Ihminen joka voi huonosti, pystyy kyllä pitkälle

[ymmärrystä ihmisille]

näyttelemään muille voivan ihan hyvin. Monille läheisen itsemurha tulee täytenä yllätyksenä, koska vaikka kuinka tuntuisi pahalta, ja olo on todella huono, voi sitä "roolia" hyvästä olosta pitää yllä yllättävän pitkään.

Ammatti-ihmiset tietävät pahan olon, näkevät itsetuhoisuuden merkit, heille voi puhua kuinka asiat oikeasti ovat, he näkevät sen tuskan. Mutta muut sitä ei välttämättä huomaa ollenkaan.

Täällä pärjääjien yhteiskunnassa on vaikeaa näyttää heikkouttaan, ei haluta sääliä, tai ymmärtämättömyyttä. Tällä palstallakin se on huomattu monesti, että ihminen voi olla sanoissaan todella julma sellaiselle, joka yrittää raottaa omaa tuskaansa. Toisaalta., miksi se täällä ketään liikuttaisia, kuka tuntematon voi huonosti, ja päätyy ehkä päättämään päivänsä, koska loppuvaiheessa ei se liikuta enää itsarin tekijääkään

 

["Noora"]

Huhhuh....nuo kaksi ensimmäistä kappaletta tekstissäsi oli suoraan minun elämästäni, juurikin noin asia todella on. Yritin hiljattain itsemurha ja se tuli todella kaikille suurena yllätyksenä ja järkytyksenä. Roolia olen vetänyt jo pitkään ja kukaan ei todellakaan tunne sisintäni eikä ymmärrä lainkaan mitä koen ja tunnen, vain ammatti-ihminen voi tätä tuskaa ymmärtää ja sekin on välillä vaikeaa. Diagnoosinani on mm. erittäin vaikea masennus ja sekin tuli kaikille tuttavilleni täysin yllätyksenä...

 

["Ullis"]

Jep, hyvin harvoin sukulaisetkaan tajuavat miten pohjalla läheinen on. En usko että munkaan lapsuudenperhe aavistaa, että olen jo viisi vuotta pohtinut itsemurhaa säännöllisin väliajoin. Kun tavataan, hymyilen ja sanon että kaikki on hyvin. Jos joskus en pystykään saapumaan sukujuhliin, kun olen niin hajalla, menee se esim. flunssan tai muun piikkiin.

 

["Hilleri"]

Näin on. Tässä yksi oiva esimerkki.
Siinä on iso vaara sille, josta se pahaolo ei näy. Jokainen negatiivinen kokemus/kohtelu saa olon pahemmaksi. Mutta kun ei toiset osaa varoa. Eli olisi hemmetin kiva, jos ihmiset ajattelisivat kanssaihmisiään enemmän. Vaikka näin: Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

 

[ymmärrystä ihmisille]

Ja sellaset, jotka eivät ole koskaan joutuneet edes miettimään tällasta, ovat sanomisissaan kaikkein julmimpia. Tuskin heidän hyvät sanatkeen enää tietyssä vaiheessa tehoaa, mutta aina kannattaa yrittää

 

[ymmärrystä ihmisille]

[QUOTE="Hilleri";25587158]Näin on. Tässä yksi oiva esimerkki.
Siinä on iso vaara sille, josta se pahaolo ei näy. Jokainen negatiivinen kokemus/kohtelu saa olon pahemmaksi. Mutta kun ei toiset osaa varoa. Eli olisi hemmetin kiva, jos ihmiset ajattelisivat kanssaihmisiään enemmän. Vaikka näin: Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.[/QUOTE]

Tässä olisi opettelua meille jokaiselle

 

[ymmärrystä ihmisille]

[QUOTE="Ullis";25587153]Jep, hyvin harvoin sukulaisetkaan tajuavat miten pohjalla läheinen on. En usko että munkaan lapsuudenperhe aavistaa, että olen jo viisi vuotta pohtinut itsemurhaa säännöllisin väliajoin. Kun tavataan, hymyilen ja sanon että kaikki on hyvin. Jos joskus en pystykään saapumaan sukujuhliin, kun olen niin hajalla, menee se esim. flunssan tai muun piikkiin.[/QUOTE]


Näinhän se on, ja jos pahin mahdollinen tapahtuisi, sanoisi kaikki vaan, Mutta sillähän oli kaikki niin hyvin...

