Ihmetyttää 4 vuotias..

[kummastelija]

Onko normaalia, että 4 vuotias lapsi NAURAA jos toinen lapsi satuttaa itsensä ja itkee? Tai jos näkee esim. lastenohjelmassa jonkun muiden mielestä surullisen tapahtuman, vaikka kun joku eläinlapsi eksyy, kadottaa äitinsä, tai jotain vastaavaa?

Pistää todella miettimään, että miten saa menemään perille, että toisella jos on paha mieli, tai jos toiseen sattuu niin silloin ei naureta!

meillä kaksi lasta, ja vanhemmalla ei tälläistä ainakaan ole ollut, on erittäin empatiakykyinen ja lohduttaa toisia jos jotain kurjaa tapahtuu..

 

[kummastelija..]

vielä lisäyksenä että moneen monituiseen kertaan olen puhunut lapselle tälläisen jutun jälkeen, että ei saa nauraa jos toisella on paha olo, ja olen kysynyt että olisiko hänestä kiva jos häneen sattuu ja joku nauraa.Tuntuu ettei käsitä sitä, että muilla on samanlaiset tunteet kuin hänelläkin.Pitkään kun juttelee, niin sitten alkaa itkemään, mutta hyvin pian unohtaa taas.

 

[vieras]

Ei ole normaalia, mutta ei välttämättä oire mistään pahemmastakaan (tarkoitan jotain neurologista poikkeavuutta). Kysy neuvolassa.

 

[kummastelija..]

joo pitää varmaan kysyä..Huolestuttaa vaan, ja pistää miettimään että mistä voi johtua moinen.

 

[Aleksandra83]

No meillä kans 4-vuotias poika, joka satunnaisesti myös nauraa jos pikkuveljistä toinen kaatuu tai muuta.. olen myös sanonut ettei silloin saa nauraa eikä äitikään naura jos sinä loukkaat itsesi. En ole oikeen varma ymmärtääkö asiaa vai ei.. kuitenkin huomaa jossain ohjelmassa jos jollain on paha mieli. ei siis tee tätä aina. Hän ei välttämättä ymmärrä että miltä toisesta tuntuu. Myös pikkuveljien kanssa usein tappelemassa, koska he ottavat hänen lelujaan, usein lyö tai potkii vaikka aina on puututtu asiaan ja ollut jäähyllä. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu mutta meilläki sellasta on ilmennyt.

 

[kummastelija..]

meillä myös tuota lyömistä, läpsimistä, ja toisen jatkuvaa, tahallista kiusaamista mikään jäähy ei pysy pitkään mielessä, ja salassa tekee näitä asioita. olen jopa kuullut kuinka sihisee välillä veljelleen, kuinka ei pidä hänestä ym ym.. Meille on vauva tulossa, ja todellakin PELOTTAA että miten tulee suhtautumaan pieneen.

 

[kummastelija]

nostan vaan..kertokaas nyt onko muilla ollut samaa kotona/lähipiirissä!!

 

[cc]

On kai sinällään normaalia mutta amatööripsykologille kertoo jostain omasta pahasta olosta taustalla..
Tai ihan väsystä tms. joka ilmenee kiukuttelun lisäksi ilkeilynä..?

 

[Aleksandra83]

meillä ei kyllä mitään inhoa takana ole, aina kyselee poikien perään kun ovat nukkumassa ja haluaa että heräisivät, olenki sanonut että silloin saa rauhassa leikkiä omia leikkejään kun pojat nukkuu mutta ei auta. riehuminen, repiminen, tuuppiminen ja viimeksi toi lyöminen alkaa kun kaikki leikkii keskenään.
Kai se vaan on kestettävä, ehkä se joskus ohi menee, viimeistään kun pikkuveljet alkaa antaa takasin jos lyö

 

[kummastelija]

cc : en vaan ymmärrä että mistä mahtaisi paha olo johtua..Tasapuolisesti kohdellaan kumpaakin lasta, ja kotona kaikki perheen väliset suhteet on kunnossa!
Ja väsymyksen piikkiin ei voi laittaa kun käytös alkoi tänäänkin heti aamusta.
Liekkö sitten luonteesta kiinni vai mistä

