Ihmiset ei useimmiten tajua, millaista on kun lapsi ERITTÄIN temperamenttinen...

[kolmennäiti]

Jo vauvana sitä oli: ei viihdy yksin missään, nukkuu vain pieniä pätkiä, ärtyy helposti, ei tottunut pulloon ollenkaan ja tissistä luopuminen oli työn ja tuskan takana jne.. itkua riitti PALJON.

Silloin moni sanoi, että "kohta helpottaa".

Vaan ei helpota.

Lapsi on nyt 1v6kk ja erittäin voimakastahtoinen.

Imee mehut aika tehokkaasti, kun joka asiaan hän reagoi voimakkaasti. Esim. vaipan vaihdot, pukemiset, turvaistuimeen laittamiset aiheuttaa yleensä aina voimakkaan protestin (kova huuto ja vetää itsensä "suoraksi" että on vaikea käsitellä).

On jatkuvasti liikkeessä, kiipeilee koko ajan. Paikallaan viihtyy vain harvoin. Haluaa koko ajan jotain "uutta", 30 kertaa päivässä näkee jonkun esineen ja jos ei saa tutkia sitä HETI alkaa kova huuto joka saattaa kestää pitkään.

Kaupassa ei jaksa istua kärryissä 5min pitempään, alkaa venkoilu ja huuto.Ääni on lisäksi todella kova.

Temppuilee aina syödessä, syö aika huonosti ja hermostuu nopeasti.

Vastapainoksi myös nauraa ääneen usein ja tunnetila vaihtuu nopeasti. Noin 20 sanaa osaa ja juoksee ulkona ym... Kasvanut normaalisti, lääkärissä olen käynyt useasti aiemmin ja täysin terve lapsi on fyysisesti.

Mulla on kaksi isompaa ja ovat ihan erilaisia. Ei nyt superhelppoja, muttei tällaisia. En tiedä paljastuuko lapsestani jotain "erityispiirteitä" myöhemmin.

Mutta siis seesteinen ihana arki tästä on kaukana. Mikään ei suju helposti tai mukavasti. Tai no, kyllä tuo pihalla yleensä on tyytyväinen tunninkin putkeen.

Olen huomannut että monet ihmiset ei oikein ymmärrä että miten voin kokea raskaana lapsen hoitamisen kotona. Väitän että siihen kyllä vähän vaikuttaa myös lapsen luonne.

 

[Big Bang Theory]

Minun kaikki 3 lasta on tuollaisia tai no, esikoinen taisi olla helpoin noista, mutta kyllä hänkin sitten yli 2v oli "haastava"

Kyllä se oikeasti hiukan helpottuu kun lapsi kasvaa ja alkaa tuleman järkeä päähän. Uhmat on aina vaikeita.

 

["terhi"]

Meillä oli juurikin tuollaista, pahinta vauvaikä ennen liikkumisen oppimista ja tuo 1,5v-2v uhma-aika. Isompana uhma oli jotenkin ymmärrettävämpää ja sikäli helpompaa, vaikka hermo oli monesti kireällä ja tyttöä piti kantaa milloin mistäkin kainalossa rimpuillen pois. Huutamista on toisinaan vieläkin, jos tahto ei mene läpi, mutta kyllä on tosi paljon helpottanut nyt. Tyttö on nyt 5v. 4-vuotiaana alkoi olla selvästi helpompaa. Meidän tyttö on ainakin muuten täysin normaali lapsi, herkkä ja voimakastahtoinen samassa paketissa vain. Vauvana itki vaatteiden vaihtoa ja pukemista, pesua, vaipanvaihtoa, paikallaan olemista, autossa olemista, kaupassa paikallaan olemista... toisaalta juuri kuten teidänkin lapsi oli myös erittäin herkkä nauramaankin, ja on vieläkin

 

[Sompio]

Mulla on hoitolapsena samanlainen. Kyllä siinä päivissä riittää vipinää

 

["terhi"]

nimittäin ei nukkunut yöllä ei päivällä. Puoli tuntia kerrallaan, heräsi huutamaan väsyä. Liikkuvissa vaunuissa nukkui, ja koska oli esikoinen, lenkkeilin aivan mielettömästi, että sain vauvan joskus edes nukkumaan ja heräämään tyytyväisenä.

 

[Istafra]

Esikoiseltamme kuulostaa
Nyt hänellä on ilmeisesti "oireiden" perusteella murrosikä.
Lapsukaisemme on nyt 7-vuotias.

 

[aletheia]

Sympatiat sulle ap! Meillä kuopus on ihan samanlainen ja samanikäinenkin. Odotan vaan, milloin se "kohta helpottaa" tulee... Oikeesti kun sitä huutoa on kuunneltu synnytyssalista lähtien, niin ei enää jaksaisi. Vaan onneksi on myös niitä kivoja hetkiä. Mikäs sen ihanampaa kuin taapero, joka tulee suukottamaan poskelle

 

["vieras"]

Meillä on yksi juuri tuollainen lapsi. Kolme muuta ei ole noin vahvatahtoisia. Tuo tenava oppi nousemaan seisomaan 6kk iässä, käveli hilkkua ennen 9kk, juoksi kovaa alle vuoden iässä ja oli pieni ku kirppu. (Vuoden iässä 72cm ja 8kg.)

Puhua pulputti aikaisin, ei omannut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kiipesi joka paikkaan ihan pienenä, hyppi mistä vain ja milloin vain, oppi uimaan 3-vuotiaana ja samaan aikaa oppi veljensä pyörällä pyöräilemään, joten apurattaita hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Tuo tenava on kuin kärppä joka paikassa samaan aikaan, metelöi, viuhtoo ja elämöi. On kyllä maailman suloisin kakara, mutta niiiiin huippurasittava tapaus. Kukaan ei uskalla ottaa tuota hoitoon. Yritti hypätä mummon ikkunasta, laski taaperokärryllä portaat alas ja yritti samaa kohta pyörällä otsa jo valmiiksi tikattuna jne jne...

Ja sitten vielä kummasteltiin, että miksi sillä on valjaat. Helvetti, totta kai sillä oli. Me haluamme vain pitää tuon tenavan elossa. Meillä on muutkin lapset keskivertoa vilkkaampia, mutta tuo yksi on aivan vertaansa vailla.

Voin kertoa, että minä ymmärrän.

 

["Mona"]

No tutulta kuulostaa, meillä on myös erittäin itsepäinen lapsi. Mutta nyt kun ikää lähemmäs 3vee niin oikeesti moni asia on alkanut helpottaa, kun lapsen kanssa voi tehdä vaihtokauppoja.. Tsemppiä!,,

 

[kinuski harmaana]

No mun esikoinen on pian 12v, ja ollut aina todella temperamenttinen ja vilkas, voin kertoo että ei se helpota!

 

["bebe"]

Musta tuntuu useasti, että naapurit oikeasti luulee mun joko olevan ihan kauhea äiti tai pahoinpitelevän lasta kun tämä huutaa ja karjuu vähän väliä. Pari kertaa multa onkin kysytty ihmettelevästi mikä lapsella on hätänä kun huutaa koko ajan. Huutaa kun ei saa keskellä talvea kesäkenkiä ulos, huutaa kun pitää lähteä ulos, huutaa kun pitää tulla sisään, huutaa kun käydään nukkumaan, huutaa kun pitäisi syödä, karjuu mistä tahansa asiasta joka ei mene just mielen mukaan ja niitä mielipiteitä on ihan joka lähtöön, ihan jokaisesta pikkuasiasta. Esikoinen oli niin rauhallinen ja tyytyväinen lapsi ja totaalisen eri maata kuin kakkonen. Ja juuri tota kyllä se siitä olen nyt kuunnellut kaksi vuotta ilman, että se on miksikään muuttunut.

 

[kiitos]

Just päivällä mietin, että pitääkin hakea vertaistukea täältä.. mulla nimittäin toinen lapsi lähes tuollainen samanlainen, poika siis ja ikää nyt vasta 1v1kk, mutta se vauhti ja ääni ja KARJUNTA, jos ei saa HETI sitä mitä haluaa. Huh.. toistaiseksi (fyysiset) voimani (ja päättäväisyyteni) kyllä riittävät, mutta vähän hirvittää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pari kunnollista osumaa olen jo saanut itsekin naamaani, alkaa olla heittotaidotkin taaperolla sen verran hyvät ja voimaa takana, ettei tarvitse olla kummoinen palikka kun sillä saa jo äidin huulen halki. Esikoistyttäreni hänkin aktiivinen, mutta tähän poikaan verrattuna rauhallinen tapaus.

