Ihanaa olla työläisäiti

[miukumaisa]

On kait täällä muitakin työssä käyviä äitejä, jotka ennakkoluuloista poiketen rakastavat ja hoitavat lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla.

On kait täällä äitejä, jotka uskovat antavansa lapselleen aivan yhtä hyvät lähtökohdat elämään, huolimatta siitä, että käyvät töissä 8 tuntia päivässä.

Onhan teitä, jotka eivät lannistu kotiäitien nuijien alle, vaan tuntevat sydämessään olevansa tasan yhtä hyviä äitejä, kuin he, jotka eivät vieneet lapsiaan hoitoon 1,2.v?
Onhan teitä?

:wave:
Täällä ainakin on. Eikä kenelläkään ole mitään saumaa tulla sanomaan, kuinka olen näin kylmä äiti. Meillä töihin meno ei ole edes rahasta kiinni, vaan siitä, että haluan luoda itselleni myös uraa, jotta on joskus jonkinlaista eläkettäkin. Työssä oleminen ei ole pois minun ja lapseni suhteesta. Me käytämme yhteisen aikamme tehokkaasti, sängyllä hyppien ja nauraen. Tai vaikkapa kahvihetkeä viettäen herra kirahvin ja mollan seurassa.

 

[jaaa]

Ei minun ole ikinä tarvinnut vakuutella kellekään omia ratkisujani sen suhteen olenko kotona vai työssä.

Työn meno on minulla aina johtunut vain ja ainoastaan rahasta. Kun palkatta tai miehen palkalla ei ole pärjännyt, on ollut pakko mennä töihin. Noin muuten, olen matalapalkka-alalla ja vähäisellä koulutuksella, joten mitään uraa en tee, vaan hankin sen pienen palkkani.

Kotona alkaa ajan kanssa seinät kaatua päälle ja kaipaa sitä, että on osa yhteiskuntaa. Mutta toisaalta, saan ajan kulumaan kotonakin tosi hyvin.. kunhan vaan olisi aikuiskontakteja ja kavereita tarpeeksi paljon itselle ja lapselle.

 

[vieras]

Kyllä löytyy ja ei täällä maalla kotihoidontukipolitiikkaa kauheesti edes harrasteta, munkaan tutuissa ei kukaan ole kotona paitti mä osa-aikaisella eli teen 4 pv viikko.

 

[jokotai]

Niin tai näin, aina tekee väärin päin, eikö?

Itse olen sitä mieltä että se lapsi on niin hetken pieni ja äiti voi luoda sitä uraa 3 vuoden päästäkin. Itse en haluaisi missata niitä ensi sanoja, askelia ym. mitä lapsi sen 3 vuoden aikana oppii, ja sitä aikaa ei saa enää takaisin vaikka ura ei pitkälle urkenisikaan!

 

[miukumaisa]

Niin tai näin, aina tekee väärin päin, eikö?

Itse olen sitä mieltä että se lapsi on niin hetken pieni ja äiti voi luoda sitä uraa 3 vuoden päästäkin. Itse en haluaisi missata niitä ensi sanoja, askelia ym. mitä lapsi sen 3 vuoden aikana oppii, ja sitä aikaa ei saa enää takaisin vaikka ura ei pitkälle urkenisikaan!

Ei, vaan nimenomaan olen äiti valinnastani huolimatta. Vaikka en ole kotona, teen lapselleni aamupuurot, syötän, juttelen ja laulelen. Voi olla, että en kuulisi juuri sitä ensimmäistä sanaa, mutta varmasti sen toisen sanan.
Ja tekeekö se minusta huonomman ja kylmemmän äidin?

hmm...

Minä olen äiti, lapseni ainoa äiti. Eikä minun sydämeni tai rakkauteni ole sen vähäisempää, vaikka en ole kotiäiti. Kotiäitinä olo ei ole yksi ja ainoa keino olla rakastava ja huolehtiva äiti.

 

[RiiaLopo]

Olen ylpeä työläisäiti, jonka hermot kestää paremmin lapsen kanssa kotona, kun käy töissä . On hienoa hankkia tasapuolisesti kotiin tuloja, eikä elää kenenkään siivellä . Lapseni on maailman ihanin, fiksuin ja rakkain, vaikka käynkin töissä :heart:

 

[jokotai]

Olen ylpeä työläisäiti, jonka hermot kestää paremmin lapsen kanssa kotona, kun käy töissä . On hienoa hankkia tasapuolisesti kotiin tuloja, eikä elää kenenkään siivellä . Lapseni on maailman ihanin, fiksuin ja rakkain, vaikka käynkin töissä :heart:

En minä ainakaan koe eläväni kenenkään siivellä kun hoidan yhteisiä lapsia kotona, sekin kai on parisuhteesta kiinni, miten mies sen ottaa, jollain se on myös syy "joutua" töihin kun mies ei elätä vaikka vaimo hoitaa kotona lapsia ja jättää sitä omaa uraa hetkeksi taaemmalle.
Toisille on joku muu tärkeämpää kuin toiselle, ja joku on valmis uhraamaan omasta elämästä sen 3-vuotta lasten eteen, itse olisin valmis olemaan kotona vaikka 7-vuotta jos se suomessa olisi mahdollista, hoitaa lapset kotona koulu ikään asti!

 

Mikä äiti minä sitten olen? Esikoisen kanssa olin kotona vain äitiysloman, kuopuksen kanssa sen 3 v kotihoidontuella ja nyt työtön?

Miksi pitää koko ajan aloittaa tällaisia ketjuja?

Paras äiti on sellainen, joka välittää muistakin kuin omasta perheestä. Jolla on rakkautta sydämessä muillekin lapsille. Kai. Ihan sama onko kotona vai töissä. Kotonakin tehdään työtä.

 

[Piipi]

Onneksi sille omalle äitiydelleen ei tarvitse muiden naisten siunausta. Ja onneksi sen uraohjuksen ja ikuisen kotiäidin välillä on muitakin vaihtoehtoja sitä kuuluisaa harmaata aluetta. :saint: