Ikäeroa 2 vuotta - liian rankkaa?

[pohtija]

Onko kaksi vuotta vaikea ikäero lapsille? Meillä on yksi reilu 1-vuotias lapsi ja toisen yrittämistä mietitään. Alunperin oltiin sitä mieltä,että seuraavan aika on vasta 4-5 vuoden päästä, mutta minkäs teet - vauvakuume iski! Jotenkin sellainen ajatus,että kyllä kai näillä samoilla silmillä valvoisi toisenkin... Esikko on kaikin puolin ihana lapsi,mutta omapäinen ja menoa ja meininkiä riittää. Hoidamme miehen kanssa lasta aika tasapuolisesti ts. mies osallistuu lapsensa hoitoon hyvin paljon (tekee töitä kotona).

Mahdollisen toisen jälkeen meillä on lapsiluku täynnä eli lapset sitä myöten "tehty". Esikosta tulin raskaaksi heti kun annettiin lupa tulla, joten on mahdollista että nytkin tärppää pian, jolloin ikäeroksi tulisi se himpun vajaa 2 vuotta. Jakakaapa kokemuksianne!

 

[MissTropic]

mullon vuosi väliä enkä valita. hyvin menee ja kaikkeen tottuu.
kolme lasta yhteensä,nuorimpien ikäero siis vuosi. vanhimman ja nuorimman ero 4v

 

[Kowalski]

Mun lapset ovat nyt 5½ v ja 3½ v, eli heillä on ikäeroa tasan kaksi vuotta.

Sitä rankkuutta odotellaan edelleen alkavaksi . Kuopuksen vauva-aikaan olin käytännössä täysin yksinhuoltaja, mutta silti ainoastaan ekat 2-3 viikkoa oli sellaisia joita voisin kutsua rankahkoiksi, muttei kamalan rankoiksi niitäkään.

 

[Pesky Pixie]

No ei oo liian rankkaa. Meillä ikäeroa vuosi ja kuukausi suunnilleen, ja hyvin on mennyt. Musta tutuilla, joilla oli pitempi ikäerö (3-5v) tuli paljon voimakkaampana kaikki mustasukkaisuudet ym. Erottamattomathan nuo meidän lapset miltei on.

 

[ap]

Kiitos kannustavista kommenteista! Jotkut väittää,että 2-vuotta on jotenkin erityisen rankka. Esikko ei saa olla tarpeeksi pitkään ainokainen ja hakee sitten huomiota terrorisoimalla vauvaa... Itse kun luulisi, että vanhempi lapsi osaisi olla enemmän mustis kuin pikkuinen 2-vuotias...

 

[vieras]

Mulla neljä. Vanhin oli 4v2kk kun vauva syntyi ja välillä on rankkaa. mut 2v väli on ihan jees, munmielestä.

 

[NeitiNasu]

Mulla on pikkukakkonen ja kolmonen 1,8 vuoden erolla. on rankkaa, tiesin etukäteen jo että sopeutumisvaikeuksia tulisi. Päätin silti ryhtyä tähän, joten en valita. Mutta kyllä välillä ottaa luonnon päälle ja lujaa..

 

[minä]

Meillä ikäero 2 v12 päivää ja ei voisi pikkuveljellä parempaa ja enemmän huolehtivaa isosiskoa olla!!! Ja vaikka mies töissä paljon niin hyvin on pärjätty. Muutama pieni "tilanne" tullut neidin kanssa mutta niistä on selvitty ihan rauhallisella puheella.

 

[ap]

Mulla on pikkukakkonen ja kolmonen 1,8 vuoden erolla. on rankkaa, tiesin etukäteen jo että sopeutumisvaikeuksia tulisi. Päätin silti ryhtyä tähän, joten en valita. Mutta kyllä välillä ottaa luonnon päälle ja lujaa..

Mikä on sun mielestä erityisen rankkaa? Mustasukkaisuus tms.? Vai ihan se arjen pyörittäminen? Mietittiin ite, että 2-vuotias on varmaan aika autettava vielä. Hankala ihan täsmälleen kuvitella millaista on lapsen kanssa 10 kk:n päästä, kun nytkin on ihan erilaista kuin vaikka 6 kuukautta sitten. 2 vuotias puhuu ja kävelee jonkin verran ainakin... Vaipoissa ehkä vielä osittain. Ääh,vaikeita asioita mietittäviksi!