 

[ymmärrystä ihmisille]

[QUOTE="Noora";25587150]Huhhuh....nuo kaksi ensimmäistä kappaletta tekstissäsi oli suoraan minun elämästäni, juurikin noin asia todella on. Yritin hiljattain itsemurha ja se tuli todella kaikille suurena yllätyksenä ja järkytyksenä. Roolia olen vetänyt jo pitkään ja kukaan ei todellakaan tunne sisintäni eikä ymmärrä lainkaan mitä koen ja tunnen, vain ammatti-ihminen voi tätä tuskaa ymmärtää ja sekin on välillä vaikeaa. Diagnoosinani on mm. erittäin vaikea masennus ja sekin tuli kaikille tuttavilleni täysin yllätyksenä...[/QUOTE]

Ja vaikka saisit diagnoosiisi lääkitykset, ja terapiat, se ei takaa mitään...

 

["Noora"]

Ja vaikka saisit diagnoosiisi lääkitykset, ja terapiat, se ei takaa mitään...

Ei takaa ei....minulla on lääkitykset ja säännölliset terapiat ja silti tuntuu ettei tästä tule yhtään mitään. Lääkkeitä haetaan vielä sopiviksi, reilua 10 lääkettä olen jo kokeillut ja mikään ei tunnu auttavan.

 

[ymmärrystä ihmisille]

[QUOTE="Noora";25587256]Ei takaa ei....minulla on lääkitykset ja säännölliset terapiat ja silti tuntuu ettei tästä tule yhtään mitään. Lääkkeitä haetaan vielä sopiviksi, reilua 10 lääkettä olen jo kokeillut ja mikään ei tunnu auttavan.[/QUOTE]

Jep, se on todellista taistelua elämän ja kuoleman rajamailla, mutta kuten sanottu' ei kukaan sellainen pysty sitä käsittämään, joka ei ole tilanteessa

 

[LisaMarie]

Toisaalta myös huonosti voivan ihmisen lähellä olevat ihmiset suojelevat itseään kieltämällä ilmeisen tilanteen. He ovat ehkä nähneet monenmoista, mutta ihminen, joka tekee kaikkensa, jotta klulissi ei kaatuisi ei ole suostunut koskaan vastaamaan kysymykseen "mitä kuuluu" rehellisesti ja lopulta on ollu helpompi alkaa uskoa vahvasti itsekkin, että on sillä kaikki hyvin.
Kun ulospäin on kaikki hyvin, on hyvin vaikea saada ammatti-ihmistäkään uskomaan, että sisällä on paha olla. Suhtautuminen o luokkaa "jos voit kyllin hyvvin ymmärtääksesi tilanteen, et tarvitse apua". Henkiseen pahoinvointiin on todella vaikea saada apua, varsinkin kun usein se on tavalla tai toisella "normaali" tila omassa yhteisössä, eli perheessä jossa joku voi pahoin on kaikilla jotenkin paha olla, mutta siitä vaan ei oo koskaan ennenkään kenellekkään puhuttu, niin eipä puhuta nytkään ja kielletään koko asia ja sitten ollaan hirmu yllättyneitä, kun joku tekee jonkun repäisevän ratkaisun.

 

["Noora"]

Toisaalta myös huonosti voivan ihmisen lähellä olevat ihmiset suojelevat itseään kieltämällä ilmeisen tilanteen. He ovat ehkä nähneet monenmoista, mutta ihminen, joka tekee kaikkensa, jotta klulissi ei kaatuisi ei ole suostunut koskaan vastaamaan kysymykseen "mitä kuuluu" rehellisesti ja lopulta on ollu helpompi alkaa uskoa vahvasti itsekkin, että on sillä kaikki hyvin.
Kun ulospäin on kaikki hyvin, on hyvin vaikea saada ammatti-ihmistäkään uskomaan, että sisällä on paha olla. Suhtautuminen o luokkaa "jos voit kyllin hyvvin ymmärtääksesi tilanteen, et tarvitse apua". Henkiseen pahoinvointiin on todella vaikea saada apua, varsinkin kun usein se on tavalla tai toisella "normaali" tila omassa yhteisössä, eli perheessä jossa joku voi pahoin on kaikilla jotenkin paha olla, mutta siitä vaan ei oo koskaan ennenkään kenellekkään puhuttu, niin eipä puhuta nytkään ja kielletään koko asia ja sitten ollaan hirmu yllättyneitä, kun joku tekee jonkun repäisevän ratkaisun.

Juuri näin! Fiksusti kirjoitettu. Juuri tällainen on minunkin tilanteeni...

 

[Keittiönoita]

Noinhan se on, mutta harvoin niillä läheisilläkään mitään kristallipalloa on. Jos ihminen esittää ympärilleen, että kaikki on hyvin, niin silloin luonnollisesti olettaa, että sillä ihmisellä on kaikki hyvin. Tietysti asiallisesti pitää käyttäytyä kaikkia kohtaan, mutta jos jonkun kohdalla asiallisestikin käyttäytyminen on liikaa, niin eipä sitä osaa sanojaan varoa, jos ei tiedä toisen tilanteesta.

