Ikäväitku/ kiukkuitku hoitoon vietäessä

2,5v poika on nyt ollut kaksi viikkoa hoidossa 3 pvänä viikossa. Alku meni uutuudenhuumassa, nyt on kahtena aamuna jäänyt itkemään.

Soitin tänään päiväkotiin että miten aamupäivä on mennyt ja itkikö poika aamulla kauan. Hoitaja tuumasi ettei taida pojan itku olla ikäväitkua vaan kiukkuitkua kun se esim. vastailee hoitajan kysymyksiin siinä itkun lomassa.

Kysyi sitten onko poika kovinkin määräilevä kotona ja sanoi että taidan antaa sille periksi helpolla. Että heillä on päiväkodissa tärkeää se sääntöjen noudattaminen ja olisi hyvä jos kotonakin niin tehtäisiin. Omasta mielestäni pidän kyllä pojalle kuria, eihän siitä mitään muuten tulisi.

Mutta on kyllä ihan mielenkiintoista saada tommosta ulkopuolista palautetta lapsesta ja sen kasvatuksesta

Mutta siis, oletteko te erottaneet lapsestanne että onko se itkenyt hoitoon jätettäessä ihan oikeasti sitä eroahdistustaan vai pelkkää protestihuutoa?

 

Meillä varmaan vähän nuorempana oli sitä ikäväitkua mutta nyt vanhempana se on ihan selvästi protestia koska hoitotäti kertoo sen loppuvan kun "nurkan taakse" pääsen. Näin meillä on pidempien lomajaksojen jälkeen kun hoitoon menee.

 

Hoitaja ehdotti että pitäisin poikaa nyt pari viikkoa useampana päivänä hoidossa että ehtii tottua kunnolla. Nytkin meillä oli reissun takia viikon paussi tuossa hoitohommassa niin heti huomaa että on vaikeeta pojalla sinne mennä.

Pelottaa jo valmiiksi kuinka paljon ehtii tulla takapakkia sitten kesäloman aikaan kun tarha on kuukauden kiinni...

 

Nostellaas ja kysytään jatkokysymyksenä että onko teidän lapset muuttuneet kun ovat aloittaneet päiväkodissa?

Pojan ryhmä on sellanen sekaryhmä missä on yksi vuoden kieppeillä oleva poika joka ei osaa puhua, sanoo kait että kakka ja äiti, ei muuta. Nyt poika "puhuu" kotona samalla lailla kuin tuo pienempi poika. Puheesta ei saa välillä mitään selvää ja hokee vaan että kakka kakka silleen lässyttämällä. Tosi ärsyttävän kuulosta, toivottavasti menee nopeesti ohi. Ennen päiväkotiin menoa poika siis osas puhua ihan normaalisti.

 

:attn:

 

jaa, taitaa olla meitin poika se 1v, ei meinaa tule kuin nuo pari sanaa. ja on 1v4kk. ja itkee hirveästi ku jätetään mutta päivät menee kuulemma hyvin. meilläkin vasta pari viikkoa takana joten saas nähdä koska toi jäämisitku loppuu...

 

Nostellaas ja kysytään jatkokysymyksenä että onko teidän lapset muuttuneet kun ovat aloittaneet päiväkodissa?

Pojan ryhmä on sellanen sekaryhmä missä on yksi vuoden kieppeillä oleva poika joka ei osaa puhua, sanoo kait että kakka ja äiti, ei muuta. Nyt poika "puhuu" kotona samalla lailla kuin tuo pienempi poika. Puheesta ei saa välillä mitään selvää ja hokee vaan että kakka kakka silleen lässyttämällä. Tosi ärsyttävän kuulosta, toivottavasti menee nopeesti ohi. Ennen päiväkotiin menoa poika siis osas puhua ihan normaalisti.

Sä voit korjata poikaasi toteamalla, että Sinä osaat jo puhua, joten ei tarvitse puhua niin kuin pikku-Pekka hoidosta.

 

Mä aina sanonkin pojalle tuosta "sössöttämisestä", mutta välillä tuntuu ettei se muulla tavalla suostu enää puhumaankaan.

 

Mä aina sanonkin pojalle tuosta "sössöttämisestä", mutta välillä tuntuu ettei se muulla tavalla suostu enää puhumaankaan.

Tuollainen huonompien puheen matkiminen on ikävä kyllä ihan tuttua ja 'normaalia'. Jostain syystä hyvin puhuvatkin saattavat lähteä lässyttämään tai änkyttämään samalla tavoin kun osaamaton kaverinsa.

 

Mä aina sanonkin pojalle tuosta "sössöttämisestä", mutta välillä tuntuu ettei se muulla tavalla suostu enää puhumaankaan.

Tuollainen huonompien puheen matkiminen on ikävä kyllä ihan tuttua ja 'normaalia'. Jostain syystä hyvin puhuvatkin saattavat lähteä lässyttämään tai änkyttämään samalla tavoin kun osaamaton kaverinsa.

Miten tohon sit pitäs suhtautua? Ja kait se menee ajan kanssa ohi?

 

Mä aina sanonkin pojalle tuosta "sössöttämisestä", mutta välillä tuntuu ettei se muulla tavalla suostu enää puhumaankaan.

Tuollainen huonompien puheen matkiminen on ikävä kyllä ihan tuttua ja 'normaalia'. Jostain syystä hyvin puhuvatkin saattavat lähteä lässyttämään tai änkyttämään samalla tavoin kun osaamaton kaverinsa.

Miten tohon sit pitäs suhtautua? Ja kait se menee ajan kanssa ohi?

Olen huomauttanut, että "kun osaat puhua jo hyvin, niin puhu, sillee se X oppii myös puhumaan yhtä hyvin kuin sinä." Ja on noi vaiheet menneet nopeasti ohi, onneksi!

 

Kyllä minä oman muksun äänestä kuulen, miten tosissaan hän itkee.

Ja kyllä toikin joskus sortuu lässyttämään ja leikkimään vauvaa, kun ryhmässä on pienempiä. En kiinnitä siihen erityisesti huomiota. Mutta kun puhuu huonosti, niin eihän vanhemmat ymmärrä mitä haluaa

 

Ole vaan ylpeä, että lapsesi itkee kun jätät hoitoon. Sehän kertoo vaan, että äiti/isä on tärkeä ja luotettava ja hänen kanssa ois mukava olla. Minusta on ihme, että vielä tänäkin päivänä hoitajat päivittelee lapsen itkua ku sehän on tosiasia, että se merkitsee, että lapsi on muodostanut vanhempiinsa turvallisen kiinnitymissuhteen.