 

[mie]

Meillä poikien ikäero 1v7kk. Nyt pojat 2v ja 3v7kk.
Ensimmäinen vuosi oli rankka, mutta en nyt sanoisi, että liian rankka Väsyttii vaan niin jumalattomasti, kun kuopus oli korvakierteinen yönkukkuja. Mutta kyllä se siitä on lähtenyt helpottamaan. OIkealla asenteella pärjää pitkälle!

 

[dd]

Mulla on pikkukakkonen ja kolmonen 1,8 vuoden erolla. on rankkaa, tiesin etukäteen jo että sopeutumisvaikeuksia tulisi. Päätin silti ryhtyä tähän, joten en valita. Mutta kyllä välillä ottaa luonnon päälle ja lujaa..

Meillä sama ikäero esikoisen ja pikkukakkosen kanssa.. ihan ok on mennyt, muutamia tilanteita on ollut mutta esikoisen extrahuomioimisella pahimmat mustiskohtaukset hoituu.. nyt "vauva" vuoden ja ovat paita ja peppu.
Meillä ovat olleet suht hyviä nukkujia ja helppoja vauvoja joten ei ole ollut sen vuoksi rankkaa.
Esikoinen oli helppo vauva, pienempi superhelppo. =)

 

[minä]

miks te tuommosia mietitte?? kyllä ne asiat lutviutuu... ei meillä ollu kyllä miehen kanssa mtn puhetta tommosista asioista kun kakkonen oli tulossa. asiat kyllä menee omalla painollaan, ja tyttö oli silloin reilu yks vee.

 

[murmeli]

meillä 1v5kk ikäeroa ja tuossahan nuo meni. Nyt ainakin kun toinen on 4,5 ja toinen 3v niin viihtyvät hyvin yhddessä ja leikkivät samoja leikkejä vaikka ovatkin eri sukupuolta.

 

[vieras]

Meillä ikäero 1v6kk. On ollut rankkaa. Esikoinen tosi pahasti mustis, läpsii, potkii, tönii vauvaa. Ei usko kieltämistä. Päälle vaativa temperamentti ja uhma.

Ja kyllä, olen itse kokenut tämän niin rankaksi, että en tiedä suoraan sanoen oisinko tähän ryhtynyt jos oisin tiennyt etukäteen. Mä olen tosin hoitanut lapsia paljon yksin.

 

[NeitiNasu]

Mulla on pikkukakkonen ja kolmonen 1,8 vuoden erolla. on rankkaa, tiesin etukäteen jo että sopeutumisvaikeuksia tulisi. Päätin silti ryhtyä tähän, joten en valita. Mutta kyllä välillä ottaa luonnon päälle ja lujaa..

Mikä on sun mielestä erityisen rankkaa? Mustasukkaisuus tms.? Vai ihan se arjen pyörittäminen? Mietittiin ite, että 2-vuotias on varmaan aika autettava vielä. Hankala ihan täsmälleen kuvitella millaista on lapsen kanssa 10 kk:n päästä, kun nytkin on ihan erilaista kuin vaikka 6 kuukautta sitten. 2 vuotias puhuu ja kävelee jonkin verran ainakin... Vaipoissa ehkä vielä osittain. Ääh,vaikeita asioita mietittäviksi!

No.. aika vapaasti sai kulkea, mennä ja olla kahden lapsen kanssa, joiden ikäeroa oli lähes 5 vuotta. Kaikki toimi kaupungilla ja reissuissa, kun toinen ymmärsi jo puhetta ja oli omatoiminen eikä missään erityisessä uhmavaiheessakaan. Mutta nyt en enää liiku kaupungille yksin, en rannalle enkä oikeastaan mihinkään kotinurkkia kauemmaksi yksin lasten kanssa. Aina mies mukana: on aina kaksi lohdutettavaa, kaksi syötettävää (okei, jätkä on omatoiminen, mutta sotku aina sen mukainen ), kaksi puettavaa. Ja sitt jätkän 2 v uhma, ja vauvan viihtymättömyys..