 

[cc]

cc : en vaan ymmärrä että mistä mahtaisi paha olo johtua..Tasapuolisesti kohdellaan kumpaakin lasta, ja kotona kaikki perheen väliset suhteet on kunnossa!
Ja väsymyksen piikkiin ei voi laittaa kun käytös alkoi tänäänkin heti aamusta.
Liekkö sitten luonteesta kiinni vai mistä

Niin.. toisaalta kun miettii, onko ilkeily välttämättä luonteenpiirre.. voi olla jokin vaihekin.. en tiedä..
meillä tyttö kiukuttelee / ilkeileekin joskus ja aina yleensä taustalla on jokin syy.. väsy, nälkä, kasvukipuja (4-vuotiailla näitä varsinkin on) tai vastaavaa.

 

[Aleksandra83]

toi nälkä on muuten aika yleinen asia, mistä ruvetaa kiusaamaan tai oleen muuten vaikee. meillä huomaa pojan käyttäytymisestä että millon on nälkä, silti ei suostuis millään syömään.

 

[kummastelija]

cc. kyllähän toiset ovat luonteeltaan esim kateellisempia, huomionkipeämpiä kuin toiset..Silmistä ihan näkee sen, kuinka nauttii tietyistä tilanteista, joista ei todellakaan pitäisi mitään riemua saada, esimerkiksi jos joudun toista lasta komentamaan. Vino hymy leviää naamalle, ja silmät oikein loistaa.

Sama käynyt kerran kun lapsi kuuli minun ja isän kinastelevan keskenämme (mitä ei yleensä koskaan tapahdu ainakaan lasten nähden). Hänellä oli erittäin tyytyväinen ilme kun isänsä korotti minulle ääntään, ja näki että pahoitin mieleni..

 

[maaliskuun milja]

Onko lapsella jollain muulla elämänalueella ongelmia/poikkeavuuksia? Kykeneekö muuten ymmärtämään toisten tunteita vai ilmeneekö tuo "väärä tunnereaktio" vain kuvaamissasi tilanteissa.
Voihan olla, että hänellä on vaikeuksia ymmärtää tunteita. Voi olla merkki jostain oireyhtymästä tai sitten vain kypsymättömyyttä.
Kun seuraavaksi tulee tilanne, että joku loukkaa televisossa tai oikeasti niin vanhemman kannattaa selittää ihan lyhyesti, että tuo varmaan sattui ja eleillä osoittaa myötätuntoa satuttanutta kohtaan. Mutta pojan nauruun en puuttuisi. Siis jos lapsi nauraa vain lyhyen aikaa eikä mitään 15 minuuttia putkeen. Aina siis tilanteen tullessa kohdalle sanoittaisin pojalle "oikean tunteen".

Toisaalta voisiko lapsi nauraa vain siksi, koska toisten hätä hämmentää eikä siis vaikka vahingonilosta?

 

[kummastelija]

maaliskuun milja: kyllä tuo käytös usein näyttäisi todella olevan ihan puhdasta vahingoniloa

 

[maaliskuun milja]

Tuon viimeisin viestin perusteella lapsi kyllä tuntuisi ymmärtävän tunteita. Osoittaako lapsi koskaan empatiaa ketään/mitään kohtaan? Ottaako kuitenkin lohdutusta vastaan, jos itsellä paha mieli?
Varmaan kurjaa, jos oma lapsi on kovin "kylmä". Mutta toisaalta nuo empatiataidot kehittyvät vielä ja ennenkaikkea niitä voi kehittää eli vanhempana ohjata lasta empaattisuuteen.

Anteeksi muuten kirjoitin aikaisemmassa viestissä pojasta, mutta sehän olikin sofia-nimimerkki, joka kirjoitti pojistaan.

