IHANAA KUN koko SUKU vihaa mua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äitix4"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äitix4"

Vieras
JA syytä ei sanota vaikka kysyn.
SUKU on pahin vaan tuumataan.

Nytkin serkut kokoontuu tääl pohjoisessa ja todellakin odotin yhteydenottoa.
Itse näin yhtä serkkua kaupungilla puolvuotta sitten ja nimet että numerot kaikki mahollisen yhteystietoni annoin.
Ja kysyin miksi lakkasivat pitämästä meidän perheeseen yhteyttä?
MITÄ PAHAA OLLAAN TEHTY???

Masentaa rankasti kun omat lapset kyselee jo mun sukulaisia mutta ei ole kuin sisko ja sen lapset jotka onneksi pitää yhtetyttä tiiviiseen.Välimatkaa vaan on suunnattomasti heihin.

Todella kamalaa kun suljetaan ulos kaikesta. Ennen näin nuorinta serkkua usein ja oli tärkeä minulle. Olen heitä reilusti nuorempi eli aika lapsi heihin verrattuna.
Suvulla oli riitoja mutta mä olin aika teini ja pihalla kaikesta.
Olin aina vaan innoissani kun joku sukulainen tuli käymään. Olin niin yksinäinen välillä ollessani keskenään vanhojen vanhempieni kanssa . Kavereita mulla ei paljoa lapsena ollut, olin koulukiusattu koko kouluajan.

Sitten vain eräänä päivänä lakkasivat yhteyden pidot yms.
Jos jotain niin pöljää olen tehnyt tai loukannut teininä toivoisin että sanoisivat. Tämä on tuskaa ja raastavaa.

Katselen juttuja facebookissa kuinka käydään milläkin sukulaisella ja aina on tervetullut. Minä en tätä voi tarjota lapsilleni.Minä en voi tarjota millaistakaan maalais elämystä lapsilleni vaikka sukulaisilla on talot yms.
Lapseni ei pääse serkulleen yöksi tai muuta vastaava.

Olen niin katkera jo.--
 
[QUOTE="äitix4";24234018]Olia vaan mukava tietää mitä olen väärin tehnyt?[/QUOTE]

Et varmastikkaan mitään, mutta tod.näk. sukulaisiasi ei kiinnosta sinun asiasi ja perheesi.

Mulle tuli hyvin selväksi tänä keväänä että osaa mun suvusta ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, joten nämä sukulaiset olen raakannut aika kylmästi pois elämästäni.
 
Et varmastikkaan mitään, mutta tod.näk. sukulaisiasi ei kiinnosta sinun asiasi ja perheesi.

Mulle tuli hyvin selväksi tänä keväänä että osaa mun suvusta ei kiinnosta mitä mulle kuuluu, joten nämä sukulaiset olen raakannut aika kylmästi pois elämästäni.

Tätäkään en oikein usko syyksi. Oltiin kuitenkin niin paljon tekemissä.
SItten vanhempi polvi alkoi riitelee kotitalostaan. Ja teidän että kamalia juttuja puhuivat perheestämme mutta luulin nuoremman polven tajuavan sen olevan paskapuhetta.
Luulin että nuorempi polvi on pois vanhemmanpolven riidoista ihan järkevyyttään.
 
Mä huomasin myös että suku on pahin! Yhtäkkiä pistetään välit poikki sanomatta syytä! En tiedä onko syynä kateus kun mulla menee paremmin, vai mikä. Huomasin kyllä että elämä on nyt parempaa kun ei tarvii lainailla rahaa, ei maksella kenenkään velkoja, ostella ruokia tai kyyditä. Meillä ainakin sukulaiset teki vaan palveluksen kun pisti välit poikki.
 
Saatan olla liikaa kasvanut kiinni sukuuni lapsena.
Vanhemmat sai minut yli 40 ja 50 vuotiaina. Oltiin paljon tekemisissä tätien ja enojen setien kanssa. Ja heidän lapsien.
Nyt on enään elossa äitini tästä polvesta ja ikävä kova entiseen aikaan,
Nautin tosi paljon lapsuudessa näiden "vanhusten seurasta" ja heidän lapsien eli serkkujeni.
Se oli kaikki mun elämää ja kun vanhinpolvi riitaantu luulin että kelpaan kuitenkin serkuilleni. Mutta en kelpaa.
 
Et sinä välttämättä ole tehnyt mitään kenellekään, mutta sukuriidat nyt usein ovat tuollaisia, että ulottuvat useampaan sukupolveen. Esim. oma tätini riitaantui vanhempiensa, eli siis minun isovanhempieni kanssa. Samalla lakkasivat pitämästä mitään yhteyttä meidän perheeseen, vaikka emme edes tiedä mistä on riidelty. Noin vaan, ei mitään yhteyttä. Ja sitten melkein 20 vuotta myöhemmin ottavat taas yhteyttä, ilman minkäänlaista selitystä, ihan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Olin lapsi silloin kun tämä juttu alkoi, joten eipä minullakaan enää ole mitään kiinnostusta tai sukulaisrakkautta tätini perhettä kohtaan. Jotenkin säälittävä koko juttu, mutta minkäs teet.
 
[QUOTE="vieras";24234162]Et sinä välttämättä ole tehnyt mitään kenellekään, mutta sukuriidat nyt usein ovat tuollaisia, että ulottuvat useampaan sukupolveen. Esim. oma tätini riitaantui vanhempiensa, eli siis minun isovanhempieni kanssa. Samalla lakkasivat pitämästä mitään yhteyttä meidän perheeseen, vaikka emme edes tiedä mistä on riidelty. Noin vaan, ei mitään yhteyttä. Ja sitten melkein 20 vuotta myöhemmin ottavat taas yhteyttä, ilman minkäänlaista selitystä, ihan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Olin lapsi silloin kun tämä juttu alkoi, joten eipä minullakaan enää ole mitään kiinnostusta tai sukulaisrakkautta tätini perhettä kohtaan. Jotenkin säälittävä koko juttu, mutta minkäs teet.[/QUOTE]

ELi muillakin tällästä ollut.

Tuli vaan niiiin yksinäinen olo kun tajusin etät miten yksin olen suvunpuolesta jos pitkäänki elän. Eli kun äiti kuolee jää vain sisko ja sen lapset. onneksi.
Toki oma mies ja omat laspet mutta joskus tulee näitä itsesääli kohtauksia.
 
Perintöriidoista alkanut kauna saattaa jatkua monia sukupolvia eteenpäin. Minäkin kelpasin serkulleni siihen saakka kunnes hän meni naimisiin varakkaasta suvusta olevan miehen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä;24249119:
Juu, mutta ootko jo saanu selville...?

en ,eikä tule selviämään.
Ja nyt kun on tarpeeksi piehtaroinnut itsesäälissä voi taas jatkaa elämään.
Ei sille voi mitään kun toiset ei haluu niin ei haluu.
 
[QUOTE="Minna";24249143]Miksi sun lapset eivät pääse serkulleen yöksi, jos sinä olet kerran yhteydessä siskoosi ja hänen lapsiinsa (eli sun lasten serkkuihin)?[/QUOTE]

Yökyläily mahdotonta koska välimatkat ovat niiiin pitkät. Ja lapset alla 8 vuotiaita.
Eri asia jos ei tarvis 9h autolla jaa hakeen ikävän yllättäessä olisivat varmasti.
 

Uusimmat

Yhteistyössä