Ihmetteletkö, miksi näille ei löydy kumppania?

Nättejä naisiahan nuo olivat. Heillä tuntui olevan hieman varaumia miesten suhteen. Joko heissä oli omasta mielestään vikaa tai sitten mieheltä tunnuttiin odottavan hieman liikoja. Masennusta, liikaa koulutusta, nuoruusajan lihavuutta, ujoutta. Tai sitten miehen pitäisi heidät hakea ovikelloa soittamalla, olla kultturelli, ei käydä baareissa, olla hyvä koulutus, tykätä matkustelusta, kissoista, koirista, rakkausnovelleista, koruista.

Jos tuohon ikään mennessä ei ole juuri ketään kelpuuttanut, niin kyllä se vika yleensä löytyy peiliin katsomalla. Odotukset varmaan ovat liian korkealla. Syitä löytyy: väärä koulutus, ällöttävä ala, autottomuus, pituus, paino, tupakointi, eläinrakkaudettomuus, sairaus, pienet tulot, hömssyinen olemus, ei-trendikkäät vaatteet, persuilu, puunhalailu, alkoholin käyttö, tuomiot käräjiltä, tatuoinnit, silmälasit... Kyse ei nimittäin ole siitä, ettevätkö he miehille kelpaisi. Jos olisin sinkkumies, niin lähtisin varmaan kaikkien kanssa treffeille. Noista ei minua kuitenkaan huolisi varmaan kuin ehkä yksi, jos sekään.

 

Alussa en ihmetellyt, mutta kun katsoin nuo jaksot niin, tosi mukaviahan he ovat. Ja koko ajan kaunistuivat mun silimissä. Mutta uskon siihen, että ovat varmasti kelvanneet miehille, mutta eivät vaan ole löytäneet sitä kipinää kenenkään miehen kanssa. Mulle se on hirveen tärkeetä, kaikille ei. Uskon, että kenelle se on tärkeää, voi jäädä sinkuksi pitkäksikin ajaksi. Se on tuurista kiinni.

 

Kun ikää tulee lisää niin panokset koventuu..osaa olla yksin eikä ole valmis laittamaan hynttyitä yhteen jokaisen vastaantulevan perseenkaivajan kanssa.

 

[QUOTE="vieras";28767383]Oon ite kyllä paljon kauniimpi kuin yksikään noista. Ihmettelen missä sä asut, jos kerran tuon näköisenä saat kehuja kaikilta ilman meikkejä. Täälläpäin löytyy kauniita ja laittautuvia ihmisiä, joten tavallisia tuskin kehutaan kauniiksi.
[/QUOTE]

No itse olen tavallisen näköinen, enkä laittaudu mutta saan paljon kehuja. Tänäänkin sain miehien huomiota ollessani patiolla ystävättäreni kanssa. Hän ei saanut kehuja, mutta onkin lihava ja horahtava, hutsumainen ja huomionkipeä.

 

[QUOTE="vieras";28767383]Oon ite kyllä paljon kauniimpi kuin yksikään noista. Ihmettelen missä sä asut, jos kerran tuon näköisenä saat kehuja kaikilta ilman meikkejä. Täälläpäin löytyy kauniita ja laittautuvia ihmisiä, joten tavallisia tuskin kehutaan kauniiksi.
[/QUOTE]

No itse olen tavallisen näköinen, enkä laittaudu mutta saan paljon kehuja. Tänäänkin sain miehien huomiota ollessani patiolla ystävättäreni kanssa. Hän ei saanut kehuja, mutta onkin lihava ja horahtava, hutsumainen ja huomionkipeä.

 

No itse olen tavallisen näköinen, enkä laittaudu mutta saan paljon kehuja. Tänäänkin sain miehien huomiota ollessani patiolla ystävättäreni kanssa. Hän ei saanut kehuja, mutta onkin lihava ja horahtava, hutsumainen ja huomionkipeä.

Niin siis että en käytä nykyään enäään yhtään meikkiä ja vaatteissakin on reikiä.

Myös hiukset kuin tornaadon jäljiltä, hapsottavat.

