Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Ihastuminen työkaveriin, onko johtanut mihinkään?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="erotettu äiti, post: 33674743"]</p><p>Tavallaan en kyllä yhtään ihmettele jos lähti? Katkeran ja vaativan ihmisen kanssa ei pitkään jaksa pitää rakkaudentunteita yllä. Edes 20 vuoden suhteessa.</p><p></p><p>Sinun tehtäväsi isänä (jos olet semmonen?) olisi tukea lapsia hyväksymään äitinsä elämä. Sen sijaan projisoit omia tunteitasi lasten kautta. Toivottavasti et saa hyvänolon tunteita siitä.</p><p></p><p>Niin se minunkin mies lähti -muka yllätyksenä-, tai semmonen se mulle aluksi oli. Tunne kun joku rakas ja läheinen kuolee, saat tietää syöpädiagnoosin, lottovoitto, olkoon mikä tahansa positiivinen tai negatiivinen asia joka vie jalat alta ja tunnet itsesi elämässäsi ulkopuoliseksi "tää ei voi tapahtua mulle", tulevaisuus on musta möykky jne. Katastrofi kaikkine fyysisine oireineen. Tekee mieli huutaa ja niin huudatkin - sille ihmiselle jonka nimenomaan haluaisit jäävän luoksesi. Huuto vain pahentaa tilannetta. </p><p></p><p>Kun sitten aikanaan asioita tarkkaan pohti niin ei se nyt mikään yllätys voinut olla että lähti. Vaikka mun mielestä elämämme oli niin tasaista ja sopuisaa ja oikein unelmaydin perhe niin eipä ollut. Ei ollut intohimoa, ei tunteita. Oli vain arkea, hyvässä yhteishengessä. Oltiin toistemme parhaat kaverit (lähes, koska eipä hän ihastuksestaan kertonut...). Siinäpä se. Ei se riitä. Fyysinen läheisyys vaan katoaa, siitä tulee Arkea. Ei enää halua toista eikä toinen itseä. Sitä pitää "normaalina". On jopa Ylpeä että meillä menee niin hyvin. Vtut meni.</p><p></p><p>Onneksi meidän lapset ei kääntyneet isää vastaan kuten sulla. Lasten ansiosta (mikä on tietysti liian iso vastuu Lapsille) opin ymmärtämään elämämme myös heidän silmin. En ollut ihannevaimo mutta olin ihanneäiti. Isä ei ollut ihannemies mutta oli ihanneisä. Lapset jostain syystä näkivät erilaiset roolimme puolisoina ja vanhempina. </p><p></p><p>Toinen lapsista kertoi paljon myöhemmin hiukan nolona että toivoi meidän eroavan että minä - äiti - tulisin onnelliseksi. En mielestäni ollut onneton, mutta en ehkä sitten onnellinenkaan. Olin vaikuttanut tyytymättömältä isää kohtaan? Ehkä pidin häntä itsestäänselvänä, että saatoin puhua ja tehdä mitä vain. Mielestäni en koskaan tarkoituksella loukannut, mutta lasten mielestä olin ollut välillä kohtuuton ja he näkivät miten isä reagoi. Kai semmoinen sitten ajaa puolison pois. Itsekseni olen ajatellut että jos olin omassa elämässäni onneton tai tyytymätön (kaipasin "jotain lisää") niin projisoin tietämättäni tunteeni läheisiin. Mieshän ei ollut isäni. Isälle lapsi voi kiukutella mutta puoliso ei toiselle. Puoliso on tasavertainen. Liika yrittäminenkään suhteessa ei ole hyväksi. Siitä tulee teatteria. Mies yritti liikaa suvaita ja sietää ja se kääntyi suhdettamme vastaan. Ehkä hänen olisi pitänyt puhua asiasta? Helpommin sanottu kuin tehty. Turhaa jeesustelua, ihmiset ovat inhimillisiä kaikkine heikkouksineenkin.