Ihanat ristiäistarjoilut Kaunis pieni elämä-Annella <3

[QUOTE="hih";24919980]ei voi tietää mitä se elämä on, jota ei näy kuin hyvin asetelluista kuvista. Teillä voi olla siistimpää kuin noilla arkena. Luuletko että ihmiset facebookkiinkaan laittaa niitä "läskikuviaan" tai kotinsa sotkuista kuvia. Silti voi kuvata kauniita kakkuja ja koriste-esineitä puhtaalla pöydällä [/QUOTE]

En suinkaan, omaan aivot joita osaan myös käyttää Mutta kyllä tuolla naisella on oikeasti virtaa, kekseliäisyyttä ja organisointikykyä, en tiedä millases solmus hyvänä hetkenä viihdyttäisin esikoista, hoitaisin vauvan ja saisin samana vuorokautena maalattua kuninkaalisen jakkaran ja panostettua ruokaan. Voisin, mutta en jaksa

 

[QUOTE="ella";24920130]Onkohan näillä vielä se pupu muuten, kun ei ole blogissa esiintynyt? Olen selaillut vanhoja postauksia (yksinäinen lauantai-ilta...) ja tässä huhtikuisessa on pupun hankkimisesta:

http://kaunispienielama.blogspot.com/2011/04/vappu.html[/QUOTE]

Onkos nyt hyvä? Ette kadehdi?

 

En suinkaan, omaan aivot joita osaan myös käyttää Mutta kyllä tuolla naisella on oikeasti virtaa, kekseliäisyyttä ja organisointikykyä, en tiedä millases solmus hyvänä hetkenä viihdyttäisin esikoista, hoitaisin vauvan ja saisin samana vuorokautena maalattua kuninkaalisen jakkaran ja panostettua ruokaan. Voisin, mutta en jaksa

Tätä on vaikea uskoa!

 

[QUOTE="vieras";24920254]Tätä on vaikea uskoa! [/QUOTE]

Ei kai?

 

[QUOTE="vieras";24920199]

Onkos nyt hyvä? Ette kadehdi?[/QUOTE]

Kadehdinpas, ihanan värisen kaakelit teillä

ps. meillä on muuten yhtä sekainen tuo apupöytä

 

[QUOTE="vieras";24919487]Mietihän sitä. Täältä siihen et saa vastausta. Kukin laittakoon lapselleen sen nimen, minkä haluaa.[/QUOTE]

Tääkin vastaus on sen kpe blogi pitäjän.. se käy ihan saletisti täällä kurkkimassa. Trust me!!

Etkä muuten vastannut siihen kysymykseen, kun laitoit että hyvin niillä menee...

 

Mutta olikohan kyseessä ristiäiset, kuuluvatko kirkkoon, olen ymmärtänyt, että johonkin uuskarismaattiseen lahkoon? Livets Ord?

 

[QUOTE="vieras";24920329]Kadehdinpas, ihanan värisen kaakelit teillä

ps. meillä on muuten yhtä sekainen tuo apupöytä [/QUOTE]

ja hieno hana samanlainen kuin meillä

 

Mä tykkään tosta blogista hirmu paljon. Ja kadehdin, mutta sillälailla hyvällä tavalla. Haen inspiraatiota itsellenikin.

 

Ihana blogi Aika harvakseltaan käyn lukemassa, mutta sillon tällöin ja pidän

Todella kaunis talo heillä. Ja eiköhän heilläkin ole oksennustaudit, räkätaudit yms niinkuin muillakin.

 

Käyn vilkaisemassa tuota blogia silloin tällöin, lähinnä kun jossain keskustelupalstalla on linkki sinne. Sen enempää ei kiinnosta koska olen lapseton. Ihmetyttää kyllä energiamäärä mikä tuolla mammalla on touhuta. On siistinä ja laitettuna niin lapset, koti kuin oma pärstäkin. Lisäksi jaksaa ilmeisesti loputtomasti sisustaa, askarrella, leipoa ja touhuta lasten kanssa.