 

[kiitos]

[QUOTE="bebe";26175666]Musta tuntuu useasti, että naapurit oikeasti luulee mun joko olevan ihan kauhea äiti tai pahoinpitelevän lasta kun tämä huutaa ja karjuu vähän väliä. Pari kertaa multa onkin kysytty ihmettelevästi mikä lapsella on hätänä kun huutaa koko ajan. Huutaa kun ei saa keskellä talvea kesäkenkiä ulos, huutaa kun pitää lähteä ulos, huutaa kun pitää tulla sisään, huutaa kun käydään nukkumaan, huutaa kun pitäisi syödä, karjuu mistä tahansa asiasta joka ei mene just mielen mukaan ja niitä mielipiteitä on ihan joka lähtöön, ihan jokaisesta pikkuasiasta. Esikoinen oli niin rauhallinen ja tyytyväinen lapsi ja totaalisen eri maata kuin kakkonen. Ja juuri tota kyllä se siitä olen nyt kuunnellut kaksi vuotta ilman, että se on miksikään muuttunut.[/QUOTE]

Ja juuri tätä samaa meillä, KARJUMINEN on jokapäiväistä. Toisaalta saattaa kyllä sekunnissa rauhoittuakin ja rueta nauramaan/pelleilemään, mutta jokainen sekunti sitä karjumista meinaa olla minulle liikaa..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26175630]Meillä on yksi juuri tuollainen lapsi. Kolme muuta ei ole noin vahvatahtoisia. Tuo tenava oppi nousemaan seisomaan 6kk iässä, käveli hilkkua ennen 9kk, juoksi kovaa alle vuoden iässä ja oli pieni ku kirppu. (Vuoden iässä 72cm ja 8kg.)

Puhua pulputti aikaisin, ei omannut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, kiipesi joka paikkaan ihan pienenä, hyppi mistä vain ja milloin vain, oppi uimaan 3-vuotiaana ja samaan aikaa oppi veljensä pyörällä pyöräilemään, joten apurattaita hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Tuo tenava on kuin kärppä joka paikassa samaan aikaan, metelöi, viuhtoo ja elämöi. On kyllä maailman suloisin kakara, mutta niiiiin huippurasittava tapaus. Kukaan ei uskalla ottaa tuota hoitoon. Yritti hypätä mummon ikkunasta, laski taaperokärryllä portaat alas ja yritti samaa kohta pyörällä otsa jo valmiiksi tikattuna jne jne...

Ja sitten vielä kummasteltiin, että miksi sillä on valjaat. Helvetti, totta kai sillä oli. Me haluamme vain pitää tuon tenavan elossa. Meillä on muutkin lapset keskivertoa vilkkaampia, mutta tuo yksi on aivan vertaansa vailla.

Voin kertoa, että minä ymmärrän.[/QUOTE]

Lisään vielä, että meillä on kaikilla lapsilla affektikramppeja. Kun lapsi huutaa, hän menee siniseksi ja tajunta menee, jotta aivot saa happea. Tuo villikko sai noita kohtauksia pahimmillaan 7-10 päivässä. Ei niitäkään kukaan ymmärtänyt. Tai sitä, että niitä ei voi estää.

 

[Tallu -]

Ymmärrän. Meillä tyty 13v (keskimmäinen lapsi) on juurikin tuollainen ja on aina ollut. Tuo on todella tuttua, että tunteet vaihtuvat ilosta suruun sekunneissa, tosin hän onkin vaakalapsi, eikä siis koskaan tasapainossa. Kaikesta vedetään aina suuri show, ja draamaa on elämä täynnä. Tarvitsee paljon aikuista apua tunteidensa hallintaan. Kaikki pitää mulle tänne saada heti.
Neuvottelu tämän lapsen kanssa on haastavaa, tosin siihen on vuosien mittaan jo tottunut. Esikoisen ja kuopuksen kanssa neuvotteleminen on niin mukavaa ja palkitsevaa, kun heidän kanssaan voi puhua ja jutella ja tehdä sopimuksia, mutta tämä tyty vaan vänkää vastaan, kyseenalaistaa ihan kaiken, eikä ymmärrä toista näkökantaa.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa teille!

