ihmiset miten onnistutte??

[Halinalle-75]

Jaahas..
"En aio stressata vaan annan luonnon hoitaa ja jos niin on tarkoitettu, tulen raskaaksi". Voi mitä p*skapuhetta, sorry vaan.
Eli luonto ei ole tarkoittanut esimerkiksi minua äidiksi? Koska kärsin lapsettomuudesta jo viidettä vuotta, 5 IVF-hoito takana eikä plussan plussaa.
Mutta jos annan ajatuksen raskautumisesta olla, niin se kyllä sitten auttaa heti.
Voi elämä, että näitä 1600-luvun noitajuttuja vielä uskotaan.

Tarkoitin tuossa ihan vain sitä, että OMALLA KOHDALLANI stressi siirsi raskautumista, koska elämässäni oli tuolloin myös paljon muita tekijöitä jotka aiheutti surua ja paineita. Mutta kun tilanteet helpottui, ja unohdin hetkeksi myös koko raskaaksitulon, niin onnistui. En tarkoittanut että aina näin ja kaikilla näin. Ei ainakaan ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.

 

[Siiliemo]

mariaah: Olen pahoillani todella puolestasi. Ja tiedän että mielessäsi risteilee kaikkia vaihtoehtoja. Mitä miehesi nyt ajattelee kun ei voikkaan enää mahdollistaa toivettasi..? Olisiko se mahdollista että käyttäisitte luovutettuja siittiöitä..? Silloin lapsi olisi kuitenkin sinun omasi, jos et välitä adoptiosta? Nimittäin minä ainakin lapsettomana haluaisin mielummin sinun tilanteessasi luovutetuilla raskaaksi kuin harkita adoptiota, ja jos sinulla on muuten hyvä mies, en heti olisi jättämässä...et varmasti sinäkään tietenkään. Todella ikävää. Varmasti tuntuu ikävältä odottaa pari-kolme vuotta että saisi taas yrittää, ja kun sitäkään ei tiedä että josko se venyy useampiin vuosiin..Toivottavasti löydätte sopivan ratkaisun..kerro sitten kuinka käy!

 

[mariaah]

heipss...

nooh me ollaa kyl täs vähä juteltu jne, mieheni on tietysti itekki surullinen ja ku hänel alkaa olee sitä ikää, mä oon sen verran "nuori", et ei mul kiirettä oo vaik vauvakuumetta on, ja rakastan lapsii ja haluaisin semmosen nii paljon.
hän ite yrittää vakuutta et ei siin mee vuosia ennen ku voidaan koittaa taas, näillä näkymillä kyllä taitaa mennä koska hänel on kipuja jne :/ eikä ne tost vain lähtee poies.

se lääkäri ois hyvin voinu sanoo meil aikasemmin miten täs voi käydä jne, sille kyl me sil lääkärille kerrottiin et me koitetaan.
just sitä et ois vaika vieny spermat pankkiin ennen lääkkeitten aloittamist..tai jotai emmä tie...enhän mä taju noist asioist mittä!

mut joku sanos, et se on mahollista et jos nyt vie se sperman johki, ni ne pystyy erottaa huonot ja hyvät siit,
mut jos toinen syö sellast lääkkettä mikä tuhoo niit siittiöit miten se ois mahollista??

eile tuli kyl nii paha mieli, ku törmättiin yhteen tuttuun, ja viimeks ku me hänet nähtiin ni kerrottin et me koitetaan vauvaa ja siit on tosi pitkä aikaa, oli sitte kiva nähdä hänet ku hän oli raskaana ja mä en
aloin oikee itkemään, on se kuiteski aika kova paikka tommonen..


enkä mä sitte tie, et ooks se nii hyvä ajatus lopettaa näin hyvin suhden, ku ollaa oltu aika pitkään yhes, ollaa kihlois ja ostettiin justinsa asunnon.
meen sit lopettamaan sellast vauvan taki, vaikka harmittaa iha älyttömästi..
pää iha sekasin..
mä tiedän kyl et ei kummassakaan oo vika sillä oon kerran ollu raskaana ja sain km...se on vaa noist lääkkeist miks en tullu raskaaks

Siiliemo, seki kävi mieles, okei se ois mun lapsi mut ei mun miehen oisko se reiluu??
keskusteltiin tost asiast, ja se ehkä ois vaihtoehto siin vaihees jos jommaskummas ois vikaa, mut ku mollemmat on okoo, se on vaa noi lääkkeet ku vaikuttaa..


ois ihanaa jos ties kui pitkään hän syö noit, ja et voiko hän koskaan lopettaa...