Noh, kuulemma se helpottaa. Ja mä yritän hammasta purren ottaa lunkisti. teen edelleen asioita mistä olen aina nauttinut: meikkaan joka päivä, ja laitan hiukset. Pukeudun kivasti, näen ystäviä, kävelen pitkiä matkoja lasten kanssa rattailla, käydään puistossa jne.. Muuten varmaan sekoaisin. Välillä sekoan kuitenkin.

 

[vieras]

Alku aina hankalaa asiassa kuin asiassa, mut ajan myötä helpottuu.

 

[äimä]

Meillä poikien ikäero 1v7kk. Nyt pojat 2v ja 3v7kk.
Ensimmäinen vuosi oli rankka, mutta en nyt sanoisi, että liian rankka Väsyttii vaan niin jumalattomasti, kun kuopus oli korvakierteinen yönkukkuja. Mutta kyllä se siitä on lähtenyt helpottamaan. OIkealla asenteella pärjää pitkälle!

joo, rankinta kun lapsilla eri unirytmit. kun toinen nukkuu päiväunia niin toinen valvoo eli äiti ei saa ikinä levätä..

 

[ap]

miks te tuommosia mietitte?? kyllä ne asiat lutviutuu... ei meillä ollu kyllä miehen kanssa mtn puhetta tommosista asioista kun kakkonen oli tulossa. asiat kyllä menee omalla painollaan, ja tyttö oli silloin reilu yks vee.

Ois ihana osta ottaa asiat tolleen rennosti,mutta kun ollaan ressaajatyyppiä !

 

[Tuhkimo81]

Meillä nuorimmaisten ikäero 1v1kk ja hyvin menee. Mun mielestä kiva, että vähän ikäeroa. Pian jo leikkivät yhdessä jne. Siitä vaan yrittämään

 

[nora]

suosittelen 4v-5v ikäeroa!Meillä on poika 5v ja tyttö 4v ja tappelevat ihan aina.Pojalla mustasukkaisuus hyvin voimakas.Lisäksi meillä on 8kk ikäinen tyttö,johon molemmmat isosisarukset ovat aivan lääpällään.

 

[vieras]

Meillä poikien ikäero 1v7kk. Nyt pojat 2v ja 3v7kk.
Ensimmäinen vuosi oli rankka, mutta en nyt sanoisi, että liian rankka Väsyttii vaan niin jumalattomasti, kun kuopus oli korvakierteinen yönkukkuja. Mutta kyllä se siitä on lähtenyt helpottamaan. OIkealla asenteella pärjää pitkälle!

joo, rankinta kun lapsilla eri unirytmit. kun toinen nukkuu päiväunia niin toinen valvoo eli äiti ei saa ikinä levätä..

Ompa toi nukkuminenkin lapsesta kiinni. Meillä nukkuu ihan samaan aikaan päiväunet ja vanhempi poika jo 4.

 

[NeitiNasu]

Mulla on pikkukakkonen ja kolmonen 1,8 vuoden erolla. on rankkaa, tiesin etukäteen jo että sopeutumisvaikeuksia tulisi. Päätin silti ryhtyä tähän, joten en valita. Mutta kyllä välillä ottaa luonnon päälle ja lujaa..

Meillä sama ikäero esikoisen ja pikkukakkosen kanssa.. ihan ok on mennyt, muutamia tilanteita on ollut mutta esikoisen extrahuomioimisella pahimmat mustiskohtaukset hoituu.. nyt "vauva" vuoden ja ovat paita ja peppu.
Meillä ovat olleet suht hyviä nukkujia ja helppoja vauvoja joten ei ole ollut sen vuoksi rankkaa.
Esikoinen oli helppo vauva, pienempi superhelppo. =)

Jätkäkin on ollut ennen tätä uhmaansa helppo, nuori neiti nyt on luku sinänsä. Mutt en mä koe eniten olevani rasittunut näistä lapsista silloin, kun kaikki hoituu painollaan.. lähinnä kaipaan vaan itselleni aikaa, aikaa kodille, aikaa miehelle.. Olen mukavuudenhaluinen ja vähän itsekäs. Siksi tää on ollut rankinta.

