Ikäeroa 2 vuotta - liian rankkaa?

[äimä]

Meillä ikäero 1v6kk. On ollut rankkaa. Esikoinen tosi pahasti mustis, läpsii, potkii, tönii vauvaa. Ei usko kieltämistä. Päälle vaativa temperamentti ja uhma.

Ja kyllä, olen itse kokenut tämän niin rankaksi, että en tiedä suoraan sanoen oisinko tähän ryhtynyt jos oisin tiennyt etukäteen. Mä olen tosin hoitanut lapsia paljon yksin.

harmi kun olet ollut niin yksin. varmasti olet väsynyt.

 

[jenni87]

Meillä kolme lasta ja vanhimmalla ja nuorimmalla ikäeroa 3,5v. Rankkaa? No eipä juurikaan.

 

[koppis]

Meillä on esikoisen ja seuraavan ikäero tasan 2 vuotta ja on osoittautunut ainakin meillä kaikin puolin hyväksi ikäeroksi. Meillä esikoinen oli jo aika omatoiminenkin kakkosen syntyessä eikä mustasukkaisuutta esiintynyt nimeksikään. Nykyäänkin ovat hyvät kaverit ja ikää heillä nyt jo 6 ja 8. Seuraavakin "pari" voisi tulla tällä ikäerolla

 

[mie]

Meillä poikien ikäero 1v7kk. Nyt pojat 2v ja 3v7kk.
Ensimmäinen vuosi oli rankka, mutta en nyt sanoisi, että liian rankka Väsyttii vaan niin jumalattomasti, kun kuopus oli korvakierteinen yönkukkuja. Mutta kyllä se siitä on lähtenyt helpottamaan. OIkealla asenteella pärjää pitkälle!

joo, rankinta kun lapsilla eri unirytmit. kun toinen nukkuu päiväunia niin toinen valvoo eli äiti ei saa ikinä levätä..

Ompa toi nukkuminenkin lapsesta kiinni. Meillä nukkuu ihan samaan aikaan päiväunet ja vanhempi poika jo 4.

Niin on tämä nukkuminen kovasti lapsesta kiinni. Mutta kun eipä sitä etukäten tiedä, millaisilla unilahjoilla varustettu pikkuinen siitä maailmaan putkahtaa. Meillä esikoinen rupesi nukkumaan kokonaisia öitä 7kk ikäisenä, mutta lopetti päiväunet sitten kyllä jo reilun 2vuotiaana. Kuopus taaseen ei nukkunut ei yöllä eikä päivällä, joten kyllä sitä univelkaa kertyi....

 

[:-:]

Meillä kolmannella ja neljännellä ikäeroa on 1v 5kk ja neljännellä ja viidennellä 2v. Kolmas ja neljäs on parhaat kaverukset ja otetaanpa tuo pieninkin jo leikkeihin mukaan. Mustasukkaisin on nuorin, jonka mielestä äiti on vain häntä varten...
Rankinta on ollut vastasyntyneen kanssa ennenkuin muotoutuu päivärytmi, mutta kyllä se siitä helpottaa.
Nyt meillä jos piakkoin tärppää niin taas tulisi 2v ikäeroa... Eli ei monen pienen kanssa "liian" rankkaa ole.

 

[sasa]

ei voi tietää etukäteen millaista on ku ei tiedä mikä temperamentti lapsella on.

 

[Wursti Makkaravarvas]

Meillä on 1v11kk ikäeroa, alkuun oli aika helppoa(tai ainakin helpompaa kuin nyt) kun vauva nukkui melkein kokoajan liinassa. Nyt kun esikoinen on ihana uhmis 2v7kk ja vauva kärttyinen 8kk niin ah tätä ihanuutta...vauvalla tosin nyt jotain vaivaa että siksi kiukkuaa. Ehkä se tästä taas helpottaa jossain vaiheessa

 

[h]

Meillä ikäeroa 1v 10 kk eikä ole ollenkaan rankkaa. Helpompaa tää on kun yhden kanssa. Vauvaa ei tartte koko ajan viihdytää, kun seurailee veljen touhuja. Ja nythän noi jo alkaa vähän leikkiä keskenään (vauva 10kk).