Mistähän sitä itse saisi tuollaista virtaa? Aamulla en jaksa kuin kammata tukan ja laittaa ripsaria ennen töihinlähtöä, työpäivän jälkeen ei ole energiaa kokata kuin jotain nopeaa mössöruokaa ja sitten pitääkin jo mennä nukkumaan. :S

Onko muuten vähän itserakas meininki... Bloggaajan nimi on ilmeisesti Anne ja vanhempi tyttölapsi on Annabel. Vähän sama kuin joku Pirjo antaisi lapsensa nimeksi Pirjoli.

 

[QUOTE="Vieras";24918815]

[/QUOTE]

Vähän niinkuin näin

 

Onko muuten vähän itserakas meininki... Bloggaajan nimi on ilmeisesti Anne ja vanhempi tyttölapsi on Annabel. Vähän sama kuin joku Pirjo antaisi lapsensa nimeksi Pirjoli.

Tolla logiikalla lapsesta olisi pitänyt tulla Anneli...

 

Ai kauniit hetket ei ole todellisia?

Minä siivosin tänään talon läpikotaisin, ja leivoin sitten tuulihattuja suolaisella ja makealla täytteellä, ja katoin pöydän kauniisti. Lapsetkin oli kiltisti Jos olisin ottanut tästä hetkestä kuvan, ja toisesta hetkestä toisen kuvan ja liittänyt ne blogiini, sanoisitko että se ei ole todellista.

En tajua. Missä kurjuudessa ja liassa te oikein elätte, jos tuo on teistä kovinkin epätodellista? Meilläkin oli kesällä vaaleanpunainen ristiäiskakku, samalla päällysteellä, ja vaaleanpunaisia cupcakeja ja vaaleanpunaisia värilililjoja. Ja ihania koristeita. Eikö ollut todellista sekään?

Sitten kun ollaan oksutaudissa ja tapellaan miehen kanssa jostain remonttiin liittyvästä, niin sekö on (aaws :heart elämää se?

Tähän kun saisin vastauksia

 

Tähän kun saisin vastauksia

Tottakai välillä, mutta että koko ajan.

En minä ainakaan jaksa lukea "satuja" täydellisyys on tylsää.
Miksei välillä voi kirjoittaa niistä ikävämmistäkin jutuista? Miksi pitää peitellä.

Mulla on lapsi sairas, koko ajan saa vahtia mitä suuhunsa laittaa. Lääkärit ei osaa tehdä oikein mitään. Pitää vaan jaksaa ja odottaa että "aika korjaa" vaikka lapseen sattuu päivittäin todella paljon. Kukaan meidän perheessä ei ole nukkunut 1,5 vuoteen.
Joten en todellakaan jaksa lukea tuollaista blogia.
Joo o. Olen katkera.

 

Tottakai välillä, mutta että koko ajan.

En minä ainakaan jaksa lukea "satuja" täydellisyys on tylsää.
Miksei välillä voi kirjoittaa niistä ikävämmistäkin jutuista? Miksi pitää peitellä.

Mulla on lapsi sairas, koko ajan saa vahtia mitä suuhunsa laittaa. Lääkärit ei osaa tehdä oikein mitään. Pitää vaan jaksaa ja odottaa että "aika korjaa" vaikka lapseen sattuu päivittäin todella paljon. Kukaan meidän perheessä ei ole nukkunut 1,5 vuoteen.
Joten en todellakaan jaksa lukea tuollaista blogia.
Joo o. Olen katkera.

Jos tietoisesti jättää ikävät asiat oman bloginsa ulkopuolelle, ei se ole peittelyä. Kai normaalijärjellä varusteltu ihminen tietää sanomattakin, kertomattakin, että jokaiseen elämään mahtuu niitä huonoja juttuja.

Oletko koskaan yrittänyt tietoisesti miettiä vain niitä hyviä asioita elämässäsi? Kun näin tekee, tulee oikeasti vähän parempi mieli.

Minä tykkään tästä blogista, koska se on esteettinen ja kaunis ja koska saan siitä inspiraatiota harvase kerta. Jaksan yrittää omassa elämässä, kun näen että toiset onnistuvat omassaan.

