Meillä pojilla ikäeroa 1v8kk ja mun mielestä ihan hyvä ikäero. Vastoin kaikkien puheita, ei mielestäni se kuopuksen pikkuvauva aika edes ollut raskas. Ja meillä tuo kuopus vielä vietti elämänsä ensimmäiset 6kk rinnalla. Molemmat meillä olleet todella hionoja nukkujia ja muutenkaan eivät ole viihtyneet sitterissä yms. Pitänyt pitää pystyssä ja heilutella jne.
Kuitenkin vauva kulkee helposti mukana, ja onneksi pystyin imettämään "vauhdissa". Lukemattomia ne kerrat kun ole lattialla istunut esikoisen kanssa ajamassa autoja ja samalla imettänyt. Valitettavaa on se, että pienellä ikäerolla olevissa lapsissa, se on se vauva joka sopeutuu ja kulkee "vaan" mukana. Käytiin muskarit, puistot yms. Vauva sylissä ja juoksin esikoisen perässä.
Esikoinen kun kuotenkin myös niin pieni että apua tarvitsi kaikessa. Kuitenkin koen että hyvä puoli oli se, ettei noin pieni oikein "osannut" olla mustasukkainen ja muutoinkin ovat vielä kovin mukautuvaisia.
Rankinta oli kun kuopus oli sen 1v-1,5v, ymmärrystä ei vielä yhtään mutta menohalut ja osallistumisen tarve jo kovaa. Siihen juuri 3-vuotias äkkipikainen uhmaikänen, joka myöskään ei vielä osaa luovuttaa, joustaa tai ajatella ensin. Silloin tuntui että aina joku huutaa, itkee tai muuten vaan tekee pahojaan.
Nyt pojat on hiukan päälle 2v ja hiukan alle 4v ja tappelevat kyllä PALJON, mutta se myös luonnekysymys (meillä molemmat todella vilkkaita ja kovapäisiä). Juoksevat ja riehuvat eli menoa ja ääntä riittää. Toisaalta kun molemmilla jo hiukan enemmän ymmärrystä ja myöskään fyysiset erot ei enää niin suuret, uskaltaa niiden jo antaa keskenään selvitellä välejään eikä tarvitse kokoajan puuttua.
Mulla yksi kaveri jolla on tytöt samalla ikäerolla, ja heillä meno huomattavasti rauhallisempaa, koska isosisko tykkää hoitaa vauvaa ja muutenkin leikit rauhallisempia.
Samoin yhdellä kaverilla on tytöt 3v ikäerolla ja heilläkin isosisko auttaa ja hoitaa. Kun taas tutuilla joilla vanhin on poika, ei oiken kenelläkään ole tuota "hoivaviettiä" havaittu.
Varmasti on rankaa, mutta siihen vaikuttaa myös moni asia. Etukäteen ei voi tietää, onneksi
ja uskon että jossain vaiheessa kuitenkin palkitsevaa (sillä mä lohdutan itseäni
)
