Ihanko oikeasti voi käydä näin? EN USKO!

Miks jotkut ei anna vauvalle ollenkaan maitoa pullosta ja sitten, kun tulee tilanne kun olisi pakko antaa niin ollaan ihan kusessa, kun vauva ei huolikkaan pulloa. En ole koskaan kuullut, että vauva lennosta vaihtaisi tutun ja turvallisen tissin kokonaan pulloon. Varsinkaan jos sitä pulloa tarjotaan vasta 2 viikon päästä synnytyksestä. En vaan voi käsitää sitä tyhmyyttä, kun ei yhtään harjotella pullon käyttöä. Ettekö ajattele yhtään jos joudutte vaikka sairaalaan ettekä voi imettää. Ettekö yhtään ajattele, että voi tulla tilanteita kun vauvasta on oltava erossa, ettekö halua mitään "omia" menoja?

 

Ei, en ajattele. Todennäköisyys siihen on sen verran pieni.

 

On sellaisia äitejä, jotka haluavat tehdä itsensä korvaamattomaksi, eivätkä keksi siihen oikein muita keinoja.

 

Miksei kaikki muuta sairaalan viereen asumaan, koska lapsi voi tarvita kiireellistä hoitoa. Odotusaikanakin se on tarpeen, koska joskus on kyse minuuteista. Kyllä ihmiset on tyhmiä, kun eivät tajua sitä.

 

Kuinkas monta lasta on Suomessa viime vuosina nälkään kuollu yllättävän imetyskatkon takia, ap?

 

En antaisi alle 2 viikkoiselle pulloa sillä verukkeella, että pitää varmuuden vuoksi tottua pulloon. Voi haitata imetyksen aloittamista.

Silloin kun vauva on täysimetyksellä, ei minulla ole niin pitkiä omia menoja, että vauvan pitäisi tästä syystä tottua pulloon. Kävin kyllä esimerkiksi jumpassa jne., mutta reissut kestivät maksimissaan sen pari tuntia.

Hätätilanteessa vauvalle voi antaa maitoa vaikka hörppyyttämällä. Hidasta voi olla, mutta vauva saa maitonsa.

 

Öö.. No meille kävi tän kolmannen kanssa niin että ensimmäiset kuukaudet tarvittiin lisämaitoa pullosta imetyksen tueksi. Sitten imetys lähtikin sujumaan niin hyvin että ei vaan tullut annettua pullosta noin kuukauteen.. Ja sitten kävikin hupsista, vauva ei enää huolinutkaan pulloa.. Nyt ollaan taas kuukauden verran opeteltu pulloa, vaihtelevalla menestyksellä..

 

ehkäpä siks että tosiaan kaikki lapset eivät hyväksy sitä pulloa vaikka sitä kuin yrittäisi niille tuputtaa jos kerta rinnasta saa ruoan paremmin ja helpommalla. Samoin tuttia eivät kaikki lapset huoli vaikka se kuin kätevä olisi ja vaikka mitkä temput tekisi että saisi lapsen tutille oppimaan. Ei sillä, imetys on musta helppoa ja siinä vaiheessa kun lapsi syö jo jotain kiinteitäkin ruokia niin sen jälkeen se pärjää jo hetken aikaa ilman sitä rintaakin jos äiti on jossain muualla käymässä Joku puoli vuotta on silti aika lyhyt aika olla imetyksen verran sidoksissa vauvaan

 

Kuka jaksaa sämplätä niitten pullojen kanssa... liian vaivalloista ihan vaan varmuuden varuiks aloittaa pullottelu.

 

Huoh, no kun kaikki vauvat ei huoli sitä pulloa tai tuttia.
Me koitettiin ja koitettiin monet kerrat. Ei kelvannut.

Oppi hörppäämään mukista 5kk ikäisenä.

Imetin 3 vuotiaaksi.
Ja ei, en halunnut tehdä itseäni korvaamattomaksi.
Imetin pitkään, koska se on hyväksi lapselle.
Korvatulehduksis ei ole ollut yhtään.
Lapsi sairasti imetysaikana tasan kaksi pientä flunssaa, ei muuta.
Eli etu on mielestäni kiistaton.

Ja mun mielestä kukin saa ihan itse tehdä sen oman ratkaisunsa, imettääkö vai ei ja kuinka pitkään. Ei toiset voi sanoa mikä millekin perheelle on parasta.

 

Olen laiska.. Siksi Esikoista imetin vuoden ajan, josta 5,5 kk täysimetyksellä. Täysimeryksen aikana olin viikonlopun reissussa kun vauva oli 3 kk (mies hoiti) jolloin vauva joi pullosta pakastamaani maitoa. Opetin pullolle parin viikon ajan ennen reissuun lähtöä. Reissun jälkeen unohdettiin pullot ja vauva alkoi 6 kk:n iässä opettelemaan nokkiksesta juomista.
Kuopus sai synnytyslaitoksella vähän lisämaitoa pullosta ja on nyt 4,5 kk vanha. Soseita olen alkanut varovasti maistattelemaan viikko sitten.

