Ikäviä tunteita lasta kohtaan, väsynyt äiti täällä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Klaara"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Klaara"

Vieras
Mulla on kaksi äärettömän huonosti nukkuvaa lasta ja olen viimeeksi vissiin n. 3 vuotta sitten nukkunut kunnolla. Mies haluaa nukkua toisessa huoneessa, koska käy töissä. Itse olen kotona hoitovapaalla mutta teen välillä viikonloppuisin töitä, kun mies on kotona lasten kanssa.

Vanhempi lapsi on 3v ja on aina ollut huono nukkuja, heräilee unissaan ja pyörii ja pitää ääntä. Nuorempi on vasta 1v mutta nukkuisi vain sylissä. Tai nukkuu hyvin muiden kanssa, mutta minä saan nukuttaa 1,5h häntä syliin heijaten. Haluaisi vielä rintamaitoa mutta en ole enää öisin antanut.

Viime yönäkin tunsi tosi synkkiä ajatuksia lapsia kohtaa kun molemmat olivat vuorotellen hereillä ja 2 tuntia valvoin keskellä yötä.. :( Tuli mieleen että pitäisikö hakea apua? En jaksa olla heidän kanssaan päivisin kun väsyttää. Ja silloin kun saisin nukkua, en osaa nukkua! Ihan hullua, aivan kuin kävisi ylikierroksilla niin ettei uni tule vaikka väsyttää.

En mä tiedä, olenko sitten masentunut vai vaan armottoman väsynyt mutta pahalta tuntuu.
 
Siis kai mies viikonloput sentään nukkuu lasaten kanssa, että sinä saat nukkua rauhassa toisessa huoneessa? Näin meillä on toimittu. Ja silloin kun oli pieni vauva talossa, niin minä hoidin öisin vauvan ja mies nukkui isomman kanssa toisessa huoneessa ja hoiti isomman yöheräilyt. Vähintään nyt ainakin viikonlopuiksi järtjestät itsellesi kunnon yöunet!! Jos et pysty kotona nukkumaan, niin menet vaikka hotelliin tai jonkun sukulaisen/kaverin luo opettelemaan nukkumista. Muuten pimahdat jossain vaiheessa. Jos teidän kunnassa on neuvolan kautta saatavissa perhetyöntekijä, niin sellaisenkin voisit teille pyytää. Jos työntekijä veisi lapset vaikkapa ulkoilemaan, niin saat levättyä tai sitten saat hieman omaa aikaa itsellesi.
 
Been there.
Väsynyt sä olet, vuosia jatkuva paha univelka tekee ihmisestä hirviön. Tunnustan kokeneeni nuo ajatukset... Sä tarvit unta, joko pakotat miehen nukkumaan lasten kanssa tai sitten pyydä apua jostain muualta.

Mä en saanut mieheltäni apua oman kolme vuotta kestäneen univajeeni aikana. Muistan myös tuon että koko ajan väsyttää mutta kun saisi nukkua, uni ei tule. Sä tarvit muutaman yön rauhaa näin alkuun niin saat vähän unen päästä kiinni.

Itselläni lapset alkoivat nukkua yönsä tuon kolmen vuoden jälkeen ja aika nopeasti sitä muuttui hirviöstä ihmiseksi jälleen. Saat sympatiani.
 
Meillä nukuttu 3 vuotta huonosti. Siis minä. Lapset levottomia nukkujia, ja kuulen jokaikisen pienen inahduksen. Nukuin kunnolla viimeksi reilu vuosi sitten kun paniikissa vein lapset mummolaan. Tuntui että jos en nyt saa levätä, kippaan saman tien hautaan. Niin väsynyt olin. Olen vieläkin, mutta nyt olen osannut pyytää apua. Neuvolan kautta, äidin uupumus ei ole leikin asia. Harmittaa vain että yleensä nämä asiat ohitetaan olankohautuksella: "raskauden jälkeinen masennus, määrätään lääkkeet"-tyylillä. Ei se ole masennusta, se on totaaliuupumusta.
Asiaan siis: kerro neuvolassa miten väsynyt olet. Sitä kautta saat apua. Vie lapset mummolle, siskolle, veljelle, mihin vain. Nuku edes YKSI hyvä yö. Tiedätkö mitä? Se tekee terää. :) Tuo lapset vaikka minulle jos et muuta apua saa. :)
 
:hug:

Onko teillä minkälainen tukiverkko? Oisko mahdollista saada lapset lähimmille hoitoon tai sitten niin, että sieltä tulisi luottoaikuinen teitä auttamaan ja sinä itse pääsisit muualle lepäämään ja nukkumaan? Jos ei muualle, niin sitten vaikka hotelliin.

Tai sitten kysele oman kuntasi perhetyöntekijän perään. Jos lapsesi nukkuvat päivällä, niin nuku sinäkin. Muista kotihommista sitten teet vain ne välttämättömimmät eli pistät asiat tärkeysjärjestykseen. Hiukan kyllä miettisin jatkossa noiden viikonlopputöidenkin ottamisia. Vaikka kuinka olisivat hyväksi ihan sosiaalisilta suhteiltaankin sekä sen muun ajattelemisen takia, niin asettaisin kuitenkin etusijalle oman terveyden ja siitä huolehtimisen. Jos äiti uupuu, niin silloin koko perhe kärsii.

Voimia sinulle.Älä jää tähän tilanteeseen yksin, vaan hae kierteelle katkaisua.
 
minulla väsymys meni kanssa niin pahaksi että sitten kunnlapsinvihdoin rupesi nukkumaan, en saanut enää itse unta.. marssin lääkäriin, otin nukahtamislääkettä 3 yötä peräkkän, ja pakotin miehen katsomaan lasta..sen jälkeen olo kuin
uudestisyntynyt, zemppiä!
 
3v ainakin isän kanssa nukkumaan, koska isä ei ehkä herää joka rasahdukseen tai ääneen, kun nukkuu syvemmin, ainakin viikonloppuisin, tai joksikin aikaa. Muutenkin isä voisi huolehtia jonkun viikonlopun nyt, niin saisi nukkua muutaman yön. Lääkäriltä saat apua unirytmin korjaamiseen, joten rohkeasti sieltä apua! Tuo on tuttua, että ei pysty nukkumaan enää silloinkaan kun voisi, vaan on ikään kuin ylikierroksilla kokoajan. Jaksa vielä pikku hetki, ja koita saada nyt isä purkamaan tätä vyyhtiä, ei isällä ole ainoastaan oikeus nukkua!
 
Meilläkin valvottiin ja itse en enää sitte osannukaan nukkua kun lapsi alko sitä tekemään heräilyn sijaan. Lisäksi heräsi aina suht aikaseen ja nukahti myöhäänkin joten unimäärä kaikenkaikkiaan oli vähästä. Miehen työ vei aikaa paljon, tuli myös päivystyskeikkaa vuorokaudeniakaan katsomatta joten käytännössä olin kaksin lapsen kanssa ekat 2v. Aivan uupunu. Sukulaiset kaikki kaukana ja omat perheet jo, isovanhemmat kaukana myös. Sain neuvolan kautta perhetyöntekijää hoitamaan lasta jotta sain ite edes joskus irrottautua ja vaikka nukkua.
 
Miehen on myös kannettava kortensa kekoon. Nuku iltaisin 'päiväunet', kun mies palaa töistä. Viikonloppuisin pitää miehen hoitaa yöheräilyt. Ei tuo meno voi jatkua.
 

Similar threads

Yhteistyössä