 

[sacha]

Hei kaikki, kysyisin että onko kellään tarkempaa tietoa siitä, kuinka paljon tupakointi _todella_ vaikuttaa raskautumisen mahdollisuuteen.. Meillä on ollut vasta parin kuukauden ajan, enemmän tai vähemmän, yritystä päällâ. Lähinnä siis siinä mielessä, että nyt saa tulla jos on tullakseen, mutta ei vielä tulipalokiirettä..
(Olemme molemmat 28-vuotiaita)
Kun teimme päätöksen ehkäisyn poisjättämisestä, ja vauva-ajatukset alkoivat pyöriä yhä useammin kummankin mielessä, halusin myös lopettaa tupakanpolton ja muutenkin kiinnittää enemmän huomiota terveisiin elämäntapoihin.
Jotenkin kai naiivisti ensikertalaisena kuvittelin, että raskautuisin lähestulkoon samantien, kun kerran näin oli päätetty..
Olinkin ollut viimeiset pari kuukautta polttamatta, kunnes nyt taas retkahdin uudestaan jokunen aika sitten, sillä olin kyllästynyt omaan takakireyteeni ja stressaantuneisuuteeni, etenkin kun pääsyynä lopettamiseen oli raskaushaave, eikä se (tietenkään) tapahtunutkaan ihan nappia painamalla.!
Eli siis lyhyesti, mietiskelin, että kumpi mahtaa vaikeuttaa enemmän raskaaksitulemista: raskaaksitulon ajattelusta ja tupakoinnin lopettamisesta aiheutunut stressi, vaiko tupakanpoltto?
Je ei, nyt en mielelläni kaipaisi saarnoja tupakoinnnin vaaroista, vaan ihan omaperäiseen kokemukseen pohjautuvia kokemuksia teiltä kokeneemmilta palstalaisilta

 

[for real]

Lukematta läheskään kaikkia viestejä haluaisin lyhyesti kommentoida tuota "raskautumisesta stressaamista" ja sen vaikutusta raskautumiseen. (olipas monimutkaista)
Itse stressasin ihan kamalasti tyyliin "en tuu koskaan raskaaksi" ja kyttäsin kaikkia oireita KOKO AJAN ja vahtasin ovista yms. Siinä kierrossa, jossa tulin raskaaksi, tein ovulaatiotestejä ja melkein pakotin mieheni seksiin oikeana päivänä. En nauttinut seksistä ollenkaan vaan ajattelin vaan että nyt on tultava raskaaksi! Ja niin tulin. Joten ainakin tämä tarina kumoaa väitteet stressin vaikutuksesta raskautumiseen. Ei se aina niin mene, että ota rennosti, älä laske päiviä niin pum, olet raskaana. Mun kohdalla ihan päinvastoin!
Plussaonnea kaikille!!

 

[mariaah]

sacha, viimeks ku mä tulin raskaaks ni me molammat poltettin, noh mä en oo ite ikin polttanu paljon..ehkä puol aski päiväs..mut miehelleni menee iha kivast se yks aski, ellei päälki..
mut mä oon ite lopettanu polttamisen, mut toi yks polttaa vielki, ja paljon
eikä suostu lopettamaan, eikä se on mun asia pistä hänet lopettamaan jokanen ihminen päättä lopettaa sit ku haluu

mut mä luulen ainaki et se röökin poltto vaikuttaa siin vaihees raskaaksi tulemiseen, jos on muuteski huonot tsäänsit tulla raskaaks.
mut jos kaikki on oko, ja polttaa ni ei se pitäis vaikutta sil taval.
I think ainaki

 

[Murrehirmu]