Ei mulla ole mielenkiintoa ylläpitää tuttipullosta juomista "varmuuden vuoksi". Olen siis laiska

Vastakysymys voisi olla, että miksi pulloruokinnassa olevat vauvat eivät saa välillä rintaa äideiltään maidontuotannon ylläpitämiseksi, jos jotain yllättävää sattuu eikä ole korvikkeita tarjolla?

 

Olen ollut kaksi kertaa tilanteessa jossa imetetty, ei koskaan pullosta syötetty lapsi jäi mulle hoitoon kun äiti ja isä lähti muutamaksi tunniksi muualle. Molemmat tilanteet olivat vallan kauheita, ja jälkimmäinen sai minut täysin allergiseksi alle 1-vuotiaiden vahdiksi suostumiseen enää ever never. Eka tilanteessa kiljuminen kesti kaksi tuntia, sitten tuli äiti sovittuna aikana (poissaoloaika 4 h, lapsi 5 kk). Toisessa tilanteessa lapsi 8 kk ja kahden ja puolen tunnin hikisen umpikarjumisen jälkeen oli pakko soittaa väsyneet vanhemmat viihteeltä kotiin...

 

Itse olen myös syyllistynyt ajattelemaan kuten ap ja "opetin" kaikki ekat viisi lasta tuttipullolle imetyksen ohella.
Sitten syntyi 6.lapsi. Ei huolinut pulloa, ei huolinut tuttia. Jos rinnat olivat täynnä eikä vauva saanut otetta, niin piti vaan pumpata enimmät pois ja vauva marisi vieressä. Kokeilin eri pulloja , tutteja ja rintamaitoa tarjosin pullosta ja kokeilin jopa vastikkeita, mutta ei, ei kelvannut pullo. Vähän pyöritteli pulloa suussa ja muljautti pois. Niin sitten imetin ja unohdin muut vekottimet. Alle vuoden ikäisenä oppi juomaan lasista ja imetystä jatkettiin peräti 2v9kk. Mutta hyvin se noin meni. Ei tullut tilanteita, että olisin ollut muualla, lapsi kulki mukana ja omaa aikaa en ole kaivannut.

 

En kokenut tarpeelliseksi ehdoin tahdoin kiusata pientä ihmistä ihan varmuuden vuoksi ajattelun takia

 

No ei ehkä ihan lennossa vaihda tissiä pulloon, mutta kyllä meillä kahden ekan lapsen kanssa imetys lopahti lisämaidon antamiseen pullosta. 3-kuisena alkoi tissiraivarit, oma diagnoosi oli maidon riittämättömyys lisäänneeseen tarpeeseen. Vaikka vauva lähes asui illat tissillä, oli se aikamoista raivoamista, ja ajattelin ettei maito riitä. Neuvolankin ohje oli antaa pisämaitoa pullosta. Iltaisin sai kerran lisämaitoa, ja sitten alkoi raivoaminen olla melkoista muillakin imetyskerroilla, ja lisämaitoa annettiin enemmän ja enemmän. Lopulta kuukauden jälkeen oli imetys loppunut. :/

Ja tyhmänä toistin moisen virheen vielä seuraavankin lapsen kanssa, annoimme pullosta lisämaitoa taas noin 3 kuukauden ikäisenä...

Sitten kolme seuraavaa lasta eivät pulloa nähneetkään. Enkä tehnyt tuota siksi että olisin halunnut olla korvaamaton, hörpyttämällä saivat ne muutamat kerrat maitonsa jos en ollut paikalla. Enkä ole koskaan kokenut tarvetta olla alle puolen vuoden ikäisen lapsen luota pois kovin montaa tuntia, jos lainkaan.

Näistä lähtökohdista katsottuna vauvan opettaminen varmuuden vuoksi pullolle on minusta aika tyhmää.

 

Miks jotkut ei anna vauvalle ollenkaan maitoa pullosta ja sitten, kun tulee tilanne kun olisi pakko antaa niin ollaan ihan kusessa, kun vauva ei huolikkaan pulloa. En ole koskaan kuullut, että vauva lennosta vaihtaisi tutun ja turvallisen tissin kokonaan pulloon. Varsinkaan jos sitä pulloa tarjotaan vasta 2 viikon päästä synnytyksestä. En vaan voi käsitää sitä tyhmyyttä, kun ei yhtään harjotella pullon käyttöä. Ettekö ajattele yhtään jos joudutte vaikka sairaalaan ettekä voi imettää. Ettekö yhtään ajattele, että voi tulla tilanteita kun vauvasta on oltava erossa, ettekö halua mitään "omia" menoja?