 

Käyn vilkaisemassa tuota blogia silloin tällöin, lähinnä kun jossain keskustelupalstalla on linkki sinne. Sen enempää ei kiinnosta koska olen lapseton. Ihmetyttää kyllä energiamäärä mikä tuolla mammalla on touhuta. On siistinä ja laitettuna niin lapset, koti kuin oma pärstäkin. Lisäksi jaksaa ilmeisesti loputtomasti sisustaa, askarrella, leipoa ja touhuta lasten kanssa.

Mistähän sitä itse saisi tuollaista virtaa? Aamulla en jaksa kuin kammata tukan ja laittaa ripsaria ennen töihinlähtöä, työpäivän jälkeen ei ole energiaa kokata kuin jotain nopeaa mössöruokaa ja sitten pitääkin jo mennä nukkumaan. :S

Onko muuten vähän itserakas meininki... Bloggaajan nimi on ilmeisesti Anne ja vanhempi tyttölapsi on Annabel. Vähän sama kuin joku Pirjo antaisi lapsensa nimeksi Pirjoli.

Hä? Anne ja Anna on kaks erinimeä, eli sun logiikalla nimet olis Pirjo ja Pirjeli

 

Oletko koskaan yrittänyt tietoisesti miettiä vain niitä hyviä asioita elämässäsi? Kun näin tekee, tulee oikeasti vähän parempi mieli.

Voi kuule, kyllä! Pakkohan se on, eihän tätä muuten jaksa.
Mutta ei tuollaisia juttuja huvita lukea. Silloin se todellisuus iskee, että muilla on oikeasti ainakin joskus tuollaista.

Ja luen kyllä paljon blogeja muuten ja niissä JOkaisessa on kyllä välillä niitä _normaaleja_ ikävämpiäkin juttuja. Ihan vaikka vaan huokailua että ollaan oltu flunssassa ja sairastettu. Joten kyllä tuosta tulee vähän peittelyn maku..

 

Voi kuule, kyllä! Pakkohan se on, eihän tätä muuten jaksa.
Mutta ei tuollaisia juttuja huvita lukea. Silloin se todellisuus iskee, että muilla on oikeasti ainakin joskus tuollaista.

Ja luen kyllä paljon blogeja muuten ja niissä JOkaisessa on kyllä välillä niitä _normaaleja_ ikävämpiäkin juttuja. Ihan vaikka vaan huokailua että ollaan oltu flunssassa ja sairastettu. Joten kyllä tuosta tulee vähän peittelyn maku..

Kuule, on blogeja, joiden on tarkoituskin näyttää vain kauniita asioita ja hyviä hetkiä. Jos niistä tulee paha mieli, älä lue. En vain käsitä, miten voit sanoa että tuossa blogissa olisi peittelyn makua? Peittelenkö minä todellisuutta, kun en palstalla juuri huonoista asioistani huutele vaan mieluummin puhun neutraaleista tai hyvistä asioista, ja ne negatiivisemmat jutut puin läheisten kanssa rauhassa, ilman että väliin tulee huutelijoita?

 

Niin en luekaan.
Tämä on keskustelu, kerroin mielipiteeni..jota sinä muuten kysyit.

 

Selatkaa hyvät ihmiset niitä teidän valokuva-albumeja. Kuinka paljon niissä on kuvia oksennustaudissa makaavasta lapsesta? Paskalla käyvästä ukosta? Pikkusiskosta kurkku suorana huutamassa kun isoveli vei lelun kädestä? Pölystä sohvan alla? Pyykeistä likapyykkikorissa?

Veikkaan että ei paljon. Todennäköisesti siellä on kuvia lapsista leikkimässä iloisesti, juhlista jossa kaikki on vähän laitettu, uudesta sohvasta juuri siivotussa olohuoneessa, hellyyttävästi nukkuvasta lapsesta.

Eihän kukaan kuvaa ja talleta sitä arjen kurjuutta valokuva-albumeihinkaan ja sieltä esittele tuttaville. Miksi sitä pitäisi blogissa tehdä?

 

Selatkaa hyvät ihmiset niitä teidän valokuva-albumeja. Kuinka paljon niissä on kuvia oksennustaudissa makaavasta lapsesta? Paskalla käyvästä ukosta? Pikkusiskosta kurkku suorana huutamassa kun isoveli vei lelun kädestä? Pölystä sohvan alla? Pyykeistä likapyykkikorissa?

