Ihmetyttää näin yhden lapsen äitinä

[illuusia]

Onhan se ihanaa nauttia siitä yhdestä pallerosta ihan rauhassa, ja multa kyllä onnistui kotityöt sun muut vauvan kanssa, poika oli tyytyväisenä rintarepussa.

:attn: Katjalla ei liene niin ihanaa eikä rauhallista palleroa. Et vissiin osaa asettua toisen asemaan, kun pitää tulla tommosta sönkkäämään. :headwall:

Niin, tarkoitin että jos olisi niitä lapsia enemmän niin ei tosiaan ehkä onnistuisi, tuo rintareppu oli lähinnä vinkkinä että miten meillä toimi hyvin, luin vasta viestini jälkeen Katjan uuen viestin jossa kertoi ettei poika pysty olemaan muualla kuin sylissä, en tosiaankaan pahalla tarkoittanut!
Että sori taas sönkötykseni..
Ja Katja, voimia vauvan kanssa!

 

[Kowalski]

Vaan jos tästä jotain positiivista yrittää keksiä, niin on se tosiaan hyvä, että sattui ensimmäinen lapsi olemaan tämmöinen, niin ei ole mitään kuvitelmia että kaikki vauvat on tosi helppoja (sitä kun varmasti kuvittelisi niin, jos olisi omalle kohdalle sellainen sattunut.)
Ja onneksi ei ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-arjesta, niin ei tarvinnut pudota kovaa ja korkealta.

Ja jos seuraava lapsi sitten on superhelppo, niin viet häntä lääkäriin koska hän on liian rauhallinen eikä itke :snotty: :ashamed: .
Ja jos seuraava lapsi on ns. vaativa, ei se tunnu pahalta tai oudolta koska esikoinenkin oli arvonsa tunteva täyttä palvelua vaativa pikkukaveri =).
Eli onhan siinä positiivisiakin puolia tosiaan. Kunhan äiti vaan jaksaa. Onneksi se on ohimenevää, oikeasti :hug: .

 

[vieras]

Onhan se ihanaa nauttia siitä yhdestä pallerosta ihan rauhassa, ja multa kyllä onnistui kotityöt sun muut vauvan kanssa, poika oli tyytyväisenä rintarepussa.

:attn: Katjalla ei liene niin ihanaa eikä rauhallista palleroa. Et vissiin osaa asettua toisen asemaan, kun pitää tulla tommosta sönkkäämään. :headwall:

No, eiköhän tuo iloiselta vaikuta, kun saa rauhassa yhteen keskittyä... heh

 

[raskaana]

Vaan jos tästä jotain positiivista yrittää keksiä, niin on se tosiaan hyvä, että sattui ensimmäinen lapsi olemaan tämmöinen, niin ei ole mitään kuvitelmia että kaikki vauvat on tosi helppoja (sitä kun varmasti kuvittelisi niin, jos olisi omalle kohdalle sellainen sattunut.)

En mä ainakaan kuvittele että tämä kakkonen olisi kans helppo vaikka esikoista helpompaa saa etsiä ja kauan.

 

[Katja87]

Vaan jos tästä jotain positiivista yrittää keksiä, niin on se tosiaan hyvä, että sattui ensimmäinen lapsi olemaan tämmöinen, niin ei ole mitään kuvitelmia että kaikki vauvat on tosi helppoja (sitä kun varmasti kuvittelisi niin, jos olisi omalle kohdalle sellainen sattunut.)
Ja onneksi ei ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-arjesta, niin ei tarvinnut pudota kovaa ja korkealta.

Ja jos seuraava lapsi sitten on superhelppo, niin viet häntä lääkäriin koska hän on liian rauhallinen eikä itke :snotty: :ashamed: .
Ja jos seuraava lapsi on ns. vaativa, ei se tunnu pahalta tai oudolta koska esikoinenkin oli arvonsa tunteva täyttä palvelua vaativa pikkukaveri =).
Eli onhan siinä positiivisiakin puolia tosiaan. Kunhan äiti vaan jaksaa. Onneksi se on ohimenevää, oikeasti :hug: .

Enkä mie tätä muuten ois ees lääkäriin ollut vielä viemässä, vaan neuvola oli tänään, ja kerroin sit millainen poitsu on, ja näkihän se neuvolantäti itekin, kun vauva nukkui sylissä, ja yhtäkkiä rupesi kiljumaan ja veti itsensä ihan suoraksi tikuksi, ja kerroin sit että niitä on jatkuvasti, ja mahasta tulee kamalasti ilmaa jne.. niin se sit sanoi, että keskiviikkona on lääkäri paikalla neuvolassa, niin antoi sit ajan keskiviikolle.

 

[Kowalski]

Vaan jos tästä jotain positiivista yrittää keksiä, niin on se tosiaan hyvä, että sattui ensimmäinen lapsi olemaan tämmöinen, niin ei ole mitään kuvitelmia että kaikki vauvat on tosi helppoja (sitä kun varmasti kuvittelisi niin, jos olisi omalle kohdalle sellainen sattunut.)
Ja onneksi ei ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-arjesta, niin ei tarvinnut pudota kovaa ja korkealta.

Ja jos seuraava lapsi sitten on superhelppo, niin viet häntä lääkäriin koska hän on liian rauhallinen eikä itke :snotty: :ashamed: .
Ja jos seuraava lapsi on ns. vaativa, ei se tunnu pahalta tai oudolta koska esikoinenkin oli arvonsa tunteva täyttä palvelua vaativa pikkukaveri =).
Eli onhan siinä positiivisiakin puolia tosiaan. Kunhan äiti vaan jaksaa. Onneksi se on ohimenevää, oikeasti :hug: .

Enkä mie tätä muuten ois ees lääkäriin ollut vielä viemässä, vaan neuvola oli tänään, ja kerroin sit millainen poitsu on, ja näkihän se neuvolantäti itekin, kun vauva nukkui sylissä, ja yhtäkkiä rupesi kiljumaan ja veti itsensä ihan suoraksi tikuksi, ja kerroin sit että niitä on jatkuvasti, ja mahasta tulee kamalasti ilmaa jne.. niin se sit sanoi, että keskiviikkona on lääkäri paikalla neuvolassa, niin antoi sit ajan keskiviikolle.

Mutta minäpä vein kuopuksen lääkäriin koska hän oli niin rauhallinen. Tyytyväisenä köllötteli sitterissä tai sohvalla, yöllä heräsi syömään ja simahti samantien uudelleen. Esikoinen ei todellakaan ollut pikkuvauvana ihan tuollainen, joten ajattelin että jokin on vialla ja vein pojan lääkäriin :ashamed: . Ja mulla oli ikää 30 vee, toinen lapsi kyseessä :snotty: .

 

[Katja87]

Vaan jos tästä jotain positiivista yrittää keksiä, niin on se tosiaan hyvä, että sattui ensimmäinen lapsi olemaan tämmöinen, niin ei ole mitään kuvitelmia että kaikki vauvat on tosi helppoja (sitä kun varmasti kuvittelisi niin, jos olisi omalle kohdalle sellainen sattunut.)
Ja onneksi ei ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-arjesta, niin ei tarvinnut pudota kovaa ja korkealta.

Ja jos seuraava lapsi sitten on superhelppo, niin viet häntä lääkäriin koska hän on liian rauhallinen eikä itke :snotty: :ashamed: .
Ja jos seuraava lapsi on ns. vaativa, ei se tunnu pahalta tai oudolta koska esikoinenkin oli arvonsa tunteva täyttä palvelua vaativa pikkukaveri =).
Eli onhan siinä positiivisiakin puolia tosiaan. Kunhan äiti vaan jaksaa. Onneksi se on ohimenevää, oikeasti :hug: .

Enkä mie tätä muuten ois ees lääkäriin ollut vielä viemässä, vaan neuvola oli tänään, ja kerroin sit millainen poitsu on, ja näkihän se neuvolantäti itekin, kun vauva nukkui sylissä, ja yhtäkkiä rupesi kiljumaan ja veti itsensä ihan suoraksi tikuksi, ja kerroin sit että niitä on jatkuvasti, ja mahasta tulee kamalasti ilmaa jne.. niin se sit sanoi, että keskiviikkona on lääkäri paikalla neuvolassa, niin antoi sit ajan keskiviikolle.

Mutta minäpä vein kuopuksen lääkäriin koska hän oli niin rauhallinen. Tyytyväisenä köllötteli sitterissä tai sohvalla, yöllä heräsi syömään ja simahti samantien uudelleen. Esikoinen ei todellakaan ollut pikkuvauvana ihan tuollainen, joten ajattelin että jokin on vialla ja vein pojan lääkäriin :ashamed: . Ja mulla oli ikää 30 vee, toinen lapsi kyseessä :snotty: .

Mitäs lääkäri sanoi?

 

[Katja87]

Onhan se ihanaa nauttia siitä yhdestä pallerosta ihan rauhassa, ja multa kyllä onnistui kotityöt sun muut vauvan kanssa, poika oli tyytyväisenä rintarepussa.