Mikäköhän on se todennäköisyys jossa äiti joutuu sairaalaan tai ei voi muusta syystä enää jatkaa hyvin sujunutta imetystä..?
Meillä ei turhaan tarjottu maitoa pullosta niiden lasten kanssa joiden kanssa maitoa tuli riittävästi. Kuopus ei koskaan edes suostunut pullosta juomaan, ei sairaalassa eikä kotona. Hörpyytettiin alussa, onneksi maito kuitenkin lopulta nousi ja riitti...

Halusinko omia menoja ? Oikeastaan en niitä hirveästi kaivannut. Sain käydä kaverin kanssa kahvilla ja kaupassa jos halusin. Samaten kuntosalilla kävin. Eikä se pullottomuus mitenkään estänyt äitä juttuja. En kokenut lasteni "vauva aikoja" sitoviksi tai raskaiksi. En kaivannut mitään sen kummempaa kuin mitä se arki lasten kanssa oli. En silti "mökkiytynyt" tai "höpertynyt". Enkä kokenut itseäni vangiksi. En myöskään tehnyt itseäni korvaamattomaksi, vaikka onhan vanhemmat tietyllä tapaa lapsillensa korvaamattomia. Ja varsinkin pienelle rintavauvalle.

Välillä ihmettelen, miksi nykyvanhemmilla on niin kiire. Ja mistä kumpuaa se kova pelko siitä, että erakotuu, kadottaa minuutensa ja ehkä jopa ystäväpiirinsä jos hetkeksi rauhoittuu, keskittyy vauvaan ja on "kokonaisvaltaisesti läsnä" lapsillensa ? Miksi nykyäideillä on niin valtava haastavaa seisahtua hetkeksi ja vain haistella vauvan tuoksua...?

Tämäkin apeen huoli on minusta täysin naurettava. Mutta siis huom, MINUSTA. ei se välttämättä oikeasti ole laikaan turha huoli. En vain käsitä sitä.

Johtuuko tämä "ilmiö" tästä nyky-yhteiskunnasta, ajasta, elämän hektisyydestä, paineista mitä esim työelämässä koetaan..? Vai onko asialla jotain tekemistä kohoavien ensisynnyttäjien iällä...?

 

Neljä vuoden ikään imetettyä lasta, yksikään ei ole osannut pullosta juoda (ei ole kyllä hirveesti kokeiltukaan), minä ja lapset hengissä ja mies osannut osallistua lasten hoitoon.
Missä ongelma?

 

Imetin 3 vuotiaaksi.
Ja ei, en halunnut tehdä itseäni korvaamattomaksi.
Imetin pitkään, koska se on hyväksi lapselle.
Korvatulehduksis ei ole ollut yhtään.
Lapsi sairasti imetysaikana tasan kaksi pientä flunssaa, ei muuta.
Eli etu on mielestäni kiistaton.

Mulla on kaksi korvikkeella kasvanutta lasta. Ei flunssia, korvatulehduksia tai muitakaan sairauksia alle 3-vuotiaina kummallakaan.

Eli kiistaton ei tuo etu sinänsä ole.

 

Mulla imetys takkusi vauvan rintaraivareiden takia, ja sen kerran kun pullosta sai, ei enää ikinä suostunut koskemaankaan tissiin. Mutta meillä oli siis _pahoja_ imetysvaikeuksia jo ennen tuota, oikeastaan alusta asti. Jos imetys sujuu, niin tuskin satunnainen tuttipullosta antaminen sitä pilaa. Myös toisen kanssa ollaan kärsitty vastaavista vaikeuksista, ja pulloa en todellakaan anna huvikseni. Vauva ei nälkään kuole, vaikka joutuisin vaikkapa sairaalaan, eikä hetis suostuisi pullolle, ovat molemmat rinnallakin pitäneet syömislakkoja ja tiettyyn pisteeseen asti kasvaneet siitä huolimatta hyvin.

 

Olen ollut kaksi kertaa tilanteessa jossa imetetty, ei koskaan pullosta syötetty lapsi jäi mulle hoitoon kun äiti ja isä lähti muutamaksi tunniksi muualle. Molemmat tilanteet olivat vallan kauheita, ja jälkimmäinen sai minut täysin allergiseksi alle 1-vuotiaiden vahdiksi suostumiseen enää ever never. Eka tilanteessa kiljuminen kesti kaksi tuntia, sitten tuli äiti sovittuna aikana (poissaoloaika 4 h, lapsi 5 kk). Toisessa tilanteessa lapsi 8 kk ja kahden ja puolen tunnin hikisen umpikarjumisen jälkeen oli pakko soittaa väsyneet vanhemmat viihteeltä kotiin...

