Ihastusmuistot

[Karju Seiskakasi (KS)]

Nyt kun olen harjoitellut vakiintumista suhteessa jo pitkän aikaa ja minun olisi uskallettava oikeasti lyödä ovi lukkoon ja todeta itselleni, että tässä loppuelämäni nainen on, palaavat mieleeni ihanat ihastusmuistot, tytöt ja naiset, jotka sykähdyttivät ja värisyttivät sieluani, mutta joita en saanut tai jotka olisin saanut hetkellä, jolloin olin varattu.

Kaipa menneen haikailu on turhaa ja ehkäpä voimakkaimmat tunteet kuuluvat nuoruuteen, mutta silti mietin, millaista olisi elo näiden naisten kanssa ollut. Arki on tietenkin arkea suhteessa kuin suhteessa, mutta voihan hyvinkin olla, että miehen ja naisen liitto on monimutkainen psykologissosiaalisbiologinen sekoitus, jonka onnistumisen ratkaisevat pienen pienet asiat. En tiedä, onko tuo kaikki pieni nykyisessä suhteessani kohdallaan. Mistä sen tietää?

Eniten pelkään, että jossain elämäni vaiheessa nyt jo nuoruuden taakseni jättäneenä tapaan naisen, joka säväyttää kuin muutamat tytöt parikymppisenä. Mitä teen silloin? Miksi ja millä oikeudella?

 

[rumrum]

Aloittajaa heti lainatakseni: Nyt kun olen harjoitellut vakiintumista suhteessa jo pitkän aikaa ja minun olisi uskallettava oikeasti lyödä ovi lukkoon ja todeta itselleni, että tässä loppuelämäni mies on, palaavat mieleeni ihanat ihastusmuistot, pojat ja miehet, jotka sykähdyttivät ja värisyttivät sieluani, mutta joita en saanut tai jotka olisin saanut hetkellä, jolloin olin varattu.

Tuttu juttu siis. Kaipa se kuuluu ihmisen luonteeseen haikailla aina sen perään mitä sillä hetkellä ei ole. Monen kanssa voi suhde onnistua ja voi olla kivaa. Mutta kuinka monen ihmisen kanssa ihan todella voisi kuvitella elävänsä loppuelämänsä? Niitä ei kovin montaa kohdalle osu.

Kaikissa on hyvät puolet ja kaikissa on huonot puolet. Harvassa ne ovat juuri sopivassa määrin suhteessa omiin vastaaviin.

Ihastumiset tai nostalgiset muistot eivät ole pahasta. Ne kuuluvat elämään. Tärkeintä olisi säilyttää muistissa samalla ne seikat, miksi on juuri nykyisen kumppanin kanssa päätynyt yhteen ja miten hän on sykähdyttänyt ja värisyttänyt sielua

 

[Upeeta!]

Aloittaja tuntuu olevan ihan tosissaan nykyisessä parisuhteessaan. Sinä mietit hetken vanhoja ja suljet niitä ovia. Ne ovat menneisyyttä. Tulevaisuudessa ne ovat vain muistoja, elettyä elämää.

Arki on arkea, mutta sitä voi höystää mukavilla asioilla. Nauti siitä, mitä on. Mitä yhteisiä haaveita sinulla on nykyisen kumppanisi kanssa?

Epäröinti ja asioiden puntarointi kuuluu isoihin päätöksiin. Mihin muuhun kuin puolisoon ja lapsiin sitoudutaan loppuelämäksì? Ammattia, kotia, työpaikkaa ja harrastuksia voi vaihtaa. Puolisonkin voi vaihtaa mutta yhteistä vanhemmuutta ja lapsia ei voi vaihtaa.

 

[ihanaa]

minäkin uneksin ajoittain kahdesta menneestä nuoruuden ihastuksesta. Molemmat tummia ja komeita vihreäsilmäisiä pohjoismaalaisia. naminami

 

[haikailijatar]

Kyllä sitä haikailua esiintyy vaikka rinnalla olisi juuri se oikea unelmien prinssi/prinsessa nuoruudesta. Ihmismieli on metka. Olen naimisissa nuoruudenihastukseni-rakkauteni kanssa (yli 20v. takaa), silti joskus haikailen häntä, ja sitä aikaa kun olimme nimenomaan nuoria villisti rakastuneita
Yhä olemme onnellisia ja rakastuneita, mistään menetetystä tunteesta ei siis kyse.

Minulle muistot nuoruuden voimakkaista tunteista ovat aarrearkku jonne voi välillä pujahtaa fiilistelemään musiikin, leffojen joita katsottiin silloin yms. siivin.

 

[haikala]

... onkos se SE narsistivaimo, joka kaulinta heiluttaen uhkasi erolla jos ei ukko ryhdistäydy ja pilasi näin ukon elämän ... näin se aika kultaa muistot

 

[tasa-arvo]

kun ollaan ... tai narsistiukko, joka hakkas ja huusi joka päivä ja heitti lapset ja vaimon pakkaseen

Ei vaan kyllä kultaisia nuoruusmuistoja löytyy jokaiselta

 

[ei kai nyt]

Kyllä sitä haikailua esiintyy vaikka rinnalla olisi juuri se oikea unelmien prinssi/prinsessa nuoruudesta. Ihmismieli on metka. Olen naimisissa nuoruudenihastukseni-rakkauteni kanssa (yli 20v. takaa), silti joskus haikailen häntä, ja sitä aikaa kun olimme nimenomaan nuoria villisti rakastuneita
Yhä olemme onnellisia ja rakastuneita, mistään menetetystä tunteesta ei siis kyse.

Minulle muistot nuoruuden voimakkaista tunteista ovat aarrearkku jonne voi välillä pujahtaa fiilistelemään musiikin, leffojen joita katsottiin silloin yms. siivin.

... kai sitä nyt vähän on reissussa ryvettynyt ja tullut ainakin pintanaarmuja .... realismia peliin )

 

[porno-lollo]

Nyt kun olen harjoitellut vakiintumista suhteessa jo pitkän aikaa ja minun olisi uskallettava oikeasti lyödä ovi lukkoon ja todeta itselleni, että tässä loppuelämäni nainen on, palaavat mieleeni ihanat ihastusmuistot, tytöt ja naiset, jotka sykähdyttivät ja värisyttivät sieluani, mutta joita en saanut tai jotka olisin saanut hetkellä, jolloin olin varattu.

Eniten pelkään, että jossain elämäni vaiheessa nyt jo nuoruuden taakseni jättäneenä tapaan naisen, joka säväyttää kuin muutamat tytöt parikymppisenä. Mitä teen silloin? Miksi ja millä oikeudella?

Kuule, niin voi käydä heti viikko häiden jälkeen. Mikään ei takaa mitään. Jos olet tosissasi tämän naisen kanssa niin sitten vain uhraudut ja luovut ja ihailet kaukaa sitä ihastumisen kohdetta tai tuijottelet naisia marketeissa, kuten muutkin ukkomiehet. Sitä se parisuhde on.

 

[haikailijatar]

... kai sitä nyt vähän on reissussa ryvettynyt ja tullut ainakin pintanaarmuja .... realismia peliin )

No totta helkkarissa!
En nyt koko stooriamme ryhtynyt vuodattamaan mutkine ja mäkineen, vaan lyhyesti ihan tuon aloituksen pohjalta, siis niistä ihanista nuoruuden tunteista ja miten niihin palaa vaikka ois se sama tyyppi tuossa toisessa huoneessa.
Eli ei tarvi aina olla _entinen_ poika-tai tyttöystävä kaihon kohteena.

Sitä paitsi, minkäs sille voin, jos olen onnellisessa aviossa