:attn: Katjalla ei liene niin ihanaa eikä rauhallista palleroa. Et vissiin osaa asettua toisen asemaan, kun pitää tulla tommosta sönkkäämään. :headwall:

No, eiköhän tuo iloiselta vaikuta, kun saa rauhassa yhteen keskittyä... heh

On se silti ihana, vaikkei rauhallinen olekaan. :heart:

 

[Kowalski]

Vaan jos tästä jotain positiivista yrittää keksiä, niin on se tosiaan hyvä, että sattui ensimmäinen lapsi olemaan tämmöinen, niin ei ole mitään kuvitelmia että kaikki vauvat on tosi helppoja (sitä kun varmasti kuvittelisi niin, jos olisi omalle kohdalle sellainen sattunut.)
Ja onneksi ei ollut mitään ruusunpunaisia kuvitelmia vauva-arjesta, niin ei tarvinnut pudota kovaa ja korkealta.

Ja jos seuraava lapsi sitten on superhelppo, niin viet häntä lääkäriin koska hän on liian rauhallinen eikä itke :snotty: :ashamed: .
Ja jos seuraava lapsi on ns. vaativa, ei se tunnu pahalta tai oudolta koska esikoinenkin oli arvonsa tunteva täyttä palvelua vaativa pikkukaveri =).
Eli onhan siinä positiivisiakin puolia tosiaan. Kunhan äiti vaan jaksaa. Onneksi se on ohimenevää, oikeasti :hug: .

Enkä mie tätä muuten ois ees lääkäriin ollut vielä viemässä, vaan neuvola oli tänään, ja kerroin sit millainen poitsu on, ja näkihän se neuvolantäti itekin, kun vauva nukkui sylissä, ja yhtäkkiä rupesi kiljumaan ja veti itsensä ihan suoraksi tikuksi, ja kerroin sit että niitä on jatkuvasti, ja mahasta tulee kamalasti ilmaa jne.. niin se sit sanoi, että keskiviikkona on lääkäri paikalla neuvolassa, niin antoi sit ajan keskiviikolle.

Mutta minäpä vein kuopuksen lääkäriin koska hän oli niin rauhallinen. Tyytyväisenä köllötteli sitterissä tai sohvalla, yöllä heräsi syömään ja simahti samantien uudelleen. Esikoinen ei todellakaan ollut pikkuvauvana ihan tuollainen, joten ajattelin että jokin on vialla ja vein pojan lääkäriin :ashamed: . Ja mulla oli ikää 30 vee, toinen lapsi kyseessä :snotty: .

Mitäs lääkäri sanoi?

Totesi että terve, hyvä vauva, tyytyväinen sellainen =)
Ja poika oppi kyllä myöhemmin rääkymäänkin.

 

[Black Diamond]

....
Ja me kahden tai useamman lapsen äidit tiedämme jo, ettei vauvaa ole pakko pitää koko ajan sylissä kun se on hereillä, vaan sen voi laittaa myös sohvalle, sitteriin, sänkyyn, lattialle, rintareppuun, kantoliinaan tms ja tehdä niitä kotihommia & antaa huomiota isommille lapsille =).

Kunhan kommentoin.Minä tein noin ensimmäisen lapseni kanssa.En pitänyt sylissä koko ajan. Sori,oli ihan pakko sanoa. :snotty:

 

[Sudenkorento]

Toivottavastoi asiat lääkärillä selkenee... Jos on vaikka maitoallergiaa...Oisko isovanhempia, kummeja tai kavereita jotka vois hetkeksi tulla auttamaan... Vaikkei tähän tilanteeseen autakkaan tuo on ohi menevää :hug: :hug: :hug:

 

[Katja87]

....
Ja me kahden tai useamman lapsen äidit tiedämme jo, ettei vauvaa ole pakko pitää koko ajan sylissä kun se on hereillä, vaan sen voi laittaa myös sohvalle, sitteriin, sänkyyn, lattialle, rintareppuun, kantoliinaan tms ja tehdä niitä kotihommia & antaa huomiota isommille lapsille =).

Kunhan kommentoin.Minä tein noin ensimmäisen lapseni kanssa.En pitänyt sylissä koko ajan. Sori,oli ihan pakko sanoa. :snotty:

En miekään pitäis, jos ei olis pakko.

 

[Katja87]

Toivottavastoi asiat lääkärillä selkenee... Jos on vaikka maitoallergiaa...Oisko isovanhempia, kummeja tai kavereita jotka vois hetkeksi tulla auttamaan... Vaikkei tähän tilanteeseen autakkaan tuo on ohi menevää :hug: :hug: :hug:

Joo. Onneksi on kavereita jotka piipahtaa usein kylässä päivällä, niin saa hetkeksi vauvan annettua toiselle syliin ja ite vähän huilattua. Ja juttuseurakin on ihan mukavaa siinä itkun keskellä