Mariaah.. jos keskustelisin sun kaa face to face, en ymmärtäis puoliakaan Ja tuohon luovutettuihin siittiöihin, monet käyttävät tätä ratkaisuna. Mies pystyy pitämään lasta kuin omaansa vaikkei hän sitä alkuun panisikaan, niin ainakin saisitte lapsen. Tehän voitte tehdä yhteisenkin sitten vuosien päästä jos miehesi saa joskus vielä yrittää. Itse ajattelisin tuollaista siirtoa jos olisin tilanteessasi.. mutta teette niinkuin parhaaksi näette

 

[sacha]

Kiitos vastauksista! Olen uusi tällä palstalla, enkä oikein tiedä miten kuviot täällä toimii. Tuli vaan mieleen jälkeenpäin, että näin vain änkesin tänne teidän ketjuun, jonka aloitusaihe oli oikeastaan ihan muu..
Mutta joo. Kiitoksia vielä, ja plussaonnea kaikille. Itse odottelen kuukautisia saapuviksi lähipäivinä, saa nähdä miten käy, mutta jotenkin en oikein jaksa uskoa, että tälläkään kertaa olisi tärpännyt. Yritän olla ajattelematta asiaa

 

[mariaah]

murrehirmu

aj et ymmärtäis vai?aijaa...hmm???

turun murretta..

 

[IsaBella80]

En lukenut koko ketjua mutta vastaan. Eli me yritimme monta kuukautta eikä tärpännyt vaikka pupuilimme niin usein kuin mahdollista ja testailin ovista. Sitten kun päätimme että nyt lopetetaan yrittäminen ja annetaan olla niin naps vaan, olin raskaana. Olen kuullut samaa muiltakin että plussa on tullut vasta kun stressaaminen ja yrittäminen on lopetettu. Eli suosittelen relaamaan ja jättämään yrittämisen, rakastelkaa vaan silloin kun siltä tuntuu. Kyllä se vauva sieltä tulee jos on tullakseen.

 

[miiii]

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät vaan tule raskaaksi vaikka kuinka relaavat? Pakkoko tuota on aina toitottaa? Relaa ja relaa.... Ei se siitä vaan ole kiinni. Sillä vaan yritetään saada ihminen paremmalle tuulelle. Jos on relaamalla muka saanut lapsen aikaiseksi, niin oikeasti just siinä kierrossa on vaan sattumalta käynyt tuuri.

 

[Iiruliini]

Mulle plussa tuli kuussa, jolloin ensimmäistä kertaa unohdin yrittämisen (7kk). Heitin ovistestit kuuseen ja ajattelin, että ei väkisin. Samalle kuulle ajoittui ulkomaanmatkaa, järjestettäviä juhlia jne, että ajatukset siirtyi väkisinki asiasta toiseen. Tosin tuo tärppäys ei välttämättä johtunut yritysstressin loppumisesta...Ja tiedän kyllä, että siitä se stressi vasta tuleekin, kun yrittää lakata stressaamasta.

Mä en ole todellakaan mikään alan asiantuntija, MUTTA: sun tilanteessa menisin vähän äkkiää yksityiselle gynelle selvittämään onko omat (no tietysti miehenkin) paikat ok. Normaalisti suositellaan, että lasta yritetään vuosi, mutta miehesi lääkitystilanteen takia voisitte mahdolllisesti olla erikoisasemassa. Tämä tietysti riippuu paljolti iästänne! Koeputkihedelmöityksiin ei tietysti heti ryhdytä, mutta minä tuossa tilanteessa haluaisin miehen spermaa pakkaseen

Joka tapauksessa mieltäsi voisi kovasti rauhoittaa tieto siitä, että kaikki on fysiikan puolesta kunnossa ja raskautumiselle ei pitäisi olla periaatteellisia esteitä kun taas saatte alkaa yrittää.

Koita jaksella. Lohdutukseksi haluan kertoa sinulle ja kaikille muillekin, että omassa tuttavapiirissäni on liuta ehdottoman lapsettomuustuomion saaneita perheitä, joilla hoidot on lopetettu ja sitten onkin tärpännyt luonnostaan. Yhdellä perheellä on jopa kolme tällaista lasta. Kaikkien kohdalla ei tietenkään käy samoin, mutta pientä toivoa on aina.