Lisään tuohon omaan kommenttiini, että itse olen kahden lapsen äiti, molemmat imetetty niin kauan kuin pystyin, enkä opettanut kumpaakaan "varmuuden vuoksi" pulloon - eli kumpikaan ei koskaan huolinut pulloa. Mutta en myöskään pitänyt heistä mitään "vapaata" niin kauan kuin imetin.

Kuten ylläolevasta tarinastani voi päätellä, en suinkaan ole mitenkään periaatteessa vastaan äidin harrastamisia yms. Olenhan lapsenvahdiksikin suostunut sekä noille lapsille että muutamalle pullolapsellekin. Mutta jos imettää, eikä lapsi osaa syödä pullosta, niin ei sitä kyllä "vieraan" (perheen ulkopuolisen) lapsenvahdin varaan voi sitä kauheinta tilannetta jättää.

 

Ei, en ajattele. Todennäköisyys siihen on sen verran pieni.

Olet tyhmä, mutta mikä pahempaa ; olet rakkaudeton äiti, jolle omat tuntemukset ja patologinen päteminen on lapsen hyvinvointia tärkeämpää.
Toivottavasti lapsesi saa pian hyvän sijaiskodin.

 

Minä sain sappikivet kun lapsi oli 5 kk ja jouduin akuutisti sairaalaan. Lääkittynä sairaalassa (lääke vaarallinen vauvalle) en voinut imettää ja lopulta lapsi joutui teholle tippaan, kun ravintoa ei muuten saatu tottumattomalle ja tuskaiselle menemään.

Seuraavaa lasta EN kohtele yhtä huonosti pelkän fanatismin vuoksi.
(Aion kuitenkin tietenkin imettää häntäkin sen kolme vuotta niin kuin esikoistakin - vaikka varaudunkin siihen että en voi itsestäni riippumattomista syistä aina olla saatavilla eli suon lapsen isälle keinot ravita lastamme.)

 

Ei, en ajattele. Todennäköisyys siihen on sen verran pieni.

Mehän ollaan aina välillä samaa mieltä jostain.

Meiltä löytyy neljä vähän erilaista imetyskokemusta. Esikoisella alku oli hankala ja 5vko iässä voin vihdoin jättää pullon pois kokonaan (ei jaksanut imeä kunnolla rintaa ja sai siksi pumpattua maitoa pullosta). Ei tullut mieleenkään jättää pullotreenausta päälle siksi että pääsisin omille menoilleni, todennäköisyys siihen että joutuisin sairaalaan niin etten voisi imettää tai vaikka kuolisin oli niin pieni etten sitä ottanut vakavasti. "Omille menoilleni" pääsin sitten kun pieni söi jo muutakin eikä ollut enää niin imetyksessä kiinni.

Kakkonen opetettiin joskus parin kuukauden iässä pullolle koska silloin minulla oli omia menoja ja toisaalta jouduin välillä lähtemään esikoisen kanssa yllättäin sairaalaan jolloin vauva sai ruokansa kotona isältään. Hän sai maitoa pullosta myös muutaman kerran synnytyssairaalassa kun sokerit laski, eli ihan eka kerta tuo 2kk iässä ei ollut.

Kolmoselle huvikseni tarjosin pulloa pari kertaa muttei halunnut. En nähnyt hänen kohdallaan syytä opettaa erikseen tuota joten pullo ja korvike jäivät kokonaan väliin.

Neloselle tarjottiin pulloa eka kerran 5 viikon iässä ja huoli sen heti. On siitä asti saanut maitoa pullosta noin kerran viikossa, tällä kertaa on taas ollut enemmän tarvetta omille menoilleni. Ensi viikolla tuo täyttää 6kk ja on yhä täysimetyksellä.

Itse pidän imetyksen onnistumista tärkeämpänä kuin pullolle oppimista.

 

Voisko olla, että siinä on alussa muitakin haasteita niin paljon, ettei siinä ehdi keksiä itselleen lisähommaa ihan noin kaiken varalle. Yli puolivuotiaan kanssa sitten ei pullottomuus ole este poissaololle. Enkä usko, että tuolla ylempänä ne lapsenvahdin haasteet liittyi pelkästään pulloon, etenkään sen 8 kk kohdalla.

Pullolla syöttäminen on aikamoinen taitolaji myös. Olen nähnyt miten taitavasti lastenosaston hoitajat sairaalassa syöttivät pullosta lapsen, jolle ei pullo muka lainkaan kelvannut. Vanhemmilla sitä kokemusta on yleensä vain muutamasta lapsesta, niin ei liene ihme, ettei ihan kaikkea osaa ja ehdi.

 

Hohhoh. Lapseni ol täysimetyksellä ilman pulloa, kun todella jouduin sairaalaan. Kas kummaa alkoikin pullo kelpaamaan, kun äiti ei ollut saatavilla.