Ihastumiset ym suhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Minulle on jotenkin ylitsepääsemättömän oksettava ajatus että suhteessa ihastutaan muihin ja mietitään niitä jne pään sisäistä kolmiodraamaa. Se varsinkin että siihen melkein kannustetaan sanomalla joka artikkelissa ym että on normaalia vähän vilkuilla muita, ajatella jopa sängyssä muita, ihastua tai jopa rakastua muihin. Kuulostaa siltä että jos ohi menee seksikäs nainen niin sitä oikein kuuluukin katsoa! Siis jos ymmärrätte. Joka artikkelissa myös sanotaan että älä kuitenkaan anna näille tunteille valtaa. Mutta miten pidät ne kurissa siihen ei neuvota?? Painat vain nappia? Olen itse seurustellut melkein 10v ja todella harvoin mielessä edes pyörähti kukaan mutta jotenkin superuskollisesta puolisostani huolimatta minua ahdisti aina hänenkin kanssaan ajatus että ajatteleeko hän koko ajan jotain muuta.

Ihmisiä on erilaisia ja on paljo ihastuttavia ihmisiä, mutten niitä nosta mielikuvissa mieheni asemaan tai fantasioi heistä yms. He vaan ovat ihastuttavia ja mietin että ompa ihastuttava ihminen mutten mieti esim mitään seksuaalista vaikka oma kumppani ei aina nii haluttaisikaan.

Myönnän että minulla on paska itsetunto, kaipaan paljon hyväksyntää muilta. Mutta minulle ei jotenkin riitä se ajatus, että kyllähän se kumppani kuitenkin aina minun luokseni palaa eikä vaihtaisi minua mihinkään. Jotenkin silti epäilen kaikkea ja kaikkia että voiko nykyään ihminen sitoutua kun kaikki vaan eroavat, saati pystyykö ihminen pitämään ajatuksensa kurissa? Olen aina ajatellut niin että en tekisi/miettisi mitään mistä loukkaantuisin itse jos saisin tietää että toinen tekee niin. En ole nyt suhteessa, mutta mietin että pitäisikö tällaisesta oikeasti edes puhua kun pelkään että saisin vastaukseksi juuri jotain "no itseasiassa..." ja sitten sieltä tulisi kaikki kauhukuvat ja oksettavat mielikuvat jne.

Onko oikeasti ok ajatella kun on vähän kuiva kausi niin naapurin pirkkoa kun panee omaa vaimoaan?
Onko ok ihastua työkaveriin ja haaveilla siitä kahvitauolla ja samalla olla poissaoleva kotona kun on vähän "väsynyt"?
Onko oikein vastailla tylysti vaimolle kotona ja harrastusmenoissa lirkutella treenikaverille ja luvata auttaa häntä vaihtamaan autonrenkaat ja ollaan niin lämminsydämisiä ym.

Kun tämä kaikki on naistenlehdissä normaalia että SAA TUNTEA, SAA VILKUILLA, SAA FANTASIOIDA, mutta mites se suhteen hoitaminen ja ylä ja alamäet sitten hoituu jos kyllästymistä hoidetaan näin?? Minua surettaa että koen että riitän miehelle vain alkuhuuman ajaksi, kunnes jaan hänen ajatuksensa ja mielensä ja huomionosoituksensa jonkun muun kanssa :(:( olen outo, tiedän.
 
Mä näin lähes kymmenen vuoden avioliiton aikana vain oman mieheni. Mutta niin vaan tuli ero miehen mustasukkaisuusharhojen takia. En enää kestänyt sitä että minua syyteltiin jatkuvasti siitä mitä en ollut tehnyt.

Nyt pitäisi siirtyä sitten elämässä eteenpäin, ja se ajatus tuntuu kauhealta. Roikun edelleenkin miehessäni, vaikkei häntä oikeastaan enää edes ole. Hän huorittelee mua päivittäin ja edelleen syyttelee pettämisestä. Olen tajunnut kaipaavani jotain sellaista, joka on jäänyt vuosien varrelle.

Väkisinkin tulee mieleen ajatus, että onko miehen toiminta projisointia. Jospa hän pettikin itse?
 
Minusta suhteessa voi ihastua vahingossa johonkin muuhun, mutta sängyssä jonkun toisen ajattelua pidän tosi pahana ja vääränä asiana. Se on mun mielestä melkein pahempaa kuin sivusuhde, ettei ole läsnä kun oman puolison kanssa touhuaa.
 
Minäkin olen ihmetellyt tuollaista uutisointia, että se on normaalia ja blaa blaa blaa... Itse olen sitä mieltä, että se ei ole ok, eikä se ole normaalia, tai sitten suurin osa ihmisistä on jokseenkin sairaita ja tunteettomia läheisiään kohtaan. Meillä ei harrasteta tuollaista fantasiointia, joten nämä lehtiväittämät voi kyllä jättää omaan arvoonsa.
 
Minäkin olen ihmetellyt tuollaista uutisointia, että se on normaalia ja blaa blaa blaa... Itse olen sitä mieltä, että se ei ole ok, eikä se ole normaalia, tai sitten suurin osa ihmisistä on jokseenkin sairaita ja tunteettomia läheisiään kohtaan. Meillä ei harrasteta tuollaista fantasiointia, joten nämä lehtiväittämät voi kyllä jättää omaan arvoonsa.
Niin... mutta miten voi antaa vaan olla :(?
 

Yhteistyössä