 

[QUOTE="Take";28767600]Nättejä naisiahan nuo olivat. Heillä tuntui olevan hieman varaumia miesten suhteen. Joko heissä oli omasta mielestään vikaa tai sitten mieheltä tunnuttiin odottavan hieman liikoja. Masennusta, liikaa koulutusta, nuoruusajan lihavuutta, ujoutta. Tai sitten miehen pitäisi heidät hakea ovikelloa soittamalla, olla kultturelli, ei käydä baareissa, olla hyvä koulutus, tykätä matkustelusta, kissoista, koirista, rakkausnovelleista, koruista.

Jos tuohon ikään mennessä ei ole juuri ketään kelpuuttanut, niin kyllä se vika yleensä löytyy peiliin katsomalla. Odotukset varmaan ovat liian korkealla. Syitä löytyy: väärä koulutus, ällöttävä ala, autottomuus, pituus, paino, tupakointi, eläinrakkaudettomuus, sairaus, pienet tulot, hömssyinen olemus, ei-trendikkäät vaatteet, persuilu, puunhalailu, alkoholin käyttö, tuomiot käräjiltä, tatuoinnit, silmälasit... Kyse ei nimittäin ole siitä, ettevätkö he miehille kelpaisi. Jos olisin sinkkumies, niin lähtisin varmaan kaikkien kanssa treffeille. Noista ei minua kuitenkaan huolisi varmaan kuin ehkä yksi, jos sekään.[/QUOTE]

Voin tästä nyt sukkana sanoa, että olet parempi kuin 90% nettitarjonnasta. Suurin osa ei nimittäin viitsi sen vertaa panostaa, että kirjoittaisi suurinpiirtein kieliopin puitteissa.

 

Ihmettelen kyllä vähän, miksei heistä kukaan ole löytänyt puolisoa. Katsoin vasta ensimmäisen jakson ja kaikki heistä vaikuttivat mukavilta naisilta. Se kiharapäinen tohtorisnainen ehkä eniten vaikutti siltä, että ymmärrän, miksei paria löydy, hieman hyökkäävältä tuntui. Tietysti sitä itse naisena katsoo eri tavalla, mutta minusta heissä kenessäkään ei pinnalta katsoen ollut mitään erityistä vikaa ja ulkonäkönsä puolesta kaikki olivat oikein miellyttäviä.

 

Näin naisena voisin kommentoida en heidän ulkonäköä vaan ajatusmaailmaa. Kovin minä minä minä -juttuja ja vaatimuksia tulevalle puolisolle. Kun minä olen näin kouluttautunut ja on sitä ja tätä tutkintoa...ihme pätijöitä.
Miksi naiset arvostavat eniten miehen koulutustaustaa eli rahapussia eivätkä miestä ihmisenä? Mitä väliä miehen akateemisuudella, jos mies on hellä ja lämpöinen ja turvallinen ja kohtelee naista hyvin? Moni mukava mies jää ilman yksin, kun naisilla on jokin ihme harha hyvästä puolisosta.
Sarja on muuten uusinta ja se lyhyttukkainen on ainoa, joka löytää kumppanin.

 

[QUOTE="Vieras";28767733]
Sarja on muuten uusinta ja se lyhyttukkainen on ainoa, joka löytää kumppanin.[/QUOTE]

Onko sinulla muuten kumppania, vai spolaatko suhteet heti kättelyssä?

 

[QUOTE="vieras";28767746]Onko sinulla muuten kumppania, vai spolaatko suhteet heti kättelyssä? [/QUOTE]

Naimisissa, miksi tuollaista kysyt? Aikuisten oikeesti, tuo harha että puolisolla täytyy olla samanarvoinen koulutus on tilastollisesti mahdotonta. Akateemisesti koulutettuja naisia on paljon enemmän kuin miehiä. Yksin jäävät noilla asenteilla.

