Ihmeellisiä kavereita?

Meillä kahdeksanvuotias jää välillä yksin ihan itse, voi olla ihan useammankin tunnin. Ja pyöräilee kavereidensa luokse, osaa käyttää puhelinta yms.

Meilläoli aikoinaan 6 v ekaluokkalainen pari tuntia koulun jälkeen yksin kotona ennenkuin 13 v isosisko tuli koulusta. Mutta ymmärrän kyllä ap:tä tässä asiassa. Jos lapset eivät ole koskaan olleet kotona yksin, niin hankalaahan se yks kaks on ollla. Meillä aloitettiin yksinolemisen harjoittelu jo koulun alkua edeltävänä keväänä. Ensin 15 min, sitten 30 min jne. Ja jo vuosia aikaisemmin oli harjoiteltu säännöllisesti "mitä tehdä, jos..."

 

No ehkä et ihan ymmärrä tätä meidän kuviota, mistä on kysymys.
Meillä ei tarvi olla hengestä kysymys, että pyydetään toiselta apua, eikä tarvi kavereillakaan olla hengestä kysymys, että voi saada meiltä apua!
Meille saa tuoda lapsia hoitoon vaikka siitäkin syystä, ettei nyt vaan jaksa mennä niiden kanssa kauppaan esim. tai jos vaikka haluaa viettää vapaaillan puolison kanssa. Itse olemme tarjonneet apua ihan joka lähtöön, siksi tuo kommentti vähän hätkähdytti! Ei ole pakko ymmärtää.

No nyt mä alan ymmärtää vähän paremmin =) Itsellä kun ei ole kokemusta siitä, että veisi lapset kauppareissun ajaksi kaverille hoitoon.

meil on myös näin, et voi pyytää lapsen likkaa vaik siks aikaa, (et jos mies tekee pitkiä päiviä ja äiti väsyny).. et saa nukuttua univelkaa pois tai saa siivottua tms. Ite pyydän välistä naapurin tyttöjä, et pääsen miehelle kaveriksi tekeen remppaa.. pidemmäksi, kuin lapsen päiväunien ajaksi! Tytöt on tyytyväisiä, ku saavat esim. jäätelön tai 2? palkaksi.. viimeksi annoin kynttilät ja kirjepaperia ja olivat ylen onnellisia (10 ja 11, 12v tytöt).. toki kun näin "nuoret" kyseessä, en uskalla jättää keskenään, mut hyvin pärjäävät esim. leikkikaverina tän meijän 10kk neitin kans, kun ite on lähettyvillä.. ja oon todella onnellinen kun on "hellpo" ja innokas apujoukko naapurissa..