Ikäerosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ihmettelijä

Vieras
:attn:
Heippa!
Haluaisin tietää teidän mielipiteen asiaani.
Minulla on avomieheni kanssa kohta 3 vuotta täyttävä poika ja haluasisimme kovasti toisen lapsen. Meille tuli keskenmeno n.2 kuukautta. Olen jäänyt poikamme kanssa suoraan kloulusta kotiin kävin siis kouluni loppuun pojan hoidon yhteydessä. Nyt pitäisi tammikuussa lähteä takaisin työelämään ja haluaisin kovasti vielä opiskelemaan. Kun valmistuisin poikamme oli ekalla luokalla koulussa. Onko teidän mielestä liian suuri ikäero lapsille jos teemme toisen vasta sitten kun olen valmistunut ja kerennut olla vähän aikaa täissäkin? Haluaisin tehdä välillä töitäkin. =)

Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette ja onko oma kohtaisia kokemuksia kyseisestä ikäerosta.

Haitat/hyvät puolet.
:)
:hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.10.2006 klo 14:36 Ihmettelijä kirjoitti:
:attn:
Heippa!
Haluaisin tietää teidän mielipiteen asiaani.
Minulla on avomieheni kanssa kohta 3 vuotta täyttävä poika ja haluasisimme kovasti toisen lapsen. Meille tuli keskenmeno n.2 kuukautta. Olen jäänyt poikamme kanssa suoraan kloulusta kotiin kävin siis kouluni loppuun pojan hoidon yhteydessä. Nyt pitäisi tammikuussa lähteä takaisin työelämään ja haluaisin kovasti vielä opiskelemaan. Kun valmistuisin poikamme oli ekalla luokalla koulussa. Onko teidän mielestä liian suuri ikäero lapsille jos teemme toisen vasta sitten kun olen valmistunut ja kerennut olla vähän aikaa täissäkin? Haluaisin tehdä välillä töitäkin. =)

Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette ja onko oma kohtaisia kokemuksia kyseisestä ikäerosta.

Haitat/hyvät puolet.
:)
:hug:
 
En itse ollenkaan usko, että olisi jotakin täysin oikeaa tai vastaavasti huonoa ikäeroa. Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa.

Itse sain pikkusiskon ollessani jo kuusivuotias ja tuon ikäeron hyvinä puolina muistan sen, että osasin ja sain hoitaa vauvaa niin paljon kuin halusin. Ja myös muistan pikkusiskoni olemassaolon hänen syntymästään lähtien, mitä pidän edelleen hienona asiana.

Ja aikuisena ikäerosta vasta onkin ollut plussaa, sillä pidempään elämää kokeneena olen ollut monessa hänelle tukena. On paljon asioita, joissa omat vanhemmat eivät voi auttaa, tai heiltä ei halua pyytää apua, ja liki samanikäinen sisarus taas saattaa olla samassa liemessä kuin itsekin. Siis tarkoitan nyt sellaisia juttuja kuin opiskelupaikan pähkäilyä jne.
 
:attn: VIERAS
Kiitos oikein paljon vastauksestasi. Itse muistan lapsuudestani, että toivoin koko ajan että minulla olisi pikkusisko tai veli jota hoitaa.. tai ainakin sellaiset välit siskoni kanssa että voisimme kertoa kaikesta toisillemme. Kaikki poika jutut ja muut surut, murheet ja ilot. :)
Kiitos oikein paljon että vaivauduit vastaamaan :)

:hug:
 
Mun lapsilla on ikäeroa 8 vuotta, enkä ole kokenut sitä mitenkään huonona asiana. (Itse olen niin mukavuudenhaluinenkin, että kaksi pientä yhtäaikaa kuullostaa liian haastavalta =) ) On mukava kun isompi hoitaa vauvaa ja voi katsoa pientä vaikka pyykkituvalla käynnin aikana. Kiva oli myös jäädä siinä vaiheessa äitiyslomalle, kun esikoinen aloitteli koulua. Ikävä kyllä ei vois sanoa että tappeleevat vähemmän kuin pienellä ikäerolla, sillä nykyisin (pojat 4 ja 12) tuntuvat olevan toistensa kimpussa alvariinsa. Koita olla miettimättä muiden neuvomisia ja tee niinkuin teidän perheelle parhaiten sopii, asioissa on aina monia puolia.
 

Uusimmat

Yhteistyössä