Ilkeä ja pahantahtoinen 5-vuotias.

["a p"]

Ei minkäänlaista empatiakykyä, ei auttamista, ei yhteistyötä, ei keskittymiskykyä eikä sylinkaipuuta.

Hän on temperamenttinen, impulsiivinen, vaativa, kiusaaja, yllyttäjä, ivailija, lällättelijä jne.

Hän on yksi kolmesta lapsistamme, kenenkään kanssa ei tällaista ole ollut. Mutta tämän yhden kanssa sitten onkin ollut haastavaa syntymästä asti. Uuvuttavaa ja puuduttavaa. Välillä tulee ajatus mieleen, että pystynkö rakastamaan häntä, kun en näe mitään hyvää hänessä?

 

[Kermakakku]

Raskasta ja surullista. Toisaalta, ihminen ei ole pelkästään vanhemmilta tulevan perimän ja kasvatuksen summa. Siinä vaiheessa kun ryhdytään toden teolla pahoille teille ja joudutaan ongelmiin, vanhempien laiha mutta todellinen lohtu on se, että jälkeläisessä on jotakin omaa, mihin ei ole voinut vaikuttaa.

Karmeista kannustamattomista yksinkertaisista kurjista onnettomista oloista voi selviytyä kaikella lailla hyvällä ihmiseksi. Hyvistä turvatuista onnellisista auttavista tukevista rakastavista oloista voi tulla pahaksi ihmiseksi.

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suurempi on hänen ymmärryksensä ja sitä kautta vastuunsa omista teoistaan. Kun nuoren oma vastuu kasvaa, vanhempien pienenee.

 

["noh"]

No tuota joskus tulevaa ajatustasi hän sitten käytöksellään heijastaa. Ja tuo ajatuksesi on saattanut tarttua jo koko perheeseen.

Aloita muuttamalla asennettasi.

 

["Vieras"]

[QUOTE="a p";23026505] Välillä tulee ajatus mieleen, että pystynkö rakastamaan häntä, kun en näe mitään hyvää hänessä?[/QUOTE]

Ehkä tässä on se avain lapsen käytökseen - jos ei hyvällä niin sitten pahalla ...

 

["vieras"]

Oletkos puhunut neuvolassa tai jollekin ammatti-ihmisellä lapsestasi? Meinaan ihan kaikki ei ole "vanhempien syytä", lapsilla voi olla käytöshäiriöitä joiden taustalla on esim joku sairaus tai muu diagnoosi. Esim täysi empatiakyvyn tai yhteistyökyvyn puuttuminen kuulostaa jo hieman epänormaalilta. Huonoja päiviä on kaikilla, mutta jos tuo käytös on jatkunut jo pitkään?

 

["a p"]

[QUOTE="noh";23026556]No tuota joskus tulevaa ajatustasi hän sitten käytöksellään heijastaa. Ja tuo ajatuksesi on saattanut tarttua jo koko perheeseen.

Aloita muuttamalla asennettasi.[/QUOTE]

Ei se sitä ole. Tämä on alkanut jo vauva-ajoista asti, vaativa käytös siis.
En todellakaan käyttäydy niin, etten rakastaisi lastani. Eikä se heijastu mitenkään. Ajatus tulee lähinnä silloin, kun miehen kanssa keskustellaan lapsestamme, kyseenalaistetaan hänen käytöksensä normaalisuus jne.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23026700]Oletkos puhunut neuvolassa tai jollekin ammatti-ihmisellä lapsestasi? Meinaan ihan kaikki ei ole "vanhempien syytä", lapsilla voi olla käytöshäiriöitä joiden taustalla on esim joku sairaus tai muu diagnoosi. Esim täysi empatiakyvyn tai yhteistyökyvyn puuttuminen kuulostaa jo hieman epänormaalilta. Huonoja päiviä on kaikilla, mutta jos tuo käytös on jatkunut jo pitkään?[/QUOTE]

En ole puhunut, mutta mielessä on että puhun neuvolassa kun mennään viikon päästä 5v. tarkastukseen. Tämän lapsen kanssa elämä on vaan kovin vaikeaa, haastavaa, rasittavaa ja hektistä. Ja ei, en sitä näytä arjessa, mutta sen huomaa jos tämä lapsi on esim. mummolassa, ja olen kahden muun kanssa keskenään kotona.

 

["vieras"]

Mun kohta 6 vee on ollut myös lapsesta asti, niin hyvässä kuin pahassa ääripää. Rakastaa vahvasti, vihaa vahvasti, pelkää hylkäämistä ja uusia tilanteita hysteerisesti vaikka sitä ei ikinä koskaan ole hylätty minnekään .. ulvoo ja lujaa sekunneissa jos ei mene mieliksi, mutta vastaavasti joustaa ja auttaa halutessaan niin paljon ettei kukaan muu lapsista siihen kykene.
Ja molemmat ääripäät hänessä ovat, vaikka rakastan häntä yli kaiken, niin uuvuttavia, että välillä
väistämättä hermostun häneen.

 

[Anatolia]

Mitä sanoo päiväkoti, pph, kerho, harrastukset - vai onko lapsi pelkästään kotihoidossa?

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23026848]Mun kohta 6 vee on ollut myös lapsesta asti, niin hyvässä kuin pahassa ääripää. Rakastaa vahvasti, vihaa vahvasti, pelkää hylkäämistä ja uusia tilanteita hysteerisesti vaikka sitä ei ikinä koskaan ole hylätty minnekään .. ulvoo ja lujaa sekunneissa jos ei mene mieliksi, mutta vastaavasti joustaa ja auttaa halutessaan niin paljon ettei kukaan muu lapsista siihen kykene.
Ja molemmat ääripäät hänessä ovat, vaikka rakastan häntä yli kaiken, niin uuvuttavia, että välillä
väistämättä hermostun häneen.[/QUOTE]

Meillä ei valitettavasti näy tuota positiivista puolta ollenkaan. Ei näytä että rakastaa, saati että joustais tai auttais missään. Koskaan.

 

["a p"]

Mitä sanoo päiväkoti, pph, kerho, harrastukset - vai onko lapsi pelkästään kotihoidossa?

Päiväkodissa käy n. 10pv/kk, käynyt viime kesästä. Ei siellä ongelmia ole ollut, lapsi on hyvin varautunut ja vetäytyvä, uskoo ohjaajia ja käyttäytyy hyvin. Kotona on ihan erilainen.

 

[nellien]

tuota jos mitään empatiakykyä ei ole missään tilanteessa ikinä, niin perheneuvolassa ainakin heräisi ajatus että lapsesi on saattanut kokea paoinpitelyn tai hyväksikäyttöä jonka vuoksi on kylmä.

meillä lapsi 5vuoden iässä nauroi kun oli lyönyt nyrkillä siskoa, ja meille perheneuvolassa otettiin esille se vaihtoehto että jos lapsi on täysin kylmäkiskoinen niin hänne on täytynyt kokea hyväksikäyttö,tai pahoinpitelyä(no ei ollut eikä ole,ainakaan niin että minä olisin tietoinen) tuntu tosi pahalta kun alkoi tollasta selittää,kun sellasta ei ollut tapahtunut.

mutta kyllä sitä empatiaa on sittemmin löytynyt paljonkin,vaikka edelleen kiusaakin herkästi,kukaan ei oikein tiedä mitä tämä on. adhd on epäilyksen alla sekä käytöshäiriö