Sitä voi sitten miettiä, miksi läheisille vaikeuksistaan kertominen on niin vaikeaa. Haluaako sillä suojella läheisiään eli ei halua heitä huolestuttaa? Vai onko ne läheiset sellaisia, että alkaisivat liikaa hössöttää ympärillä? Vai mikä on syynä?

 

[ymmärrystä ihmisille]

Noinhan se on, mutta harvoin niillä läheisilläkään mitään kristallipalloa on. Jos ihminen esittää ympärilleen, että kaikki on hyvin, niin silloin luonnollisesti olettaa, että sillä ihmisellä on kaikki hyvin. Tietysti asiallisesti pitää käyttäytyä kaikkia kohtaan, mutta jos jonkun kohdalla asiallisestikin käyttäytyminen on liikaa, niin eipä sitä osaa sanojaan varoa, jos ei tiedä toisen tilanteesta.

Sitä voi sitten miettiä, miksi läheisille vaikeuksistaan kertominen on niin vaikeaa. Haluaako sillä suojella läheisiään eli ei halua heitä huolestuttaa? Vai onko ne läheiset sellaisia, että alkaisivat liikaa hössöttää ympärillä? Vai mikä on syynä?

Vai pidetäänkö heikkoutta, ja kuolemankaipuuta huomionhakuisuutena, mitä se ainakin tällä palstalla tuntuu olevan? On varmasti niitäkin, jotka eivät kerro edes ammatti-ihmisille omaa todellista tilaansa, mutta sitten on niitä' jotka kertovat siellä kaiken, ja muuten "pitävät kulissia yllä"

 

["jepa"]

Se on tavallaan pelko joka ihmisiä ohjaa, kun he hakeutuvat pois masentuneen tai paheksuvat masentunutta. Se herättää heissä tunteita, koska ovat itsekin voimaltaan tyhjiä, ja pelkäävät että se paha olo imaisee heidät mukaansa.
Sitten on olemassa inhimillistä kykyä suurempaa rakkautta, joka paistaa joistakuista. Joku ei pelkää, jolla on joku suurempi tuki takanaan. Itse ajattelen että Jumala on se rakkaus, joka poistaa pelon. En pelkää toisten pahaa oloa enkä halua halveksia ketään ihmistä. Rakkaus haluaa auttaa pyyteettömästi. Se on harvinaista sellaisessa yhteiskunnassa, jossa pääsääntönä jokainen petaa vain itselleen menestystä ja kunniaa ja lakaisee heikot piiloon pelon takia.

 

[LisaMarie]

Haluaako sillä suojella läheisiään eli ei halua heitä huolestuttaa? Vai onko ne läheiset sellaisia, että alkaisivat liikaa hössöttää ympärillä? Vai mikä on syynä?

Mun kokemuksen mukaan syyt on kovin monimutkaisia ja moninaisia.
Yksi suurimmista on jonkunlainen "kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat"-ajattelu. Ei ole sopivaa valittaa, kun ennenkin ihmiset selvis vaikka kaikki oli niin paljon rankempaa ja jonkinlainen marttyriys on melkeimpä hyve. Eikä edes melkeimpä hyve, vaan se nimenomaan on hyve, että jaksaa valittamatta.
Sittwen kun on monta sukupolvea jaksettu valittamatta, ei synny enää sellaisia tunnesiteitä, että edes voisi puhua asioista oikeasti perheenkään sisällä.
Oma ylpeys on yksi iso este oman voimattomuuden tunnustamisessa. Ei halua olla sen huonompi, kuin muutkaan. Toki voi olla sekin, että perheessä on joku yksittäinen ylihössöttäjä, jota ei halua huolestuttaa.
Ja omalla kohdalla mulla oli ainakin se tilanne, että mä sain ikäänkuin "kohtauksia" jolloin pystyin myöntämään pahan olon, mutta kun ne tuli jossain kriisitilanteessa yleensä viikonloppuna yöllä, niin eipä silloin apua saanu. Sitten kun pääsi lääkäriin myöhemmin, oli jo taas ehtiny kokoamaan itseään ja sai sen lääkärinkin uskomaan, että se nyt oli inhimmillen yksittäinen ylilyönti, ei tässä mitään hätää oikeasti ole.
Lisäksi mulla oli oikeasti niin kova tarve tulla huomioiduksi ja hoidetuksi, että enhän mä nyt vionu kerjätä sitä, vaan oikeasti mä halusin, että joku tulee ja alkaa hoitaa minua, pelastaa mut, mutta ajatus siitä, että mä olisin kerjänny sitä oli ihan mahdoton! Kai se tavallaan menee siihen ylpeys sarakkeeseen. Ja lopulta kaiken pahan takana taitaa olla pelko: pelko siitä, mitä sitten tapahtuu, kun on ilmeistä, että jotain pitä muuttaa, jotta pahasta olosta pääsee ulos. Ihminen ei tee muutosta ennen kuin nykyhetki pelottaa enemmän kuin tuntematon.