Veikkaan että ei paljon. Todennäköisesti siellä on kuvia lapsista leikkimässä iloisesti, juhlista jossa kaikki on vähän laitettu, uudesta sohvasta juuri siivotussa olohuoneessa, hellyyttävästi nukkuvasta lapsesta.

Eihän kukaan kuvaa ja talleta sitä arjen kurjuutta valokuva-albumeihinkaan ja sieltä esittele tuttaville. Miksi sitä pitäisi blogissa tehdä?

Eikö se ole vähän eri asia kuitenkin? Totta kai blogit ovat erilaisia, niillä on kaikilla oma skaalansa, ja ymmärrän ettei KPE:n tarkoitus ole kattaa kuin pieni osa (se kaunis osa) elämästä, mutta... ymmärrän kyllä vähän niitäkin kriitikkoja, joiden mielestä tuo blogi on "liian täydellinen" - niin siloiteltu, ettei siitä saa otetta.

Se on oikeastaan ihan pieni sävyongelma. Monesta muusta bloggaajasta välittyy inhimillisempi kuva, vaikka päällisin puolin blogi on yhtä siloiteltu kuin KPE:kin eikä missään näy kuvia oksennustaudissa makaavista lapsista. Inhimillisyys voi näkyä vaikka ihan yhdessä lauseessa, "viime viikolla meidän perheessä oli vähän nuhaa, ja väsytti niin paljon ettei energia riittänyt blogin kirjoittamiseen". Tai "mekkoprojekti onnistui muuten hyvin, mutta mittasin kankaan tällä kertaa hiukan väärin ja mekosta tuli muutaman sentin liian lyhyt... no, aina ei voi onnistua". Siis ihan pieniäkin "ongelmia" tai vaikka hullunkurisia sattumuksia, jollaisia tapahtuu IHAN JOKAISELLE joskus. Ei niiden ohimennen mainitseminen tee blogista mitään kurjuuden päiväkirjaa tai valitusvirttä, mutta ripauksen inhimillisemmän kuitenkin.

KPE on muuten ihana blogi, mutta kaiken ihanuus <3 <3 <3 alkaa tämänkin pitkäaikaisen lukijan mielestä tuntua vähän... ei ärsyttävältä, ei kateutta herättävältä koska estetiikan ja ideoiden takia blogia ylipäätään luenkin, mutta vähän sellaiselta silmälaput päässä -meiningiltä. Se, ettei mikään ole koskaan muuta kuin ihanan ihanaa virheetöntä maalaisromanttista idylliä, antaa kirjoittajasta jopa hieman yksinkertaisen kuvan. Ehkä perustava ongelma on kuitenkin huumorin täydellinen puuttuminen. Huumorintajuinen suhtautuminen elämään kuitenkin vaatii ripauksen sitä hieman vähemmänkin täydellistä elämässä. Pitää nähdä elämässä sellaiset epätäydellisetkin asiat, joille voi nauraa.

(Ja muuten: kyllä meillä ainakin löytyy valokuva-albumista vähemmänkin siloiteltuja kuvia. Jos ei nyt ihan oksentavia lapsia, niin jälkikäteen naurattavia hassuja epätäydellisiä hetkiä kuitenkin.)

 

Olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Itse myös seuraan blogia, mutta tuo horjumaton täydellisyys joka päivityksessä tuntuu vaan niin epäinhimilliseltä, joten se jopa ärstyttää niin ettei toisinaan tee mieli vähään aikaan lukea. Ja onhan se vähän huijaamistakin, jos otsikossa lukee lapsiperheen elämää, mutta oikeita elonmerkkejä ei näy missään. Pieniä elonmerkkejä kehiin niin loppuu nämäkin keskustelut. Ja se ei tarkoita niitä oksennuskuvia jne vaan hiukan inhimillisyyttä kuten edellinen kirjoittaja mainitsi.

 

[QUOTE="vieras";24920199]

Onkos nyt hyvä? Ette kadehdi?[/QUOTE]

Taidatte olla aika rikkaita ku on noin paljon tavaraa...

 

Tolla logiikalla lapsesta olisi pitänyt tulla Anneli...

"Pirjobel"