 

[kummastelija]

lapsi kyllä hakeutuu itse syliin useinki, ja hyvin mielellään. Joskus vaikka satuttaa itsensä, ei myönnä että sattuu vaikka kyyneleet meinaa valua silmistä. Saattaa kieltää silloin lohduttamasta, sanoo vain että älä puhu, älä puhu kun kysyn että "voi,, satutitko itsesi, tuliko pipi"

Mutta ihan selkeästi ymmärtää kyllä tunnetiloja, mutta hyvin harvoin toisia lapsia kohtaan on mukava. Kissaamme myös on potkinut, repinyt hännästä ym. onneksi tuon sain loppumaan

 

[kummastelija..]

nostelen taas..

 

[vieras]

Voi ei, kuulostaapa kurjalta. varmaan äidin sydän on huolesta mykkyrällä. Ota ihmeessä asia esille neuvolassa, mieluiten ehkä niin, että lapset eivät ole siinä paikalla. Selkeästi iso ja vaikea juttu, ja olisi hyvä saada tuohon ulkopuolista näkökulmaa.

 

[äitix2]

En ole mikään lapsi asiantuntija, mutta kahden äiti kumminkin. Minusta tuo kuulosti huolestuttavalle. Jos minun lapsi käyttäytyisi noin, niin minä ottaisin yhteyttä neuvolaan. Tai johonkin muuhun tahoon, joka tarkastaisi lapsen. Lapseni on juuri tuon ikäinen ja kyllä tuon ikäiset osaa jo "käyttäytyä".

 

[jaa-a]

Mä veikkaisin, että lapsella on vielä tunteiden hallinta hakusessa ja empatian kykyä vielä voi olettaakaan noin pienellä. Katsooko paljon telkkaria? Monissa perinteisissä piirrossarjoissa naureskellaan juuri loukkaantumisille ja "hassuille" onnettomuuksille. Katsopa vaikka vanhoja disneyn filmejä tai jotain maantiekiitäjää yms. Yritä jutella lapsen kanssa ja kertoa, että vain piirretyissä vo ikäydä noin eikä satu, tai miltä hänestä itsestä tuntuisi, jos sattuu?

Meillä samanikäinen lapsi ja vähän haussa on samat asiat hänelläkin. Ei sentään naura, jos kaveria sattuu pihalla, mutta jos äiti tai isä lyö vaikka polvensa, tuntuu usein luulevan, että se on vitsiä. Etenkin jos itse alkaa manailemaan tai yrittää pidätellä ärräpäitä.

 

[kummastelija]

ei katso paljon televisiota, pikkukakkosta vain.

Suurin pelon ja huolenaihe juuri nyt on se, että jos tämä ei olekkaan normaalia ohimenevää kehitykseen kuuluvaa..Miten suhtautuu tulevaan vauvaan? Taitaa olla pakko ottaa yhteyttä neuvolaan, ja toivoa että tilanne jotenkin saadaan korjaantumaan

 

[harmailija]

hakusessa ja empatian kykyä vielä voi olettaakaan noin pienellä.

Hyvin monella kaksi vuotiaallakin on jo empatian kykyä..

 

[kummastelija]

ja tuolla isoveljellä empatiakyky on näkynyt jo hyvin paljon aikaisemmin..Siksi tätä näin kovasti ihmettelenkin, että onko kaikki nyt kohdallaan tämän pienimmäisen mielessä

 

[äitix2]

Ap, asia on varmasti sinulle hyvin vaikea. Itselle olisi varmasti avun hakeminen vaikeaa. Kukapa nyt haluaa, että oma rakas lapsi olisi millään tavalla poikkeava. JOS lapsella on jotain häiriötä kehityksessä, niin on jo lapsen kannalta parempi hakea apua ja tutkia, voisiko olla jotain poikkeavaa. Mitä aikaisemmin asiaan puututaan (sinä itse kyllä tiedät sisimmissäsi onko tarvetta), sitä aikaisemmin voidaan tarjota tarvittavaa tukea lapselle Voimia ja tsemppiä tilanteeseen.