 

[QUOTE="Vieras";28767749]Naimisissa, miksi tuollaista kysyt? Aikuisten oikeesti, tuo harha että puolisolla täytyy olla samanarvoinen koulutus on tilastollisesti mahdotonta. Akateemisesti koulutettuja naisia on paljon enemmän kuin miehiä. Yksin jäävät noilla asenteilla.[/QUOTE]

Sorry, vitsi meni ohitse, mutta huono se olikin.

 

Itse uskon, että monella sinkkuna pitkään ollelle korkeakoulutetulla on hieman vääristynyt kuva parisuhteesta. Halutaan nimenomaan opiskella ja elää oma elämää, ja kun sitä on eletty tarpeeksi niin on kumppanin aika. Se kun ei yleensä mene noin, ja kun eihän se parisuhde tarkoita kaikesta tekemisestä luopumista ja oman elämän menetystä. Jahkataan ja jahkataan sitä parisuhteen aloitusta, ja luullaan sen oikean kävelevän eteen kun itsestä siltä tuntuu. Myös kriteerit alkaa pitkän ajan jälkeen olemaan melko ihmeellisiä ja aika pinnallisia. Eikä edes sellaisia, että "pakko olla komea", vaan enemmän miehen statukseen ja ammattiin perustuvia - perusmukava, jollain tapaa sykäyttävä mies ei vaan kelpaa, koska ajatus siitä unelmamiehestä on pinttynyt päähän niin kovasti. Tällöin jää usein juuri ne aidot ihastumiset väliin, ja tapailee miehiä jota ns. kuuluu tapailla.

Pitkään sinkuilla olleilla tulee varmasti myös se ongelma eteen, että nämä naiset ajan saatossa ylianalysoivat itsensä, ja koska tietävät itsekin, ettei mitään oikeaa vikaa ole, niin sellainen tietynlainen epätoivoisuus tästä "vääryydestä" paistaa läpi. Myös monella vanhemmalla pitkään sinkulla olevalla, ei syrjääntyneellä, on ajattelutapa siitä, että "olen älykäs, hyvä kokki, mukava, hauska ja kaunis" ja vaikka itsevarmuus on toki ehdottomasti hyvä piirre ihmisessä, se saattaa olla monelle myös luotaantyötävää. Siskoni on juuri tälläinen ikisinkku, ja hänen tutustumista miehiin on saanut seurata hyvin läheltä. Kun hän tapaa baarissa miehen, keskustelun aiheet pyörii hyvinkin paljon opiskelun, työn ja näiden luoman statuksen ympärillä, ja ensimmäisenä puheenaihena se ei näytä toimivan.

Pitkään sinkkuna olleet myös tapaavat haalivan itselleen harrastuksia ja tekemisiä, pitää itsensä aivan yliaktiivisina. Todella ymmärrettäväähän se on, mutta se luo juuri tämän kalenteria orjallisesti seuraavan "miten olisi ensi viikon torstaina" treffailtavan naisen, joka ei osaa heittäytyä pois tästä itselleen luomasta rutiinista edes sen treffailun vuoksi.

 

Itse uskon, että monella sinkkuna pitkään ollelle korkeakoulutetulla on hieman vääristynyt kuva parisuhteesta. Halutaan nimenomaan opiskella ja elää oma elämää, ja kun sitä on eletty tarpeeksi niin on kumppanin aika. Se kun ei yleensä mene noin, ja kun eihän se parisuhde tarkoita kaikesta tekemisestä luopumista ja oman elämän menetystä. Jahkataan ja jahkataan sitä parisuhteen aloitusta, ja luullaan sen oikean kävelevän eteen kun itsestä siltä tuntuu. Myös kriteerit alkaa pitkän ajan jälkeen olemaan melko ihmeellisiä ja aika pinnallisia. Eikä edes sellaisia, että "pakko olla komea", vaan enemmän miehen statukseen ja ammattiin perustuvia - perusmukava, jollain tapaa sykäyttävä mies ei vaan kelpaa, koska ajatus siitä unelmamiehestä on pinttynyt päähän niin kovasti. Tällöin jää usein juuri ne aidot ihastumiset väliin, ja tapailee miehiä jota ns. kuuluu tapailla.

