T
tulipa vain mieleen
Vieras
Minusta on jotenkin aina ollut hiukan kiusallista/hankalaa jutella ihmisten kanssa joilla on elämä jaoteltu tiettyjen ikävaiheiden mukaan. 1-20v (vauva, lapsi, teinivaihe), 20-30v nuoruus, 30v-40v (perhe tms.) 40v+ tasainen elo, joillakin jopa vanhuuteen valmistautuminen.
Sitten kysytään kuinka vanhalta hän näyttää jne.
Tuleeko joskus sitten ikä jolloin elämä olisi ohi ja vain valmistaudutaan siihen haudanlepoon?
- Lapsuus oli itselleni ainakin aikaa jolloin sai olla huoleton ja muistelee sen ajan ajatuksia hymyillen.
- Teini-ikäisenä etsi itseään, vielä kuitenkin ollen naiivi ja teki virheitä. Fyysisesti ihan hyvässä kunnossa.
- 30v nurkilla oppi pitämään paremmin huolta kehostaan. Alkoi uskaltaa olla oma itsensä jne.
1-30v välillä on oppinut niin paljon ja kokenut niin paljon (sekä ylä- että alamäkiä) että ihan jännityksellä odottaa seuraavan 30v opetuksia ehkä jopa sitten vielä sen jälkeisen 30v opetuksia. En aio lopettaa elämistä ennen kuolemaa. Mikä siinä nuoruudessa on niin ihanaa?
Ja kaikille: TE ihmiset teettä elämästäni elämisen arvoisen. Olit sitten pessimisti mutrusuu tai se joka hymyilee harmaana päivänä. Riippumatta iästäsi tai rahatilanteestasi, joskus pelkkä olemassa olosi voi piristää toista ihmistä. Kiitos teille!
Sitten kysytään kuinka vanhalta hän näyttää jne.
Tuleeko joskus sitten ikä jolloin elämä olisi ohi ja vain valmistaudutaan siihen haudanlepoon?
- Lapsuus oli itselleni ainakin aikaa jolloin sai olla huoleton ja muistelee sen ajan ajatuksia hymyillen.
- Teini-ikäisenä etsi itseään, vielä kuitenkin ollen naiivi ja teki virheitä. Fyysisesti ihan hyvässä kunnossa.
- 30v nurkilla oppi pitämään paremmin huolta kehostaan. Alkoi uskaltaa olla oma itsensä jne.
1-30v välillä on oppinut niin paljon ja kokenut niin paljon (sekä ylä- että alamäkiä) että ihan jännityksellä odottaa seuraavan 30v opetuksia ehkä jopa sitten vielä sen jälkeisen 30v opetuksia. En aio lopettaa elämistä ennen kuolemaa. Mikä siinä nuoruudessa on niin ihanaa?
Ja kaikille: TE ihmiset teettä elämästäni elämisen arvoisen. Olit sitten pessimisti mutrusuu tai se joka hymyilee harmaana päivänä. Riippumatta iästäsi tai rahatilanteestasi, joskus pelkkä olemassa olosi voi piristää toista ihmistä. Kiitos teille!