ikääntymisestä:

[b]*George Carlinin ajatuksia ikääntymisestä. *
(Kertakaikkisen upeaa tekstiä)

Ainoa ajanjakso elämässämme

jolloin pidämme vanhenemisesta,

on silloin kun olemme lapsia.

Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,

olet niin innoissasi vanhenemisesta

että ajattelet ikääsi murtolukuina.




'Kuinka vanha olet?'* *

*'*Olen neljä* ja puoli!'*

(Et ikinä tule olemaan

kolmekymmentäkuusi ja puoli.)

Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!

Siinä on koko jutun juoni.



Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.

Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon,

tai jopa parin numeron ylitse.



'Kuinka vanha olet?'

'*Ihan juuri* 16!'

(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!)

Ja sitten tulee elämäsi paras päivä...





*Tulet *21 vuoden ikään.

Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:

*TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI. *

*JESSSS!!!*




Mutta sitten täytät 30.

Oho, mitä oikein tapahtui?

Ihan kuin olisit hapanta maitoa!

(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)

Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.

Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?




*TULET* 21-vuotiaaksi,* TÄYTÄT* 30 vuotta,

ja sitten* LÄHESTYT* neljääkymmentä.

(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!)

Ennen kuin huomaatkaan,* SAAVUTAT* 50 ja kaikki

mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

*

Mutta odotas!!!*

Sinä* SELVIYDYT* kuusikymppiseksi.

Etpä olisi uskonut!



Sinä siis* TULET* 21-vuotiaaksi,* TÄYTÄT* 30,

* LÄHESTYT* neljääkymmentä,* SAAVUTAT* 50

ja *SELVIYDYT* kuusikymppiseksi.


Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,

että *TÖMÄHDÄT* seitsemäänkymmeneen!

Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meinikiä.

Tömähdät jopa keskiviikkoon!



*Pääset* kahdeksalle kymmenellesi ja

jokainen päivä on täydellinen ympyrä:

TÖMÄHDÄT lounasaikaan;

päivä TÄYTTÄÄ 16:30 ;

SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.

Eikä se siihen pääty.





Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin;

'Olin *IHAN JUURI* 92.'



Sitten tapahtuu outoja.

Jos sinusta joskus tulee satavuotias,

tulet uudelleen lapseksi.

'Olen 100 ja puoli!'




Tulkoon sinusta terve 100 ja puolivuotias!

*

KUINKA PYSYÄ NUORENA?*



1.* Heitä mielestäsi turhat numerot.*

Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.

Anna lääkärisi huolehtia niistä.

Siitähän sinä hänelle maksat.




2.* Pidä vain iloluontoiset ystävät.*

Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.



3.* Jatka oppimista.*

Opettele tietämään enemmän tietokoneista,

käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.

Älä ikinä anna aivojen laiskotella.

"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."

Ja paholaisen nimi on Alzheimer.




4.* Nauti pienistä asioista.*



5.* Naura usein, pitkään ja äänekkäästi*.

Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.



6.* Joskus kyyneleet vaan tulevat.*

Kestä se, sure ja jatka elämää.

Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme

loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä.

ELÄ niin kauan kuin olet elossa.



7.* Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat*,

olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja,

musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.

* Kotisi on turvapaikkasi.*



8.* Pidä huolta terveydestäsi:*

Jos se on hyvä, säilytä se.

Jos se on häilyvä, paranna sitä.

Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.





9.* Älä tee matkoja syyllisyyteen.*

Tee reissu ostoskeskukseen,

tai toiseen kaupunkiin,

tai jopa toiseen maahan.

Mutta älä mene sinne

missä syyllisyys asuu.




10.*Jokaisen tilaisuuden tullen:*

*kerro rakkaimmillesi *

*että rakastat heitä. *



*
JA MUISTA AINA*:
Elämää ei mitata

hengenvetojen määrällä,

vaan niiden hetkien määrällä,

jotka saavat

henkemme salpautumaan.






Ellet lähetä tätä vähintään kahdeksalle

ihmiselle, niin *mitä sitten*.

Mutta jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.

Meidän kaikkien pitäisi elää

täyttä elämää joka päivä.[/b]
 
Kriisille vertaistukea :wave: Täällä minäkin vauvan kakan ja puklujen (äiti aina yrjössä :D ) sekä sen roikkuvan kengurun pussin kanssa :LOL: 3 kiloa vielä painoa jäljellä ja tiukkana saa olla Jumpata pitäis mutta voi sitä motivaation puutetta kun 2 pienen kans päivät ährää :| Mutta nyt syksyllä otan tuon pussin edestä pois kun isäntä saa remontin yläkerrassa valmiiksi, tsemppiä :hug:
 
Miulle tulee ihan näillä näppäimillä täyteen tasakymppi, eikä tunnu kyllä miltään! =) Miusta on hienoa olla tämän ikäinen, en juurkaan haluaisi olla nuorempikaan, sillä nyt on elämänkokemusta kertynyt niin ,että tietää mitä haluaa ja on onnellinen siitä, mitä on saanut.

Vauva-ajat ovat taakse jäänyt elämää, mutta pian saan vierestä seurata sitäkin, sillä sisareni odottaa ensimmäistään. Ihanaa! :heart:

Lapset ovat pieniä, ja välillä on rankkaa, kun itse puskee vähemmän mukavan päivän töissä ja sitten on mekkalaa vielä kotonakin, mutta toisaalta: ei tämä vaihe kestä kauaa. Esikoinen on sen ikäinen, että on kavereidensa kanssa jo tosi paljon, ja kuopuskin jo sen ikäinen, että voi tehdä jo paljon asioita kaverina...

On kiva lukea teidän palstalaisten vauvakuulumisia, ja muistella, että itse oli ihan vasta äsken tuossa samassa kohdassa ja miten se on nyt jotenkin kuitenkin kaukana..... aika kultaa muistot!

Ja hei, painon kanssa täällä painin miekin! Yritetään yhdessä karistaa makkarat mahalta! =)
 
Kiitokset onnitteluista ja ymmärryksestä! Taas yksi päivä takana ja pitäis mennä pakottaa itsensä uneen, kun neiti ja 3v jo nukkuvat. En vaihtais päivääkään pois, mutta välillä väsyttää. Mietin silti oliko tää oikeasti vika, kun jollain on kerran just 18. syntynyt, hulluhan minä! Kyllä viisi saisi jo riittää kenelle tahansa, varsinkin, kun ei edes osaa tehdä niistä lääkäreitä tai bisnesmiehiä. Kaksi isointa meinaa tavallisiksi duunareiksi ja kolmas tähtää poliisin amk-tutkintoon. Toisaalta he eivät ryyppää tai rellestä ja kunnioittavat kanssaihmisiä, vet svans.
 
Ihanan näköinen tyttelisi kriisi kuvassa! :flower: :heart: Kyllä lapsia maailmaan mahtuu ja ovat niin ihania, vaikka välillä väsyttääkin, mutta se lapsuuaika on tavallaan niin lyhyt, tarkoitan nyt vaikka alle 2 vuotiasta, nopeasti aika kuluu ja sitten koittaakin se ihana uhmaikä! :D

Nautitaan kesäpäivistä! B)

Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
Niinpä onkin ihanan näköinen vauva kriisin profiilissa!

Miulla pukkasi ihan kamala ikäkriisi kun olin täyttänyt 26! Jotenkin ahdisti se tieto, että olen kohta kolmekymmentä!!! Kohta täytän neljäkymmentä, eikä mistään ahdistuksesta ole tietoakaan!! =) On ihanaa suunnitella mieheni kanssa yhteisiä juhlia ja nauttia ihanasta yhteiselämästä, lapsista ja haastavasta työstäkin - vaikka rankkaa on välillä, en tätä vaihtaisi mihinkään!

Muistelen jopa sitä, kun sanoin miehelleni, että mie en ikinä-koskaan halua lapsia. Että koko elämä on sitten ohi, kun niitä taloon tulee.... onneksi mie muutin mieltäni, ja myö saatiin kaksi ihanaa lasta. Näistä mie olen tosi onnellinen, ja olen Rva Pikkumyyn kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä maailmaan lapsia mahtuu! :heart:
 

Yhteistyössä