P
"prims"
Vieras
Mistähän ihmeestä ja kummasta se tämäkin tuli? Aivan mieletön ikävä ensirakkauttani. Seurustelin hänen kanssaan nelisen vuotta teini-iässä. Suhde oli unelma, mutta viimeisen vuoden kivulias ja vaikea, lopuksi teimme eropäätöksen, koska välimme olivat enemmän isoveli - pikkusisko. Ero helpotti ja ystävyys syveni hetkeksi. Päätin silloin nauttia juuri saavutetusta täysikäisyydestä ja sinkkuilusta, mutta tapasinkin eroa seuraavana iltana nykyisen mieheni (juu liiankin nopeeta toimintaa oli, mutta se vain kolahti piru vie!)
Nyt melko tasan 5 vuotta myöhemmin mulla on ikävä ensirakkauttani. Mutta miksi ihmeessä? Se oli ei toiminut, ei järjellä eikä tunteella. Nyt vain tekisi mieli soittaa tuolle miehelle ja sopia tärskyt kahvinkupin ääreen sekä jutustella kaikki kuulumiset läpi. En ikävöi sitä suhdetta, vaan henkilöä (ja ehkä yleensä villiä nuoruutta ;D). Olemme viime vuosien aikana olleet teennäisissä väleissä eli moikattu ja vaihdettu pari sanaa törmätessä (pari kertaa vuodessa) ja jo sinä aikana minulle palaa tarkkaan mieleen MIKSEI suhteemme toiminut ja ärsytys kasvaa. Joten miksi oi miksi tämä ikävä? Hänen puhelinnumeronsakin palasi mieleeni kuin salama taivaalta, voi elämä...
Kaiken lisäksi meillä menee nykyisen mieheni kanssa hyvin ja olen onnellinen perheestäni. En ole siis katkera.
Juuu ja oli niin turha, että hohhoijaa! Mutta unta ei vain nyt saa, etenkin kun mies töissä.
Nyt melko tasan 5 vuotta myöhemmin mulla on ikävä ensirakkauttani. Mutta miksi ihmeessä? Se oli ei toiminut, ei järjellä eikä tunteella. Nyt vain tekisi mieli soittaa tuolle miehelle ja sopia tärskyt kahvinkupin ääreen sekä jutustella kaikki kuulumiset läpi. En ikävöi sitä suhdetta, vaan henkilöä (ja ehkä yleensä villiä nuoruutta ;D). Olemme viime vuosien aikana olleet teennäisissä väleissä eli moikattu ja vaihdettu pari sanaa törmätessä (pari kertaa vuodessa) ja jo sinä aikana minulle palaa tarkkaan mieleen MIKSEI suhteemme toiminut ja ärsytys kasvaa. Joten miksi oi miksi tämä ikävä? Hänen puhelinnumeronsakin palasi mieleeni kuin salama taivaalta, voi elämä...
Kaiken lisäksi meillä menee nykyisen mieheni kanssa hyvin ja olen onnellinen perheestäni. En ole siis katkera.
Juuu ja oli niin turha, että hohhoijaa! Mutta unta ei vain nyt saa, etenkin kun mies töissä.