 

[aletheia]

Mulla on myös ollut muutaman kerran huuli halki, kun tyttö on kiukuspäissään venkoillut sylissä ja päänsä tempassut suoraan mun naamaan. Voimaa on kuin pienessä kylässä...

Yhtenä aamuna vetäs jostain kilarit ruokapöydässä ja alkoi lyömään päätään pöytään. Kun sitten sen estin, ettei itseään satuta, mokoma hermostui entistä enemmän... Voi sitä huutoa!

 

[Deleted member 70007]

Meillä vasta 7kk, ja käy kyllä hermoille Sitkeästi aina livistää multa.
Ootan, että tyttö kasvaa sen ikäiseksi, että voin "kasvattaa" sitä enemmän. Meillä ei nimittäin tasan juoksennella tai hiideta kaupassa, piste.

Muistan, kun esikon ollessa pienempi, ehkä n. 2v, oltiin menossa hoitoon, ja olimme jo myöhässä. Neiti oli pelkässä vaipassa, ulkona taisi olla jo pikkupakkanen. Ei suostunut laittamaan ees sisävaatetta puhumattakaan ulkovaatteista. Kun sain paketin päälle, tytär sai revittyä ne pois ennekuin lähdettiin. Ehkä n. kymmenennellä yrittämällä paloi käämi ihan totaalisesti, muutama ärräpää pääsi ja totesin likalle, että nythän sä lähdet ilman vaatteita. Tyttö katto mua ihan ihmeissään, ja mä sanoin, että niin tehdään. Huusi sitten vaatteita päällensä koko matkan. Tarhassa olikin taas tyytyväinen, kun sai ne vaatteet päälle. Eikä toista kertaa siitä kiukutellut

 

[Anonyymitär]

:hug: Ymmärrän todellakin. Täällä ihan kohta 3 v. vilkas, voimakastahtoinen ja temperamenttinen poika.

Meillä oli konttauskypärä käytössä pari kk melkein aina kotona, moni sitä ihmetteli, mutta oikeasti oltaisiin oltu äivystyspolilla monet kerrat ilman sitä, ja poika tykkäsi sitä pitää.

On ollut aikoja jolloin MIKÄÄN ei suju, huutoa uloslähtiessä, sisään tullessa, syödessä, nukkumaan käydessä, suihkuun/kylpyyn/potalle menossa yms. Tällä hetkellä vain yksi toiminto kerrallaan tökkii, ja se yleensä vaihtelee. Vähän aikaa sitten oli parin viikon jakso kun ei suostuut aamuisin pukemaan eikä puettavaksi vapaaehtoisesti. Se meni onneksi ohi, nyt sitten viikon verran on tökkinyt hampaiden pesu pahemman kerran.

10 kk iässä poika alkoi totaaliseen syömalakkoon, ihan mieletön huuto ja rimpuilu jo kun hänet laittoi syöttötuoliin. Kaksi viikkoa meni pääosin maidolla, lääkärissäkin käytiin, ja aika paljon paino laskikin, onneksi syöminen alkoi taas sitten sujua.

Paljon voimia sinulle ap!!

 

["vieras"]

Meillä vasta 7kk, ja käy kyllä hermoille Sitkeästi aina livistää multa.
Ootan, että tyttö kasvaa sen ikäiseksi, että voin "kasvattaa" sitä enemmän. Meillä ei nimittäin tasan juoksennella tai hiideta kaupassa, piste.

Muistan, kun esikon ollessa pienempi, ehkä n. 2v, oltiin menossa hoitoon, ja olimme jo myöhässä. Neiti oli pelkässä vaipassa, ulkona taisi olla jo pikkupakkanen. Ei suostunut laittamaan ees sisävaatetta puhumattakaan ulkovaatteista. Kun sain paketin päälle, tytär sai revittyä ne pois ennekuin lähdettiin. Ehkä n. kymmenennellä yrittämällä paloi käämi ihan totaalisesti, muutama ärräpää pääsi ja totesin likalle, että nythän sä lähdet ilman vaatteita. Tyttö katto mua ihan ihmeissään, ja mä sanoin, että niin tehdään. Huusi sitten vaatteita päällensä koko matkan. Tarhassa olikin taas tyytyväinen, kun sai ne vaatteet päälle. Eikä toista kertaa siitä kiukutellut

Meillä tenava käveli tarhasta kotiin sisävaatteilla ja ilman kenkiä. Huusi ja käveli. Matkaa oli 500m ja +15 asteen keli. Ei pukenut, joten lähdettiin pukematta. Sen jälkeen onkin sitten pistänyt pyynnöstä vaatteet päälle.

