V
vierailija
Vieras
Tosiaan tilanne on nyt se että oon menny ilmeisesti ihastumaan varattuun tyttöön/naiseen tässä. Oon siis nyt nippanappa 19v ja hän on mua pari-kolme vuotta vanhempi jopa. Tutustuttiin netissä ja nyt ollaan aikalailla päivittäin keskusteltu noin muutaman kuukauden ajan, vaihdettu someja yms.
Asia mikä mua ärsyttää, vituttaa ja masentaa on se kuinka mä joudun elämään tän asian kanssa. Hänellä on siis poikaystävä, minua parisen vuotta vanhempi. Hän on useempaan otteeseen haukkunut tätä poikaystävää minulle; saamaton, epäluotettava yms. joka ei tulisi kuulemma yksin omillaan toimeen, vaan muuttaisi takaisin porukoilleen. Kaiken tän kertomisen jälkeen hän nyt kuitenkin alkanut puhua poikaystävästään myös positiiviseen sävyyn. Tälleen ihastuneena jokin heidän nukkumajärjestelyistä, tv-katsomisesta, vieraiden käymisestä yms. puhuminen tuntuu itsestä oikeesti aika pahalta vaikka asiaan ei välttämättä sais olla mitään perusteita. Enhän mä oon sille ku joku nettifrendi korkeintaan, silti oon jotenkin onnistunu häneen ihastumaan äänipuheluiden, viestittelyn yms. kautta.
Tää asia käy päiväpäivältä vaikeemmaks. Jos koitan ottaa etäisyyttä, ihmettelee hän muuttunutta käytöstä. Tekis mieli vaan sanoa että en voi jatkaa tätä enää, pelkään että jossain kohtaa tää menee siihen että mua sattuu oikeesti, jos annan itteni ihastua siihen ihmiseen vielä enemmän. Se on mulle kuitenkin ollu jollakin tapaa tosi hyvä frendi, sille on niin helppo puhua asiasta kun asiasta, joten siinäkin mielessä tuntuu tosi pahalta lopettaa koko touhu tai sit jatkaa samalla tavalla.
Eihän tähän mun ininään mitään perusteita oo, kyllä mä sen ymmärrän. Tunteitani mä en kuitenkaan voi päättää ja oon tässä oppinu huomaamaan että yleensä ne on itseäni vuoden-pari vanhempia joihin onnistun ihastuttamaan itseni...
Asia mikä mua ärsyttää, vituttaa ja masentaa on se kuinka mä joudun elämään tän asian kanssa. Hänellä on siis poikaystävä, minua parisen vuotta vanhempi. Hän on useempaan otteeseen haukkunut tätä poikaystävää minulle; saamaton, epäluotettava yms. joka ei tulisi kuulemma yksin omillaan toimeen, vaan muuttaisi takaisin porukoilleen. Kaiken tän kertomisen jälkeen hän nyt kuitenkin alkanut puhua poikaystävästään myös positiiviseen sävyyn. Tälleen ihastuneena jokin heidän nukkumajärjestelyistä, tv-katsomisesta, vieraiden käymisestä yms. puhuminen tuntuu itsestä oikeesti aika pahalta vaikka asiaan ei välttämättä sais olla mitään perusteita. Enhän mä oon sille ku joku nettifrendi korkeintaan, silti oon jotenkin onnistunu häneen ihastumaan äänipuheluiden, viestittelyn yms. kautta.
Tää asia käy päiväpäivältä vaikeemmaks. Jos koitan ottaa etäisyyttä, ihmettelee hän muuttunutta käytöstä. Tekis mieli vaan sanoa että en voi jatkaa tätä enää, pelkään että jossain kohtaa tää menee siihen että mua sattuu oikeesti, jos annan itteni ihastua siihen ihmiseen vielä enemmän. Se on mulle kuitenkin ollu jollakin tapaa tosi hyvä frendi, sille on niin helppo puhua asiasta kun asiasta, joten siinäkin mielessä tuntuu tosi pahalta lopettaa koko touhu tai sit jatkaa samalla tavalla.
Eihän tähän mun ininään mitään perusteita oo, kyllä mä sen ymmärrän. Tunteitani mä en kuitenkaan voi päättää ja oon tässä oppinu huomaamaan että yleensä ne on itseäni vuoden-pari vanhempia joihin onnistun ihastuttamaan itseni...