 

[myö]

Suosittelen ehdottomasti! Meillä lapsilla ikäeroa 1v8kk ja hyvin on mennyt alusta asti. Esikoinen ei ehtinyt vielä uhmaikään, joten ei ollut mustasukkainen, ja kuopus oli erityisen rauhallinen vauva. Heti, kun kuopus oppi konttaamaan, alkoivat yhteiset leikit. Ja valvomisesta: menee samoilla valvomisilla! Jos odotatte neljä vuotta, niin olette jo mukavoituneet ja vauva-aika tuntuu vieläkin rankemmalta. Heti hommiin vaan!

 

[Gekkolisko]

Meillä ekan ja tokan ikäerona 1v11kk, tokan ja kolmosen erona 5v ja kolmosen ja nelosen erona tasan 1v. Kaikki ikäerot ovat olleet hyviä omalla tavallaan, ja sitten omat ongelmansa kussakin. Mutta omasta mielestä 2v ikäeroa on vallan hyvä, eikä siinä sen kummempia ongelmia ole, kuhan muistaa huomioida sitä esikoistakin sit vaan tarpeeksi kun vauvakin taloon tulee.

 

[äiti]

Meillä ikäero 1v6kk. On ollut rankkaa. Esikoinen tosi pahasti mustis, läpsii, potkii, tönii vauvaa. Ei usko kieltämistä. Päälle vaativa temperamentti ja uhma.

Ja kyllä, olen itse kokenut tämän niin rankaksi, että en tiedä suoraan sanoen oisinko tähän ryhtynyt jos oisin tiennyt etukäteen. Mä olen tosin hoitanut lapsia paljon yksin.

Meillä myös aikalailla näin. Sama ikäero ja tosi rankka oli eka vuosi. Tekisin kuitenkin edelleen samoin, sillä musta pieni ikäero on lapsille hyvä juttu. Nyt kun vanhempi 3 ja nuorempi 1.5v, leikkivät jo paljon yhdessä. Joten koko ajan helpottaa vaan..

 

[poikien äiti]

meil on kolme poikaa peräkkäin. tällä hetkellä pojat on 3v(just täytti), 2v1kk ja 7kk tulee ihan just.

kyllähän noissa työtä riittää, mutta olisin odottanu, että raskaampaa on. ja hyvä puoli tällä hetkellä on että kaikki nukkuu nämä päikkärit samaan aikaan. myöhemmin vielä nuorin ottaa toiset päikkärit.

esikko on ns."helppo"lapsi, osaa kyllä uhmatakkin, mutta eika vähälle jääny, keskimmäisellä löytyy sitten kunnolla tempperamenttia ja pienin on myös ns"helppo" lapsi. raskaimmaksi koen oikeastaan ísompien poikien tappelut leluista ja huomiosta. mutta ei onneksi oo iahn joka päiväistä(melkein kyl). on päiviä että tappelevat aamusta iltaan ja joinaki päivinä leikkii niin yhdessä ja kiltisti.

miettinyt oon, että mitäs sitten kun pienin alkaa liikkumaan, uskon että työmäärä lisääntyy huomattavasti.saas nähä. ei nytkään pahemmin sohvalla makoilla. on kummiski ruuan laitot, siivoukset ym päälle. yleensä otan "Omaa aikaa"kun pojat nukkuu nää päikkärti yhtä aikaa, sillon istun vaan monesti tietokoneella enkä tee mitää muuta. ja illalla ku pojat menee nukkumaan, niin sohva kutsuu

meillä onneksi kaikki ollut hyviä nukkujia. vauvasti asti nukkunu hyvin yöllä.

ainaki tähän asti menny kaikki ohan "helposti"vaikka yksin pääosin poikien kanssa oon.

 

[poikien äiti]

lisään vielä tohon, että toki on rankkojaki päiviä ja tuntuu ettei millään jaksais, mutta kyl sitä aina kerää taas voimia seuraavaan päivään.