 

[Iiruliini]

Sori, olitkin jakanut lisäinfoa tilanteestanne, joita en hoksannut ennen kuin kirjoitin edellisen. Sen vaan sanoisin, että älä katkaise suhdettasi mieheen, jos olette muuten onnellisia!

Tuohon stressijuttuun vielä! Uskon, että omalla kohdallani stressi vaikeutti raskautumista. Olen mieheni kanssa ns. normaalitapauksia, joilla on kaikki kunnossa. Tietysti on asia erikseen ne henkilöt, jotka kärsivät lapsettomuudesta jonkun fyysisen toimintahäiriön takana. Silloin tietenkin lapsen yrittäminen sanan kirjaimellisessa merkityksessä on tarpeen...

 

[stressiä tai ei]

Itse stressasin aika tavalla raskautumista. Tärppi kierrossa stressasin ihan yhtä lailla kuin ennenkin. Ei mun ajatusmaailmalla tuollaista asiaa saa pois päästä. Mutta onnistui silti

 

[Mia79]

Mä olen aina ihmetellyt lapsen "yrittämistä". Itse olen aina ajatellut että lapsi tulee kyllä jos on tullakseen ilman yrittämistäkin ja jos ei tule, on se niin tarkoitettu. Eikä stressi voi ainakaan edesauttaa raskaaksi tuloa. Ei lapsia tehdä vaan saadaan

 

[mariaah]

moi..

vähä too late viedä spermat pakkaseen, ku lääkytys alkanu..jo harmi kylläki..

mä en kestä kuulla et joku muu tuttu ois tullu raskaaks, tai en kestä nähdä toista ihmistä raskaana..
kauhee vihaa tullu semmosi ihmisii vastaan, ja mä TIEDÄN ETTÄ SE ON VÄÄRIN..
mut en voi asialle mittä...tulee vaa nii paha mieli..
mun kahta läheistä kaverieta on raskaan..molemmat synyttää piakkoon,
en oo enää missään yhteyksis niitten kaa ku en pysty.

eikä tässä auta muu ku odottaa ja hyväksyä vaan asian.
elämä on.

 

[sade81]

Mia79; ihailen asennettasi. Mun on vaan vaikea olla miettiä raskautumista kun olen koko ikäni haaveillut ainoastaan lapsista. En siis välitä urasta tippaakaan, haluan vain lapsia. Ja kun kuukaudesta toiseen pettyy niin on aika vaikea unohtaa sitä. ja olen jo ehtinyt olla pari kiertoa täysin stressaamatta ja rakastelu on ollut suht spontaania jne, mutta silti ilman vauvaa vielä ollaan.

Ei stressaaminen mitään hyödytä, mutta mielestäni silti ne jotka sanovat että "lakkaa stressaamasta/yrittämäst niin kyllä se sitten tulee" eivät täysin tiedä mistä puhuvat. Täysin samaa mieltä olen kyllä siitä että ei lapsia tehdä vaan niitä saadaan ja ovat valtavia lahjoja. Mutta ainahan tuota saamista voi hieman edesauttaa

 

[Tuulimunaset]

Mariaah, oletteko harkinneet adoptiota tai luovutettuja siittiöitä? Hyväksyisikö miehesi sen?

 

[mariaah]

mä en ite haluu adoptoida, koska se loppuien lopus se on aika vaikeet, se on pitkä processi, mihin liitty monta asiaa..
ja olen aina unelmoinu omasta lapsesta,.ja sitä mä haluaisin yli kaiken.

mieheni ei kuulemma hyväksyy tota et ottais jonkun toisen siittiöitä, han haluu et hänen omat geenit on lapsessa. sillohan se ois mun ja jonkun muun lapsi, ei hän kuulemma hyväksyy sitä.
keskusteltiin justpari päivä sitte asiast.

han on nii varma et pääse eroon lääkkeistä vuoden pääst viimeistään, en kyl usko!