II-asteen repeämät emättimessä, miten seuraava synnytys?

Mulla tuli eka sektiolla ja toinen normaalisti alateitse, mutta tehden tuhoa emättimessä. Tuli II-asteen repeämät ja ikuinen muisto todella kivuliaasta tikkien ompelusta. Siinäpä kammo seuraavaa synnytystä odotellessa! Onko muita, joilla samoja kokemuksia? Miten seuraava synnytys meni, tuliko taas repeämiä tms? Kun mulla on pelkästään yhdynnässä tuntunut kipua (emätin liian kireä), jos ei ota todella varovasti koko hommaa, joten mitä onkaan sitten synnytys kun vauva on monta kertaa isompi kuin penis!!!

 

Mulla myös ensimmäisessä synnytyksessä II-asteen repeämät emättimessä ja tunnin kestävä ompelu ilman riittävää puudutusta oli kamala kokemus. Oli myös paljon muuta ongelmaa: synnytys eteni epäsäännöllisesti, viimeisten kahden cm:n aukeamista odotettiin tuntikausia ilman kivunlievitystä, kohtu ei lähtenyt supistumaan (ja sitä käytiin painelemassa jatkuvasti mikä oli yhtä tuskaa), verenhukka oli suuri (hb 63 seur. iltana, kun synnytykseen lähtiessä n. 130-140) ja sain verensiirron, reilun kuukauden sisällä synnytyksestä tehtiin kaksi kaavintaa äitiyspolilla verenvuodon takia jne. Näiden kokemusten jälkeen menikin pari vuotta, että uskalsin ajatellakaan toista lasta.

Neuvolassa otin asian esille ja passittivat minut pelkopolille. Siellä sain mielestäni todella upeaa palvelua, vaikken nyt suoranaisesti panikoikaan. Lupasivat kiinnittää erityishuomiota kivunlievitykseen: sanoivat, että uudelleensynnyttäjälle suosittelevat spinaalipuudutusta ja tarvittaessa lisäksi kohdunkaulan puudutusta, mutta epiduraalinkin saa tarvittaessa. Lupasivat, että jos repeämiä tulee, ompelun ajaksi annetaan kunnon puudutus. (Edelliskerralla sanottiin, että enää muutama tikki joten koeta kestää... Ensisynnyttäjänä en oikein osannut vaatiakaan mitään, pelkkä "pyytäminen" ei tehonnut.)

Ota asia puheeksi neuvolassa ja pyydä lähetettä pelkopolille. Mulla nyt pian 37 vk täynnä ja olen menossa ihan luottavaisin mielin synnyttämään, kun tiedän, että asiat on kirjattu paperille ja ne on luvattu ottaa vakavasti, ettei tästä synnytyksestä tule yhtä ikävä kokemus.

Tsemppiä!

 

Mulle tehtiin ekalla kerralla II asteen välilihanleikkaus ja päälle tuli II asteen repeämä.Ompelu sattu jonku verran mutta mielestäni sain ihan hyvin puudutetta, ja sitä aina lisättiin kun ompelu vei niin kauan neljän kätilön yrittäessä.Mutta olin aika pihalla vielä siinä vaiheessa että se kipu ei oo jääny mieleen kummittelemaan.Toipuminen oli kyllä tuskasen hidasta ja kivuliasta.Onneks ei tulehdusta kuitenkaan tullu.
Nyt rv 39 ja jännityksellä odottelen että kuis nyt käy.

