Ikäero ei ollutkaan hyvä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja standariperhe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

standariperhe

Vieras
Onko ketään, joka uskaltaa myöntää että sisaruksille toivottu ikäero ei ollutkaan hyvä...
Meillä on 3,5-vuotias ja 1,5-vuotias, ja isosisko muuttui päivästä yöksi pikkuveljen synnyttyä, eikä loppua näy. Tuntuu, että isosisko oli liian pieni ottamaan pikkusisaruksen elämään... Arki on todella todella kuormittavaa ja sisaruksista ei ole toisilleen muuta kuin riitelykumppanit. Isosisko on aivan eri lapsi, kun saa viettää aikaa yksinään toisen vanhemman kanssa (ja kyllä tätä järjestetään mahdollisimman paljon). Sisaruksia emme halua samaan hoitoryhmään päiväkotiin. Oli vähän toiset kuvitelmat tästä todellisuudesta.

Noh, tämä oli vain tälläinen avautuminen. Muita?
 
Jos saisin aloittaa alusta niin meidän perheen lapsille tulisi isommat ikäerot. Reilu 2 vuotta ei ole mielestäni hyvä ikäero. Pidentäisin ikäeron n 4 vuoteen.
 
Meillä ikäeroa on reilu 10v. Luulimme,että isoveli olisi niin iso,ettei riitelisi. Päin vastoin. On niin mustasukkainen,kuin olla voi. Ei tykkää yhtään pikkusiskostansa. Nyt siis jo teini.
 
ehkä ikäero onkin liian pieni... esikoinen ei ole tottunut jakamaan asioita elämässään, sit pieni tulee ne sotkemaan ja yhtäkkiä täytyykin kaikki jakaa. Tuo ominaisuus tuskin olisi hävinnyt vaikka olisitte odottaneet pitempään, päinvastoin. Jota mitä sitä itseään soimaamaan.
 
Meillä ikäerot ensimmäisen ja toisen välillä 2v ja toisen ja kolmannen välillä 3½v. Näistä kaksi ensimmäistä ovat kuin paita ja peppu, mutta kolmas aina vähän ulkopuolinen. Ainoastaan siksi olisi voinut kahden ensimmäisen ikäero olla suuremipi, kun toinen raskaus oli tosi vaikea, niin olisi itselle ollut helpompaa.
 
Meillä on ekalla ja tokalla 1,5v ikäeroa, kolmas kun syntyy niin nää isot on 3 ja 4. Ite oon ollu kovin tyytyväinen tuohon pieneen ikäeroon ja melkeimpä jopa harmittaa että nyt tulee niin pitkä ikäero, mutta oman ammattitaidon ja rahatilanteeniin vuoksi on pakko tehdä välillä töitäkin. Nyt ehdin sentään 1,5v olla työelämässä.

meillä nuo lapset leikkii kyllä liikuttavan hyvin yhdessä, toki kinastelevat ja painivat myös mutta enimmäkseen leikkivät mielellään yhdessä. Se täytyy sanoa että tilanne muuttu radikaalisti parempaan kun pienempi täytti 2v, sitä ennen yhteisleikki vaati aikuisen ohjausta.


Tuossa pienessä ikäerossa on se hyvä puoli että esim lelut ei koskaan oo ollu isosiskon omia vaan kaikki lelut on ollu lasten yhteisiä, toki nykyään molemmilla on jotain omiakin leluja. Myöskin olen pyrkinyt koko ajan kohtelemaan lapsia 'laumana' sen sijaan että olisin käyttäny hajota ja hallitse tekniikkaa. Molemmille siis samat säännöt, eikä niin että isompi saa/joutuu tehdä jotain tai pienemmän ei tarvi tehdä 'kun se on niin pieni'. ja sen sijaan että isosiskoa pyydetään ymmärtämään pienen käytöstä 'kun sinä olet isompi' niin olen esim riitatilanteessa että 'jos TE ette osaa leikkiä nätisti yhdessä niin lelut kerätään pois' jne. lapsia voi ohjata sellaisiin leikkeihin mitä molemmat osaa leikkiä, useinhan ne tuossa iässä on sellaisia leikkejä mihin ei liity leluja(leluista tulee vaan riitaa) esim piilosta sun lapset varmasti leikkis mielellään? meillä ekoja suosittuja yhteisleikkejä oli esim etä nojatuoli on lentokone/laiva/bussi ja siinä köröttelivät sitten yhdessä vaikka kauppaan tms.
Kannattaa myös kannustaa lasta halaamaan toisiaan, silittämään jos toista sattuu jne.
 
Vauva-aikana tuntui raskaalta, kun kolme siis tehty n.2v välein. Nyt kun nuorin on jo lähemmäs kolme, alkaa olla helppoa. Leikkivät keskenään, ovat tosi tärkeitä toisilleen.
 
Meillä taas 4v ikäero on liian pitkä. Ovat kuin eri planeetalta. Välissä oli muutama vuosi jolloin kuvio toimi kun kumpikin oli vielä ihan leikki-iässä, mutta suurin osa ajasta onkin sitten ihan muuta.
 

Yhteistyössä