Pitkään sinkuilla olleilla tulee varmasti myös se ongelma eteen, että nämä naiset ajan saatossa ylianalysoivat itsensä, ja koska tietävät itsekin, ettei mitään oikeaa vikaa ole, niin sellainen tietynlainen epätoivoisuus tästä "vääryydestä" paistaa läpi. Myös monella vanhemmalla pitkään sinkulla olevalla, ei syrjääntyneellä, on ajattelutapa siitä, että "olen älykäs, hyvä kokki, mukava, hauska ja kaunis" ja vaikka itsevarmuus on toki ehdottomasti hyvä piirre ihmisessä, se saattaa olla monelle myös luotaantyötävää. Siskoni on juuri tälläinen ikisinkku, ja hänen tutustumista miehiin on saanut seurata hyvin läheltä. Kun hän tapaa baarissa miehen, keskustelun aiheet pyörii hyvinkin paljon opiskelun, työn ja näiden luoman statuksen ympärillä, ja ensimmäisenä puheenaihena se ei näytä toimivan.

Pitkään sinkkuna olleet myös tapaavat haalivan itselleen harrastuksia ja tekemisiä, pitää itsensä aivan yliaktiivisina. Todella ymmärrettäväähän se on, mutta se luo juuri tämän kalenteria orjallisesti seuraavan "miten olisi ensi viikon torstaina" treffailtavan naisen, joka ei osaa heittäytyä pois tästä itselleen luomasta rutiinista edes sen treffailun vuoksi.

Järkipuhetta. Taisit etupäässä puhua naispuolisista sinkuista, mutta päteekö tuo sinun mielestäsi myös miehiin? Itselläni on heistä jossain määrin vähän erilainen kuva. Ehkä ainakin osittain syyt ja seuraukset miesten sinkkuudesta ovat erilaisia. Enkä puhu parisuhteiden välissä olevasta sinkkuajasta vaan pitempään tai aina sinkkuina olleista.

 

[QUOTE="vieras";28767771]Järkipuhetta. Taisit etupäässä puhua naispuolisista sinkuista, mutta päteekö tuo sinun mielestäsi myös miehiin? Itselläni on heistä jossain määrin vähän erilainen kuva. Ehkä ainakin osittain syyt ja seuraukset miesten sinkkuudesta ovat erilaisia. Enkä puhu parisuhteiden välissä olevasta sinkkuajasta vaan pitempään tai aina sinkkuina olleista.[/QUOTE]

Ei päde mielestäni mieheen. Omat tuntemani ikisinkkumiehet on vaan usein niitä ulkoisesti ei niin vetäviä, jotka katoaa tämän kuorensa taakse ja melkeinpä tyytyvät kohtaloonsa heti. Sinkkunainen ajattelee koko ajan unelmien miehen kävelevän eteen, sinkkumies ei.

 

Ei päde mielestäni mieheen. Omat tuntemani ikisinkkumiehet on vaan usein niitä ulkoisesti ei niin vetäviä, jotka katoaa tämän kuorensa taakse ja melkeinpä tyytyvät kohtaloonsa heti. Sinkkunainen ajattelee koko ajan unelmien miehen kävelevän eteen, sinkkumies ei.

Minä tunnen paria erityypin sinkkumiehiä. Eka on sellaista menevää tyyppiä, kuntosali on todella tärkeä osa miehen elämää ja urheiluharrastukset, käy kulttuuririennoissa ja matkustaa, tekee vaativaa työtä, on todella tarkka ulkonäöstään ja vaatetuksestaan, autosta ja asunnosta. Mutta ei ole juuri kuin lyhyesti seurustellut silloin tällöin. Hän usein antaa ymmärtää, että tämä johtuu siitä, ettei tarpeeksi tasokkaita naisia löydy, tarpeeksi kauniita, timmejä, korkeasti koulutettuja. Hän on mielestäni aina ollut hieman vastenmielinen, en oikein itsekään osaa selittää, miksi en ensitapaamisesta vain ole osannut pitää hänestä yhtään (kun en siis tiennyt vielä mitään hänestä), se nolottaa minua.