 

[Keittiönoita]

Vai pidetäänkö heikkoutta, ja kuolemankaipuuta huomionhakuisuutena, mitä se ainakin tällä palstalla tuntuu olevan? On varmasti niitäkin, jotka eivät kerro edes ammatti-ihmisille omaa todellista tilaansa, mutta sitten on niitä' jotka kertovat siellä kaiken, ja muuten "pitävät kulissia yllä"

Mä erottaisin kuitenkin tämän palstan ja oikean elämän toisistaan. Täällä voi kuka vaan kirjoittaa mitä vaan ja vedättää muita niin paljon kuin sielu sietää. Joskus vuosia sitten mä käytin palstalla paljonkin aikaani siihen, että pyrin auttamaan jotakuta kirjoittajaa, saatoin valvoa aamuun asti rupatellen itsetuhoisen kanssa palstalla vaikka mulla olikin aamulla töihin lähtö edessä, etsin tietoa hänelle, selvitin jotakin ongelmaa soittamalla jollekin tutulleni, joka sellaisia ongelmia työkseen hoitaa jne. Sen verran usein tulin kuitenkin höynäytetyksi, että en ole viitsinyt enää pitkään aikaan vaivautua.

Varmasti on olemassa perheitä, joissa ei osata suhtautua sellaisiin läheisiin, joilla on asiat huonosti. Tarkoitan siis sellaisia, että vähätellään toisen olotilaa tms. Ja sitten on niitä, joiden on vaikea puhua asioistaan kenellekään. Ei kuitenkaan voi olettaa, että ihmiset tietäisivät toisen tilanteesta, jos heille ei sitä kerro.

 

[ymmärrystä ihmisille]

Ihminen saattaa myös olla hoidonpiirissä, ja käynyt jopa sairaalajaksolla. On useammat lääkitykset, ja jatkuvat seurannat. Mutta nämäkään ei takaa yhtään mitään. Kai siinä on se' että uskottelee muille että kyllä tää tästä, nauraa ja heittää vitsiä, vaikka sisäisesti tuntuu siltä että elämää ei ole enää pitkään..Haluaa säästää läheisiään..?

 

[ymmärrystä ihmisille]

Mä erottaisin kuitenkin tämän palstan ja oikean elämän toisistaan. Täällä voi kuka vaan kirjoittaa mitä vaan ja vedättää muita niin paljon kuin sielu sietää. Joskus vuosia sitten mä käytin palstalla paljonkin aikaani siihen, että pyrin auttamaan jotakuta kirjoittajaa, saatoin valvoa aamuun asti rupatellen itsetuhoisen kanssa palstalla vaikka mulla olikin aamulla töihin lähtö edessä, etsin tietoa hänelle, selvitin jotakin ongelmaa soittamalla jollekin tutulleni, joka sellaisia ongelmia työkseen hoitaa jne. Sen verran usein tulin kuitenkin höynäytetyksi, että en ole viitsinyt enää pitkään aikaan vaivautua.

Varmasti on olemassa perheitä, joissa ei osata suhtautua sellaisiin läheisiin, joilla on asiat huonosti. Tarkoitan siis sellaisia, että vähätellään toisen olotilaa tms. Ja sitten on niitä, joiden on vaikea puhua asioistaan kenellekään. Ei kuitenkaan voi olettaa, että ihmiset tietäisivät toisen tilanteesta, jos heille ei sitä kerro.

En usko että kaikki sitä ymmärtäisivät, vaikka heille kertoisikin. Ja halu säästää läheiset loppuun asti. Toki jos on perhettä paljon ympärillä, varmaan vaikeampaa "näytellä", koska kyllähän alakulo,ja vetäytyminen ym näkyvät. Mutta yksinäisemmillä se roolin vetäminen on helpompaa

 

[Keittiönoita]

En usko että kaikki sitä ymmärtäisivät, vaikka heille kertoisikin. Ja halu säästää läheiset loppuun asti. Toki jos on perhettä paljon ympärillä, varmaan vaikeampaa "näytellä", koska kyllähän alakulo,ja vetäytyminen ym näkyvät. Mutta yksinäisemmillä se roolin vetäminen on helpompaa

En tarkoittanutkaan, että kaikki ymmärtäisivät, millaisia asioita se kertoja käy läpi tai millaista on olla masentunut. Tarkoitin sitä, että ei voi ohjata toista edes ammattiauttajan puheille, jos ei tiedä, että mitään ongelmaa edes onkaan. Tai että ei voi esim varoa puhumasta raskaudestaan, jos ei tiedä, että toinen kärsii lapsettomuudesta.