Koko päivä riidelty ihan tyhjänpäiväisistä asioista kunnes päästiin vähän oleellisempaan aiheeseen. Olemme miehen kanssa päässeet 3-4 viikon välein käymään yhdessä ulkona, ja minusta se on aivan riittävästi, itseasiassa tuntuu jo liialtakin.(Lapsi on siis aina silloin yötä pois kotoa) Mulla ei oo mitään tarvetta lähteä niin usein, enkä jaksa ymmärtää miksi miehellä on.. Mies siis lähtee kuin lähteekin tänään baareilemaan ja mua ketuttaa, kun se ei ole koko viikolla ehtiny lasta juuri nähdäkään. Mitä nyt tänään ulkoilivat kaksistaan 20min kun ensin pakotin toiset 20min. Ja tosiaan 3 viikkoa sitten oltiin viimeksi. Miehellä on tapana juoda liikaa, joka hiivatin kerta, eikä seuraavana päivänä kykene tekemään yhtään mitään. Nyt mie olen kuitenkin se mäkättävä ja jäkättävä ämmä jonka kans ei jaksa ees puhua mistään.
Miten saan sille järkeen ettei se oo enää mikään kakskymppinen jäbä vaan aikuinen, perheellinen mies! Varmaan turhaa russutusta monen mielestä, kunhan omaksi edukseni puran kiukkua pois.
Miten saan sille järkeen ettei se oo enää mikään kakskymppinen jäbä vaan aikuinen, perheellinen mies! Varmaan turhaa russutusta monen mielestä, kunhan omaksi edukseni puran kiukkua pois.