 

[Honeoyne]

2v on minusta ihan hyvä ikäero (verrattuna tuohon 4-5vuoteen), itse suosin pienempiä ikäeroja.

Rytmi pysyy samana, valtaosa 2-vuotiaista nukkuu päiväunet joten äitikin saa hetken tauon. Kiinnostuksen kohteet ovat lähempänä toisiaan kuin pitkällä ikäerolla, ja yövalvomiset ja vaipparumba hoituvat kerralla lopullisesti.

 

[Madicken04]

Äsh, joillekin kaikki ikäerot on rankkoja ja toisille ei mitkään. Ja sitten löytyy kaikki siltä väliltä. Riippuu niin lapsista ja vanhemmista, omasta vaatimustasosta jne miten nuo kokee, yleensä vaan ihminen saa voimia sen mukaan kuin tarvii ja vaikka välillä väsyttäisi niin näissä tupataan pärjäämään ja löytämään niitä ilonaiheita kovastikin.

Meillä ikäeri 1v3kk ja esikoinen kehitsyvammansa vuoksi tuolloin vielä ihan vauva eli pian meni kaksosten hoitamiseksi eikä sekään niin rankalta tuntunut silloin. Vasta myöhemmin sitä jäi ihmettelemään miten sitä jaksoi ja nauttikin vielä moisesta. Valtaosalla kaverista ikäero tuntuu olevan tuota n. 2v ja ihan tyytyväisiltähän nuo vaikuttavat. Esikoinen ei kuitenkaan ole enää ihan vauva ja osaa itse tehdä monia asioita, kuitenkin sen verran pieni että kulkee suht kätevästi mukana eikä vielä niin hirveästi kaipaa niitä kavereita ja isoja aktiviteetteja ympärilleen.

 

[noh]

Meille on tulossa ikäeroksi 2 v ja kuukausi, eipä sitä oikein tiedä mitä odottaa.

Mutta yritän ajatella että menee se kun ei paremmastakaan tiedä =)

Lapslykkyä teille toivotellen =)

 

[Pessi]

Meille on tulossa ikäeroa 1v10kk, joten ei vielä ole kokemusta.
Väsymystä lähinnä odotan; esikoinen alkoi nukkua yönsä vasta yli 1-vuotiaana joten kuten hyvin.

 

[jessi]

kuulostaa hyvältä ikäerolta.

 

[vieras]

Lapsilla ikäeroa hiukan alle 2 vuotta. Alku oli isommalle tosi rankka. Uhma alkoi samaan aikaan ja niin paljoa huomiota ei esikoisele voinut antaa, että se olisi riittänyt. Pienempi jäikin alussa vähemmälle. Nukkuminen oli kehnoa syystä tai toisesta useita vuosia. Joko oli vauva-aikaa tai raskausaikaa tai jotain. Nyt lapset ovat jo 3 ja 5. Leikkivät paljon yhdessä, ovat kiinnostuneita usein samoista jutuista, puolustavat toisiaan. Toisilleen ovat siis todella tärkeitä, mikä on hienoa. Jos itseäni ajattelen, ikäeroa voisi olla vaikka vuosi enemmänkin. Aika rankkaa välillä.

 

[nainen]

onko 2 tyttöä, 2 poikaa vai tyttö ja poika

 

[raakel]

kaikki neljä noin vuoden ikäeroilla! Rankkaa...ei mun mielestä!

 

[hermoja koetellaan]

mun mielestä ekat kolme vuotta oli ihan toooodeeella helppoja kun lapsilla pikkasen vajaa kaks vuotta ikäeroo, mutta auta armias kun toisella alkoi oikein kunnon uhmakausi ja toisella jo uhma toistamiseen niin sitä tappelun ja huudon määrää.. toivon että menis todella nopeeta nää uhmakaudet ohi.

 

[vieras]

Meil on ikäerot 1v 9kk, 1v 7kk, 2v 7kk. Ei kovin rankkaa.