Toisen tyypin sinkkumies on sellainen pienen kylän poika, muuttanut työn perässä vähän isommalle paikkakunnalle, varma työ eläkeikään asti, työ melkein pelkästään miesten parissa, ei voi työn parissa tavata naisia juurikaan, ujo, ystävällinen, aranpuoleinen. Hän on ilmaissut joskus jutteluissa (olemme tunteneet melkein 20 vuotta), että hän olisi kyllä perheen halunnut ja lapsiakin. Hän tapaa edelleen niitä kouluaikaisia miespuolisia kavereita, käy keikoilla ja metsästää. Ei koskaan ilmaise mitään vaatimustasoa mahdollisen kumppanin suhteen. Hänestä pidän, mutta ymmärrän toisaalta, ettei sitä kumppania ole hänellekään löytynyt.

 

Ehkä voisit tiivistää ajatukseni siihen, että ikisinkkunainen yleensä miettii tunne-elämäänsä järjellä. Väitetään jotain aivan muuta, mutta silti treffikumppanit karsiutuu pois kun "ei nyt ole aikaa tapailla ketään". Ei anneta mahdollisuutta sille ihastumiselle ja rakastumiselle, ellei kaikki asiat loksahta heti paikoilleen, aika ole oikea ja molempien tilanne täysin sama. Minun on vaikea kuvitella, että kukaan tällaisista naisista jättäisi rakkautensa vuoksi omaa kotikaupunkiaan tai ylipäänsä juuri mitään. Monesti rakkaus tai edes mahdollisuus sille ,vaatii yleesä joitain kompromisseja ja jos niitä ei ole valmis tekemään, niin on sen saaminenkin vaikeaa.

 

[QUOTE="Vieras";28767733]Näin naisena voisin kommentoida en heidän ulkonäköä vaan ajatusmaailmaa. Kovin minä minä minä -juttuja ja vaatimuksia tulevalle puolisolle. Kun minä olen näin kouluttautunut ja on sitä ja tätä tutkintoa...ihme pätijöitä.
Miksi naiset arvostavat eniten miehen koulutustaustaa eli rahapussia eivätkä miestä ihmisenä? Mitä väliä miehen akateemisuudella, jos mies on hellä ja lämpöinen ja turvallinen ja kohtelee naista hyvin? Moni mukava mies jää ilman yksin, kun naisilla on jokin ihme harha hyvästä puolisosta.
Sarja on muuten uusinta ja se lyhyttukkainen on ainoa, joka löytää kumppanin.[/QUOTE]

Mulle tuli aika lailla samoja ajatuksia, ekaa osaa en nähnyt, mutta heti siinä toisen osan alussa tuli semmonen närkästys hieman, että enpä ihmettele sitten.. Ei kaikkiin heihin, osa naisista on todella rempseän ja huumorintajuisen oloisia, mutta pari tyyppiä tuntui olevan aika 'minä kun avaan suuni niin viimeistään siinä kohtaa sitten..' Koulutus ei kerro mitään ihmisen älykkyydestä. Minä olen itse korkeasti kouluttautunut nainen, mieheni on tavallinen duunari. En koe missään tilanteissa, että hän olisi mitenkään älykkyydessään 'alapuolellani' tai 'ulkopuolella' hän on ollut vakavasti koulukiusattu jopa opettajien taholta, eikä yksinkertaisesti halunnut käydä koulua enää pakollisten jälkeen päivääkään. Ymmärrä oikein hyvin. Hän nauttii enemmän käsillä tekemisestä ja konkreettisesta aikaansaamisesta kuin teorioiden pyörittelystä. Ja kuten olen monesti huomannut, ei varsinkaan sitä kuuluisaa tunneälyä ja sydämen sivistystä takaa mikään tutkinto.

En tiedä, ehkä me tavattiin mieheni kanssa sen verran nuorina sitten ettei edes osattu tehdä tuosta asiasta ongelmaa. Meitä yhdisti sama musiikkimaku, kiinnostuksen kohteet vapaa-ajalla, huumori.. ja seksi! Ja yhdistää edelleen, kolmen lapsen lisäksi.