</p><p></p><p>Nyt asiat ovat kyllä paremmin. En enää haluaisikaan palata miehen kanssa yhteen vaikka ollaan voitu asioista puhua. Edelleen se hänen uusi vaimonsa on möykky vatsassani mutta olen tottunut hänen olemassaoloonsa. Haluaisin ehkä tutustuakin, nähdä, että hän on ihan ok, mutta en kykene. Enpä ollut kovin asiallinen heidän suhteensa alkuaikoina joten ehkäpä hänkään ei ole kovin ihastunut minuun. Lasten mielestä hän on ok joten mitä muuta voin toivoa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="erotettu äiti, post: 33674743"] Tavallaan en kyllä yhtään ihmettele jos lähti? Katkeran ja vaativan ihmisen kanssa ei pitkään jaksa pitää rakkaudentunteita yllä. Edes 20 vuoden suhteessa. Sinun tehtäväsi isänä (jos olet semmonen?) olisi tukea lapsia hyväksymään äitinsä elämä. Sen sijaan projisoit omia tunteitasi lasten kautta. Toivottavasti et saa hyvänolon tunteita siitä. Niin se minunkin mies lähti -muka yllätyksenä-, tai semmonen se mulle aluksi oli. Tunne kun joku rakas ja läheinen kuolee, saat tietää syöpädiagnoosin, lottovoitto, olkoon mikä tahansa positiivinen tai negatiivinen asia joka vie jalat alta ja tunnet itsesi elämässäsi ulkopuoliseksi "tää ei voi tapahtua mulle", tulevaisuus on musta möykky jne. Katastrofi kaikkine fyysisine oireineen. Tekee mieli huutaa ja niin huudatkin - sille ihmiselle jonka nimenomaan haluaisit jäävän luoksesi. Huuto vain pahentaa tilannetta. Kun sitten aikanaan asioita tarkkaan pohti niin ei se nyt mikään yllätys voinut olla että lähti. Vaikka mun mielestä elämämme oli niin tasaista ja sopuisaa ja oikein unelmaydin perhe niin eipä ollut. Ei ollut intohimoa, ei tunteita. Oli vain arkea, hyvässä yhteishengessä. Oltiin toistemme parhaat kaverit (lähes, koska eipä hän ihastuksestaan kertonut...). Siinäpä se. Ei se riitä. Fyysinen läheisyys vaan katoaa, siitä tulee Arkea. Ei enää halua toista eikä toinen itseä. Sitä pitää "normaalina". On jopa Ylpeä että meillä menee niin hyvin. Vtut meni. Onneksi meidän lapset ei kääntyneet isää vastaan kuten sulla. Lasten ansiosta (mikä on tietysti liian iso vastuu Lapsille) opin ymmärtämään elämämme myös heidän silmin. En ollut ihannevaimo mutta olin ihanneäiti. Isä ei ollut ihannemies mutta oli ihanneisä. Lapset jostain syystä näkivät erilaiset roolimme puolisoina ja vanhempina. Toinen lapsista kertoi paljon myöhemmin hiukan nolona että toivoi meidän eroavan että minä - äiti - tulisin onnelliseksi. En mielestäni ollut onneton, mutta en ehkä sitten onnellinenkaan. Olin vaikuttanut tyytymättömältä isää kohtaan? Ehkä pidin häntä itsestäänselvänä, että saatoin puhua ja tehdä mitä vain. Mielestäni en koskaan tarkoituksella loukannut, mutta lasten mielestä olin ollut välillä kohtuuton ja he näkivät miten isä reagoi. Kai semmoinen sitten ajaa puolison pois. Itsekseni olen ajatellut että jos olin omassa elämässäni onneton tai tyytymätön (kaipasin "jotain lisää") niin projisoin tietämättäni tunteeni läheisiin. Mieshän ei ollut isäni. Isälle lapsi voi kiukutella mutta puoliso ei toiselle. Puoliso on tasavertainen. Liika yrittäminenkään suhteessa ei ole hyväksi. Siitä tulee teatteria. Mies yritti liikaa suvaita ja sietää ja se kääntyi suhdettamme vastaan. Ehkä hänen olisi pitänyt puhua asiasta? Helpommin sanottu kuin tehty. Turhaa jeesustelua, ihmiset ovat inhimillisiä kaikkine heikkouksineenkin. Nyt asiat ovat kyllä paremmin. En enää haluaisikaan palata miehen kanssa yhteen vaikka ollaan voitu asioista puhua. Edelleen se hänen uusi vaimonsa on möykky vatsassani mutta olen tottunut hänen olemassaoloonsa. Haluaisin ehkä tutustuakin, nähdä, että hän on ihan ok, mutta en kykene. Enpä ollut kovin asiallinen heidän suhteensa alkuaikoina joten ehkäpä hänkään ei ole kovin ihastunut minuun. Lasten mielestä hän on ok joten mitä muuta voin toivoa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Ääretön kova resurssipula Helsingin poliisissa!