 

["vieras"]

voi jee, meidän tyttö on ollut aina vaikea tapaus! Vauvana oli koliikki, sitten tuli uhma joka on kestäny siihen asti kun on nyt 7v. Kauhea parku viimeksi tänään kun ei saanut kallista foliopalloa, vaan kaupasta halvemman

 

[---]

[QUOTE="vieras";26176082]voi jee, meidän tyttö on ollut aina vaikea tapaus! Vauvana oli koliikki, sitten tuli uhma joka on kestäny siihen asti kun on nyt 7v. Kauhea parku viimeksi tänään kun ei saanut kallista foliopalloa, vaan kaupasta halvemman[/QUOTE]

No miksi ostitte edes sen halvemman. Vaihtoehtoisesti olisi voinut olla ilman.

 

["vieras"]

Kuulostaa ihan meidän neidiltä. Todella herkkä ja vaativa lapsi on, karjuu ja huutaa pukemiset ym. tilanteet. Toisaalta aivan ihastuttava hymyilijä sille päälle sattuessaan. En tajua miten me kaksi rauhallista lukutoukkaa saatiin tollainen aikaiseksi. Ja tosiaankaan en kaipaa neuvoja äideiltä, joiden lapset ovat ns. helppoja lapsia!!! Tämä tapaus kun ei vaan "olla möllötä" niin kuin monet muut.

 

[Anonyymitär]

Tuli muuten mieleen, että juuri tänään lapseton tuttavapariskunta pyysi meitä huomenna vappupiknikille paikkaan, jossa on ehkä muutama tuhat ihmistä kuin sillit suolassa. Ton elohopean kanssa, joka ei jaksaisi kuin ehkä 5 min. istua paikallaan. Siinä sitten minä tai mies juostaisiin tenavan perässä väkijoukon keskellä. Melkoista haistapaskahommaa olisi tuo piknikki.

 

[kielletty]

Ei tajuakaan, jos oma(t) on rauhallisempaa sorttia! Miun esikoispoika oli vauva helposti turhautuva, ärtyvä, kaipasi täydellisen ruokarauhan ja elettiin minuuttiaikataululla kaiken kanssa. Jos aikataulu petti ja rutiinit muuttui niin voi surkeutta kamalaa. Kun oppi liikkumaan, oli AIVAN kaikkialla, mitkään rajanvedot eivät riittäneet vaan koko maailma olisi pitänyt kääntää ympäri. Asuttiin pihalla suurimman osan päivästä

Vielä kohta 4-vuotiaana on herkkä tietyistä asioista, mutta helpottunut kyllä ihan mielettömästi. Mikä sitten on siihen "auttanut", en osaa sanoa. Mutta vallan kuuliainen pikkukaveri suurimman osan päivästä <3

 

[nellien]

Just päivällä mietin, että pitääkin hakea vertaistukea täältä.. mulla nimittäin toinen lapsi lähes tuollainen samanlainen, poika siis ja ikää nyt vasta 1v1kk, mutta se vauhti ja ääni ja KARJUNTA, jos ei saa HETI sitä mitä haluaa. Huh.. toistaiseksi (fyysiset) voimani (ja päättäväisyyteni) kyllä riittävät, mutta vähän hirvittää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pari kunnollista osumaa olen jo saanut itsekin naamaani, alkaa olla heittotaidotkin taaperolla sen verran hyvät ja voimaa takana, ettei tarvitse olla kummoinen palikka kun sillä saa jo äidin huulen halki. Esikoistyttäreni hänkin aktiivinen, mutta tähän poikaan verrattuna rauhallinen tapaus.

Juu meilläkin oli tuollainen tapaus kuin monella tässä ketjussa, on edelleen ikää kohta 8vuotta, ja aika monta osumaa olen saanut/niinku muutkin perheen jäsenet.

Huutoa riittää kyllä vieläkin, lääkitys rauhotti tenavaa aika paljon(medikinet)