Ihanaa olla äiti

[Väsynyt mutta onnellinen]

Me päätettiin miehen kanssa aikoinaan, että nyt saa vauva tulla. Jätin pillerit pois ja aloitettiin yrittäminen. Vauvaa ei kuulunutkaan heti ja käytiin lapsettomuustutkimuksissa. Jälkeenpäin ajatellen pienen avun jälkeen tulin raskaaksi. Odotus meni hyvin, synnytys oli vaikea. Mutta nyt meillä on jo 8kk ikäinen ihana pieni poika.

Musta on niin mielettömän ihanaa, että meille on muuttanut tuollainen pikkuinen ihme joka piristää synkimmänkin päivän. Se hymy aamulla saa itsellekin hymyn karehtimaan suunpieleen. On ihana katsella sitä pientä tuhisevaa kaveria kun se nukkuu, sitä voisi jatkaa loputtomiin. Ihanaa on myös huomata se riemu, jonka pienet arkiset asiat saavat aikaan. Se mikä itselle on arkipäivää onkin lapselle uutta ja ihmeellistä. Mä nautin myös niistä kiukkuhetkistä ja vaipanvaihtotaisteluista. Pientä on kaikki se kiukku kun ajattelee, että meillä ei välttämättä olisi tätä lasta. Mä toivon, etten koskaan unohda olla kiitollinen tästä pojasta. Välillä tuntuu, että sydän halkeaa kun toinen on niin ihana. Miten pientä lasta voikaan näin hirveästi rakastaa.

Ajattelin kertoa tämän, koska tällä palstalla niin usein vain valitetaan tai syyllistetään. Pientä positiivisuutta välillä muistuttamaan siitä, kuinka onnekkaita me kaikki äidit saadaan näistä pienistä ihmeistä olla. Lapset ovat todellakin lahja.

 

[Maarit*]

väsynyt mutta onnellinen; hyvä kirjoitus. Eiköhän kaikki äidit tän allekirjoita, ainakin hyvinä hetkinä. Mut lopun syyllistämisen oisit voinut jättää pois.

 

[vierasguest]

Hieno kirjoitus. Minusta se meneekin silleen että jos vauvaa on kovasti yritetty ja lopulta kun se saadaan niin sitten ei tarvi valittaa vauvanhoidon raskautta vaikka vauva huutaisi yötä päivää. Pitää vaan olla onnellinen ja nauttia joka hetkestä.

 

[täälläkin väsynyt tuore äiti :D]

Itelläkin oli vaikea tulla raskaaksi, mutta hoitojen avulla onnistuttiin. Ihana tyttö siunaantui vaikkakin tempperamenttinen

 

[kahden onnellinen äiti]

Olipas kivaa lukea positiivistakin palautetta vaihteeksi.

Mielestäni suomalaiset valittavat ihan liikaa ja turhastakin.

Olen saanut lapseni luomusti ilman vaikeuksia mutta olen silti suunnattoman kiitollinen sekä arvostan äitiyttä väsymyksestä huolimatta.

Kotona olo voi olla myös antoisaa sen lyhyen ajan joka vauvojen ja taaperoiden kanssa vietetään.Hyvin paljon on itsestään kiinni se onko kotona olo puuduttavaa tiskaamista vai mukavaa puuhastelua ja antoisaa aikaa siis oikeaa asennetta.

Toivon ettei kommenttini saa kurjuuden ja valittajien laumaa pilaamaan tätä kivaa ketjua!Pienistäkin asioista voi iloita ja sen lasin voi nähdä puoliksi täynnä...

 

[Taaperon äiti]

Mäkin ihmettelen että miten se kotonaolo on mukamas vaan kotitöiden tekoa. Pyykit on äkkiä pesty ja tiskit tiskattu ja sen jälkeen voi viettää rauhassa aikaa lapsen kanssa. Ja lapsen kanssa on hyvä viettää kunnolla aikaa ja olla läsnä eikä vaan puuhata kotitöitä kun lapsi viihdyttää itse itseään.

 

[vauva on lahja]

Hieno kirjoitus. Minusta se meneekin silleen että jos vauvaa on kovasti yritetty ja lopulta kun se saadaan niin sitten ei tarvi valittaa vauvanhoidon raskautta vaikka vauva huutaisi yötä päivää. Pitää vaan olla onnellinen ja nauttia joka hetkestä.

Minusta osoittaisi kylläkinjonkunlaista tunteettomuutta, jos vaativan vauvan vanhempi ei reagoisi mitenkään negatiivisesti jatkuvaan itkuun. Mikä siinä valituksessa on niin vaikea hyväksyä. Ei se sulje pois onnea lapsen saamisesta