 

[vieras]

Meillä ikäero 1v6kk. On ollut rankkaa. Esikoinen tosi pahasti mustis, läpsii, potkii, tönii vauvaa. Ei usko kieltämistä. Päälle vaativa temperamentti ja uhma.

Ja kyllä, olen itse kokenut tämän niin rankaksi, että en tiedä suoraan sanoen oisinko tähän ryhtynyt jos oisin tiennyt etukäteen. Mä olen tosin hoitanut lapsia paljon yksin.

Ainiin ja jatkan vielä, että kun isompi on vielä vaipoissa osittain ja muutenkin melko autettava, se tekee raskasta. Nukkumaan käymiset iltaisin tuntuvat melko vaativilta, samoin ulos lähtemiset. Monesti kummatkin huutavat suoraa huutoa.

 

[Tyttö kuin taivas]

Tosi hyvä ikäero.

Meillä ikäeroa, 2v3kk ja esikoinen oli jo omatoiminen, puki itse, oli ilman vaippaa ja touhus jo itsekseen leikkiä yms. Rakastui kyllä suunnattomasti pikku siskoonsa ja nyt ovat 1,5v ja 3,5v ja leikkivät keskenään jo. Pientä kinastelua toki, mutta niinhän sitä pitääkin olla Isompi sanoo aina että pienempi on hänen paras kaverinsa ja muutamaan otteeseen on jo kysellyt milloin meille tulee kolmas vauva, mustasukkaisuutta ei kyllä ollut oikeastaan ollenkaan.

Vaikuttaa varmaan tosi paljon myös se miten lapset nukkuvat mm. yönsä, meillä on aina nukuttu yöt lähes heräämättä ja kuopus pösötti 2-3kk ikäisenä jo 12tunnin yöunia.

Muoks: Ja voisin kyllä tehdä tähän vielä sen kolmannenkin, mutta ensin opiskeluita ja töitä, eli venyy sitten valitettavasti ( jos ajatellaan että tärppäis nopsaan ) niin ainakin se 6-7vuotta ikäeroksi.

 

[hilunen]

Meillä lapsilla ikäeroa 2v3kk ja pitää sanoa että alku oli rankempi kuin olisin ikinä voinut kuvitella... :/ Kuopus sattui syntymään esikoisen pahimpaan uhmaikään ja esikoinen oli tosi rajusti mustasukkainen ekat kuukaudet siskon syntymästä. Tykkäsi kyllä pienemmästään, mut helposti yritti purkaa omaa pahaa oloaan siskoonsa-tuntui ettei kirjaimellisesti voinut silmiään vauvasta kääntää, kun ei voinut olla varma onko isompi siellä sitten nipistelemässä tai läpsimässä. Kovasti yritettiin esikoista huomioida ja antaa aikaa ja ottaa vauvan hoitoon mukaan, mutta eipä niistä juuri apua ollut. Aika auttoi ja varmaan se että poika huomasi että on kaikesta kiukuttelustaan huolimatta edelleen yhtä rakas meille ja että hänellekin on perheessä oma paikkansa.

Uhmalla oli varmasti tosiaan oma vaikutuksensa ja sekään ei ollut pojalla sieltä helpoimmasta päästä. Nyt lapset 3½v. ja 1v4kk ja näkee että ovat tosi rakkaita ja tärkeitä toisilleen. :heart: Mustasukkaisesta pojasta on tullut todella huolehtiva isoveli, joka tuntuu olevan pikkusiskolle se suurin idoli. Mut ollaan kyllä miehen kanssa jälkikäteen puhuttu, että olisi saattanut olla helpompaa, jos kuopus olisi syntynyt vähän aiemmin tai myöhemmin-mut mistä näitäkään tietää ja ei meillekään lapset tosta vaan tilaamalla tulleet, joten siinä mielessä sitä on turha pohtia.

Nyt onkin sitten jo melko helppoa. =) Lapset leikkivät ja touhuavat yhdessä, molemmilla on sama rytmi, pienempikin syö itse ja kun vielä saisi vaipat pienemmältä pois niin aina paranee!