Tänään 02:58
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Sukulainen lupasi jouluna että saan tulla heidän mökille en kesäksi viikonlopuksi, no nyt on kesä mutta enpä olekkaan enään tervetullut!
Tänään 00:34
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Eilen 21:58
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Elohiiri kielessä?
Eilen 20:46
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Asiantuntijoiden mielestä Sannan tyttöviisikko mokasi korona-aikana
Eilen 20:26
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Petteri Orpon oikeistolainen hallitus parantaa työläisten työttömyysturvaa
Eilen 20:22
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Aivojäätelö ja muut oudot herkut
Eilen 19:15
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Voiko tällainen mies olla terve?
Eilen 19:14
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Rantanen on ihan pihalla
Started by vierailija
Eilen 08:08
Luettu: 181
Aihe vapaa
2.
Voiko tällainen mies olla terve?
Started by vierailija
Eilen 19:14
Luettu: 173
Aihe vapaa
3.
"”Ethän sä raıskaa mua”, 16-vuotias tyttö kysyi taksikuskilta – Aavisti heti pahaa"
Started by vierailija
Eilen 17:24
Luettu: 170
Aihe vapaa
4.
Ministeri Ville Tavio meni tänään naimisiin
Started by vierailija
Eilen 15:06
Luettu: 162
Aihe vapaa
5.
Haaveena nuori nainen? Miehet haluavat aina nuoren naisen. Vai haluavatko? IL selvitti
Started by vierailija
Eilen 21:58
Luettu: 159
Aihe vapaa
6.
Suomen varustautuminen
Started by vierailija
Eilen 09:44
Luettu: 157
Aihe vapaa
7.
Sydän särkyy
Started by vierailija
Eilen 19:03
Luettu: 151
Aihe vapaa
8.
Marin medialle: Sitä kuvaa ei olisi saanut ottaa
Started by vierailija
Eilen 11:46
Luettu: 147
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Ääretön kova resurssipula Helsingin poliisissa!
Latest: vierailija
Tänään 02:58
Aihe vapaa
3.
Sukulainen lupasi jouluna että saan tulla heidän mökille en kesäksi viikonlopuksi, no nyt on kesä mutta enpä olekkaan enään tervetullut!
Latest: vierailija
Tänään 01:56
Aihe vapaa
4.
Asiantuntijoiden mielestä Sannan tyttöviisikko mokasi korona-aikana
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
5.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
6.
Asiantuntija: "SDP:n vastuuton talouspolitiikan linja on Suomelle vaarallista"
Latest: vierailija
Tänään 00:21
Aihe vapaa
7.
Voisko joku kiltti auttaa,hirveä stressi koulutehtävästä. Tarvisin pari jumppaohjetta dementikolle
Latest: vierailija
Tänään 00:17
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 00:14
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Ihastuminen työkaveriin, onko johtanut mihinkään?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu