Ikää 41v ja vauvakuume

Voi miten ihanaa Seelia! Onnea ihan hirveästi ja toivottavasti kaikki menee hienosti =)

 

Heipsan kaikki 40-kymppiset äidit. Mukava lueskella teidän kirjoituksianne. Itse olen siis 42 ja jo pitkän aikaa sitten menetin toiveeni että lapsen vielä saisi...mutta kuinka ollakaan lokakuussa testi näytti plussaa:saint: ja eihän sitä meinannut uskoa...minulla on edellisestä liitosta 2 tyttöä, isoja jo 17 ja 12 v ja nyt tämä on mieheni ja minun ensimmäinen yhteinen lapsi. Kun kävimme kromosomitutkimuksessa sairaalassa kätilö totesi, että meillä on erittäin suuri riski saada vammainen lapsi iän vuoksi, mutta kun hän tutki ultralla vauvan ja katsottiin verikokeiden tulokset, tulos olikin parempi kuin monella nuoremmalla, JIPPII, ei minkäänlaista riskiä että lapsi olisi sairas...tsemppiä kaikille, hyvin tämä raskaus sujuu vanhemmallakin iällä ja yrittää pitää itsestään vaan hyvää huolta

 

Heippa,vauvakuume täälläkin pukkaa mutta ympäristö eri mieltä.Ikää tulee loppuvuodesta 40
ja lapsia ennestään 3(6,5v ,3v,1,5v).Siis meillä lähinnä äiti vastustaa ajatusta.Hoitoapuna
toimii tarvittaessa äiti,mies yrittäjä joten aika yksin joudun lapset hoitamaan ilman äidin apua.
Itku on tullut kun olen ajatellut ettei sitä neljättä ja viimeistä enää tulisikaan.Olen myös ajatellut
ja summannut hyviä ja huonoja puolia.Mies ja äiti sanovat etten jaksa enää yövalvomisia ja kaikkea
alusta.Onhan se kieltämättä välillä väsyttävää yksin arkea pyörittää mutta ikinä en ole katunut
että nämä pienet olen maailmaan saanut.
Onko muita tässä tilanteessa olevia.Siis teitä jotka vielä pienen haluaisitte ja jotka joutuvat pärjäämään
aika lailla yksin?Olisi ihana myös kuulla miten te jotka olette vauvan yli 40-vuotiaana tehneet
jaksaneet arkea pyörittää varsinkin jos hoitoapua ei ole saatavilla ja jos lapsia on useampia.

 

Hei mima73!

Täällä yks 40.v ja raskaana rv 8+4 :heart: viidettä odotan ja aijemmat lapset 13.v, 5.v, 4.v ja 11kk. Ja tilanne täälläkin sellainen että aikalailla yksin hoidan lapset kun mies tekee reissutyötä ja on paljon pois kotoa, ainut ulkopuolinen apu minullakin on minun äitini joka täyttää ens.vuonna jo 70.v.
Mutta kuitenkin halusin saada tämän viidennen vaavin vielä kainalooni vaikka olimme miehenkaa puhuneet että 4lasta on meille hyvä määrä, no miehelleni kun sitten kerroin että haluaisin vielä yhden vauvan niin eka vastaus oli TÄH Että vielä yksi,,, no eihän siinä mitään tehdään vaan :heart: Äitini kanssa oli ekana vastaan ajatellen juuri minua ja jaksamistani mutta nyt asia on sillekin ihan ok. Meillä tämä nuorin 11kk on ollut oikeastaan alusta asti tosi hyvä nukkumaan yöt joten se on kyllä auttanut minua tosipaljon jaksamaan lastenkanssa Saa nyt sitten nähdä kuinka käy tämän uuden tulokkaan kanssa mutta innolla odotan tulokasta ja niin myös mieheni, toivottavasti vaan kaikki menee hyvin tässä raskaudessa.

Tsemppiä mima73 ja kohti uutta raskautta jos sitä haluat kyllä ne asiat siitä jotenkin lutviutuu :heart:

 

En ymmärrä, miksi ei jaksaisi.. Kaikki asiat joudut tekemään kuitenkin, vaikka et saisikaan enää lapsia. työmäärässä ei yksi lapsi tuo paljoa lisää.tosin loppuraskaus on aina raskasta! Kunhan varaudut loppuraskauden väsymykseen ja kömpelönä oloon. Edellinen sinulla 11kk, niin se on aika tavalla kiinni sinussa silloin, kun olet lopuillaan. Meillä lapset synt. -91, -02, -04, -05, -06, -07, -08, -09 ja nuorin-10. Nyt rv 24+4.

 

Kiitos äiskä-73,yritän tässä miettiä vielä asiaa,en haluaisi että äidin kanssa välit kuitenkaan täysin tulehtuisivat.Tosiasia kuitenkin on että ilman minua ja lapsenlapsia hänen elämänsä olisi todella yksinäistä.Mies sanoo että päätös on kuitenkin minun eikä äidin ja tottahan se on.Meillä vanhin lähtee nyt eskariin ja kaksi pienintä ovat vielä kotona vuoden joten pikkasen aikaa on vielä miettiä.Äidin tavasta vaan tosissaan loukkaannuin kun sanoi ettei näe mitään hyvää neljännessä lapsessa.Ei muuten nähnyt kolmannessakaan.Mutta aika huono hänen on sanoa yhden lapsen äitinä.Minä taas halusin juuri siitä syystä useampia koska kärsi itse kun ei ollut sisaruksia ja kateellisena pienenä katselin kavereiden leikkiä sisaruksien kanssa.Ylpeä olen näistäkin saaduista lapsista.Mietin kuitenkin asiaa jos uuden lapsen saamiseen varataan se 9-10kk että totuttelee ajatukseen niin kuinkakohon menee aikaa ajatukseen että luopuu ajatuksesta koska niin minä sen asian ajattelen.Olenko myöskään valmis kuulemaan sitä ikuista mitä minä sanoin tai itsepähän valintasi teit jankutusta äitini suusta.Miten sinä äiskä-73 "pehmitit" oman äitisi eli miten kerroit asiasta?

 

Hei mima73!
No mun äiti oli jo sen verran saanut miettiä asiaa siitä että meille saattaisi vielä tulla viides lapsi, joten kun kerroin hänelle että nyt olen sitten raskaana niin sanoi minulle että nythän sinulla sitten jatkuu äitiysloma eli ihan positiivisesti täällä meni.

Ja totta mima kuitenkin loppupelissä päätös on sinun eikä sinun äitisi joten sinuna en antaisi äitisi mielipiteiden vaikuttaa siihen mitä teet ja kyllä hänen on vaan sitten tyydyttävä päätökseesi.
Meillä kanssa tuo toiseksivanhin lähtee syksyllä eskariin