 

Minä repesin esikoiselta aika pahasti(noita asteita en tiedä), mutta meinasivat että pitää lähteä leikkaus saliin ompelemaan, mutta jonkin sortin ylilääkäri tuli sitten ompelemaan minut siihen synnytys saliin, ompelu ei tuntunut missään, tuntui vaan että jotakin siellä tehdään, muttei käynyt kipeää, ja ei mikään lyhyt operaatio ollut.
Se vasta kävi kipeää kun lääkäri sanoi että kokeilen peräaukosta, että onko kaikki ok ja työnsi sormensa sinne. Auts!
Pätevä lääkäri ja hyvin ompeli pahat repeämät.
Ei jäänyt kammoa noista repeämisistä synnytyksessä, vaikka luomuna synnytinkin(pelkkä lämmin vesi kivunlievityksenä) Kipeäähän se teki, mutta hengissä selvittiin.
Nyt tulossa toinen, syntyy hetkenä minä hyvänsä, vaadin kivunlievitystä, epiduraalin tai spinaalin....
Sen verran kipeä kokemus oli toi ensimmäinen synnytys, kun en kerennyt saamaan lievitystä kipuihin.
Saapi sitten nähdä miten menee!! :snotty:

 

Minulla myös tuli toisen asteen repeämät (emättimen pohja repesi)2½ viikkoa sitten, kun synnytin esikoispoikamme.
Ilokaasun voimin synnytin, ja tuskaahan se oli!
Synnytyksen jälkeen jouduin odottelemaan 3 tuntia vuotaen verta todella paljon, ilman kivunlievitystä ennenkuin pääsin leikkaus saliin ommeltavaksi, jossa sain sitten spinaalin, jonka jälkeen olo oli kuin taivaassa.
Muutama päivä synnytyksestä alkoi kauhea spinaalipäänsärky, jolloin jouduin sitten veripaikkaukseen jolla tukittiin spinaalista aiheutunut selkäydinnesteen tihkuminen, joka teli painetta aivoihin.
Toipilaana tässä vielä ollaan, koska alapää paranee kyllä aika hitaasti tollasien repeämien jälkeen, ja olen myös miettinyt että kyllä se jäljen jättää seuraavaa mahdollista raskautta ajattellen.

 

Minulla myös samanlaisia kokemuksia. Mielestäni itse synnytys ei sattunut niin paljon kuin paikkojen kokoon kursiminen! Varsinaista kammoa ei kuitenkaan jäänyt, pikkukakkonen syntyi 2 v esikoisen jälkeen. Ainoa ongelma pahoista repeämistä tuli, kun vanhat arvet eivät antaneet periksi ja taas oli pakko leikata eppari Mutta toisessa synnytyksessä en sitten revennyt muuten ja parantuminen oli huomattavasti nopeampaa.

 

\

Mulle tehtiin ekalla kerralla II asteen välilihanleikkaus ja päälle tuli II asteen repeämä.Ompelu sattu jonku verran mutta mielestäni sain ihan hyvin puudutetta, ja sitä aina lisättiin kun ompelu vei niin kauan neljän kätilön yrittäessä.Mutta olin aika pihalla vielä siinä vaiheessa että se kipu ei oo jääny mieleen kummittelemaan.Toipuminen oli kyllä tuskasen hidasta ja kivuliasta.Onneks ei tulehdusta kuitenkaan tullu.
Nyt rv 39 ja jännityksellä odottelen että kuis nyt käy.

sama täällä......VAATIKAA PUUDUTUSTA!!!

 

Mulla tuli tokalla kerralla II/III -asteen repeämät. Repeäminen ei tuntunu, mutta sen jälkeen, auh... Kätilökin vaan huokaili ommelleesaan, että töitä riittää. Mutta mun ihana mies piti huolen, että sain puudutetta tarpeeks, kyseli koko ajan, että onhan hyvä, kun en itse olisi varmaan jaksanut / uskaltanut vahtia ja vaatia. Ja sainkin pari kertaa lisäpuudutusta, meni lopulta melko hyvin.
Ennen kolmatta kertaa me sitten alettiin öljytä ja venytellä välilihaa n. 6 vko ennen LA:ta. En tiedä sitten oliko toi apuna vai mikä, mutta tuli vain I-asteen repeämä ja istuin jo seuraavana päivänä siedettävästi.
Eli tässä mun vinkit, melko samat kun muilla:
1) pyydä aika pelkopolille, saat puhua peikot pois
2) rasvaa välilihaa etukäteen, ei siitä ainakaan haittaa ole, hyötyä voi olla paljonkin (täällä esim. vinkkejä: http://www.babyidea.fi/aidille/valiliha.html)
3) kysy kätilöltä, voiko hän tukea välilihaa ponnistusvaiheessa, esim. Tammisaaressa sitä tuetaan lämpimillä pyyhekillä ja tämä ilmeisesti auttaa estämään repeämiä (tästä kannattaa puhua jo pelkopolilla ja jos eivät tunne asiaa, niin hanki itse tietoa ja toimita heille etukäteen...)
4) pyydä miestäsi / tukihlöä pitämään huoli, että saat kunnon puudutuksen
Mutta siis kokemuksesta uskallan sanoa, että aiempi huono kokemus ei välttämättä toistu: toivoa on!

