ikäero 1v9kk- kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja h
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei!
Meillä oli juuri kyseinen ikäero esikoisen ja kuopuksen välillä.Yllätyin kuinka hyvin poika otti pikkusiskon vastaan,mitään suurempia mustasukkaisuus kohtauksia ei ole ollut matkan varrella.

Silloin alussa (vuosi sitten) pyrin olemaan esikoisen kanssa mahdollisimman paljon niinä hetkinä kun vauva nukkui.Laitokselta kun tulimme niin olihan poika silloin hieman ihmeissään että missäs äiti on ollut ja mikäs sillä on mukana mutta sopeitui tilanteeseen tosi nopeasti ja vauva oli aika helppo niin se ei tehnyt arkea raskaaksi,jossain vaiheess talvella kun esikoisella oli näitä 2v uhma kohtauksia silloin tuntui että keinot on vähissä mutta niistäkin on selvitty.

Nyt kun ovat 3v ja 1v niin on ilmennyt pientä kiusaamista pienempää kohtaa muuten kyllä jo jotain leikkejä jo tekevät keskenään.

 
Meillä kahen nuorimmaisen ikäero on 1 v 10 kk ja on ollut tosi hyvä tuo ikäero.
Nyt ikää jo 4 ja 2.
Leikkivät yhdessä kovasti paljon.

Vanhempi ei ole koskaan ollut mustasukkainen,eikä agressiivinen vauvaa kohtaan.
Aina saanut auttaa ja olla mukana vauvan hoidossa.

Meillä on kyllä isompiakin,ja kun kesällä vauva syntyi oli aina joku leikkikaverina kuitenkin.
Ei siis koskaan jäänty yksin.
Syksyllä oli jo tottunut rutiineihin,kumpikin kun isommat lähtivät kouluun.

Mies nukku nuoremman kanssa ekan vuoden alakerrassa.Eli hoiti vauvaa yöt.
POika ei syönyt öisin,mutta kyllä kanniskella häntä sai.

Siitä oli kyllä valtava apu,ei ollut univelkaa ja sain nauttia lapsista oikein kunnolla.Univaje on se pahin varmaan mikä alkaa rassaamaan.

Suosittelisin että neuvottelette jo etukäteen miehen kanssa,josko vaikka viikonloppuna tms saisitte kunnon yöunet.

Mies itse sanoi ettei mun työ ole yhtään vähemmän rasittavaa kuin hänen.
Eli kumpiin oltais unemme tarvittu.
Mies nukahti vaan heti kun päänsä tyynyyn löi,mulla kun voi mennä tuntikin siinä pyöriessä.


 
Meillä ikäeroa on 1v7kk ja eka vuosi oli kyllä ihan järjettömän rankka. Meidän molemmat lapset on tosi tempperamenttisia ja haastavia tapauksia. Meillä alkutaival lähti jo aika huonolla mallilla käyntiin, kun kuopusta jouduttiin käyttämään keltaisuuden takia sairaalassa vähän väliä ja samaan aikaa esikoinen sairastui vakavasti ja vaati sairaalahoitoa+muuta jälkihoitoa.
Esikoisella iski myös voimakas uhmaikä ja mustasukkaisuus aika pian vauvan syntymän jälkeen. Vauvalla oli koliikki, nukkui huonosti ja oli tod. tyytmätön tapaus.
Kyllä meillä oli koko perhe aivan loppu! Mutta nyt kun kuopus on 1v3kk elämä on jo aivan erilaista. Toki päivät ovat edelleen yhtä vauhtia kahden vauhtiveikon kanssa=)
Edelleen tekisin lapset pienellä ikäerolla, vaikka rankkaa olikin. Nyt on ihanaa, kun lapsista alkaa olla jo toisilleen kaverit eikä niitä vauva-ajan ongelmia enää ole.
Suosittelen suhtautumaan positiivisella mielellä tulevaan! Lähopiirissäni on paljon perheitä, joilla vastaava ikäero lapsilla. Ja monilla on mennyt tosi "helpostikin".
 

Yhteistyössä