Meillä on menossa miehen kanssa ensimmäinen kahdenkeskinen viikonloppu pariin vuoteen.. Eikös oo ihanaa että joskus saa kultsin kanssa lähteä lomailemaan, käydä syömässä, leffassa, tai tehdä oikeastaan mitä vaan??
Noh, kaikkihan ei oo nyt ihanaa.. Mieheni ei ollut sopinut lapsillemme hoitajaa, vaikka monesti siitä muistutin. Oltiin sovittu että mies oman äitinsä kanssa sopii miten ja mihin aikaan lapset tuodaan hänelle.
Lapset menivät tunti sitten mummolaan..
Meillä oli mieheni kanssa ollut myös puhetta, että hän hoitaisi tämän viikonlopun "kustantamisen" koska tiesi että minulla ei ole rahaa eräästä lääkärireissusta johtuen. Meillä on kyllä hyvin pitkälti yhteiset rahat....
Noh.. nyt ei oo varattuna mitään iltasuunnitelmia, ei pöytää mistään ravintolasta, ei hotellia, ei mitään.
Tähän väliin korostan että ollaan melko hyvin toimeentulevia ihmisiä ja matkustellaan paljon. Eli rahasta ei ole kyse.
Mä istun nyt koneella meikattuna, tukka laitettuna, ja olin miettimässä mitä pistän tänään päälle..
Sitten mä tajusin että ei me ollakaan menossa minnekään... Mieheni ei ole suunnitellut yhtään mitään tälle viikonlopulle. Ja mä petyin todella karvaasti. En halua alkaa nipottamaan ja valittamaan jos ollaankin vaan kotosalla. Sekin on ihan kivaa. Mutta kun mä olin koko ajan ollut siinä ymmärryksessä että me nimenomaan lähdettäis jonnekin ja tehtäis oikeasti jotain kivaa... Olin oikeasti odottanut että kerrankin päästään juhlimaan kahdestaan..
Varsinkin kun miehen kanssa ollaa tämäkin viikko puhuttu paljon tästä viikonlopusta.. Miten voi tulkita näin väärin?? JA miten mä pystyn korkeista odotuksistani huolimatta nauttia tästä illasta? (sitten kun se mies edes tulee kotiin)
Onko mun mies pässi?
Noh, kaikkihan ei oo nyt ihanaa.. Mieheni ei ollut sopinut lapsillemme hoitajaa, vaikka monesti siitä muistutin. Oltiin sovittu että mies oman äitinsä kanssa sopii miten ja mihin aikaan lapset tuodaan hänelle.
Lapset menivät tunti sitten mummolaan..
Meillä oli mieheni kanssa ollut myös puhetta, että hän hoitaisi tämän viikonlopun "kustantamisen" koska tiesi että minulla ei ole rahaa eräästä lääkärireissusta johtuen. Meillä on kyllä hyvin pitkälti yhteiset rahat....
Noh.. nyt ei oo varattuna mitään iltasuunnitelmia, ei pöytää mistään ravintolasta, ei hotellia, ei mitään.
Tähän väliin korostan että ollaan melko hyvin toimeentulevia ihmisiä ja matkustellaan paljon. Eli rahasta ei ole kyse.
Mä istun nyt koneella meikattuna, tukka laitettuna, ja olin miettimässä mitä pistän tänään päälle..
Sitten mä tajusin että ei me ollakaan menossa minnekään... Mieheni ei ole suunnitellut yhtään mitään tälle viikonlopulle. Ja mä petyin todella karvaasti. En halua alkaa nipottamaan ja valittamaan jos ollaankin vaan kotosalla. Sekin on ihan kivaa. Mutta kun mä olin koko ajan ollut siinä ymmärryksessä että me nimenomaan lähdettäis jonnekin ja tehtäis oikeasti jotain kivaa... Olin oikeasti odottanut että kerrankin päästään juhlimaan kahdestaan..
Varsinkin kun miehen kanssa ollaa tämäkin viikko puhuttu paljon tästä viikonlopusta.. Miten voi tulkita näin väärin?? JA miten mä pystyn korkeista odotuksistani huolimatta nauttia tästä illasta? (sitten kun se mies edes tulee kotiin)
Onko mun mies pässi?