 

Mulla myös kolmannen asteen repeämä peräaukkoon asti... Lääkäri sanoi, että yleensä 2. ja 3. asteen repeämissä seuraavat synnytykset suositellaan sektiolla.

 

Ensimmäisessä synnytyksessä II/III asteen repeämä, ja kolme seuraavaa ovat kyllä kaikki syntyneet alakautta. Kahdessa viimeisessä ei ole tarvinnut välilihaa leikata, ja viimeisessä ei edes tikkejä vaativaa repeämää tullut. Ei koskaan edes ole mainittu että voisi joutua seuraavia sektiolla synnyttämään.

 

\

Ensimmäisessä synnytyksessä II/III asteen repeämä, ja kolme seuraavaa ovat kyllä kaikki syntyneet alakautta. Kahdessa viimeisessä ei ole tarvinnut välilihaa leikata, ja viimeisessä ei edes tikkejä vaativaa repeämää tullut. Ei koskaan edes ole mainittu että voisi joutua seuraavia sektiolla synnyttämään.

No ehkei sulla sitten ollut niin paha repeämä kuitenkaan...

 

Ensimmäisessä synnytyksessä väliliha leikattiin kahdesti ja silti vielä repesin. Minua kursittiin kokoon yli tunti ja päälle tuli vielä kohtutulehdus. En istunut lähes 4 viikkoon. Seuraavan synnytin täysin luomuna ja npeasti. Yhden tikin sain ja sitäkään ei välttämättä olisi tarvittu ja istuminenkin onnistui heti.

 

Esikoisen synnytin selinmakuulla, iso lapsi ja pitkittynyt synnytys, tuloksena II-asteen repeämät ja puolitoista tuntia ompelua synnytyksen jälkeen, en istunut moneen viikkoon.

Toinen syntyi 5- vuoden päästä polviseisonnassa (näin olin päättänyt tehdä jo etukäteen, niin monelta taholta kuulin pystyssä synnyttämisen eduista). Lapsi oli tasan samankokoinen kuin esikoinenkin, mutta ei tullut repeämiä eikä välilihaa tarvinnut leikata toistamiseen, yksi tikki ja heti pystyi istumaan. Ihanat muistot toisen lapsen synnytyksestä kultasivat esikoisen synnytyksen muistot.

 

Mulle tuli kolmannen asteen repeämä peräaukkoon asti.Oli todella kipeä kauan aikaa.Synnytyksestä kulunut nyt pian vuosi ja kaikki korjaantunu ajallaan.En ole kyllä kuullut etta sektiota suositellaan seuraavaan synnytykseen jos tulee pahat repeämät.Missäpäin näin on puhuttu?Mielessä on käynyt seuraava synnytys että repeääkö paikat samasta kohdasta.

 

Mä olen toiveikkaana yrittänyt rasvata ja venyttää välilihaa nyt vajaan viikon verran, jos siitä olisi apua. (Nyt rv. 38+.) Ekassa synnytyksessä tuli emättimeen II-asteen repeämät ja toipumiseen meni kyllä viikkoja. Mistäköhän johtuu, että alapää tuntuu aralta aika kevyestikin venyttäessä? Mietin vain, että miltä se sitten taas synnytyksessä tuntuu...

Onneksi mulle luvattiin, että tällä kertaa puudutukset on kunnossa, jopa ponnistusvaiheessa.