ikävä on...

ei meinaa tulla uni silmään.. päässä pyörii kaksi vuotta sitten tapahtuneet asiat. isän kuolema. tänään tulee kaksi vuotta siitä ku elvytettiin isää mutta hän meni pois..
päivällä ajettiin hautausmaan ohitte ja vanhimman pojan kanssa itkettiin niin kovasti. sattuu vieläkin. välillä on paljon helpompia aikoja ja välillä taas se suru kaatuu päälle.
:'(
 
juu aika parantaa ja muistot jää. ja niitä välillä on muisteltu hymyssä suin. vaan välillä se kauhea suru siitä ettei isää enää koskaan täällä näe tulee päälle ja olo on silloin kauhea.
ketäänhän me ei täällä saada pitää loputtomiin.. mutta kun niin pian jo joutui lähtemään. omaa syytään kun ei pitänyt itsestään yhtään huolta jne. en kolmea kymmentä vuotta saanut elää hänen kanssaan. no eiköhän tämä taas tästä. nämä vuosi päivät tekee tämän olon myös...
 

Yhteistyössä