Ihanaa, kohta esikoisen eka kokoajanulkona-kesä!

Tuo meidän vanhempi lapsi on nyt tämän kevättalven saanut yksin ulkoilla, joten näin myös ensi kesänä. Itse olen ollut aina laiska ulkoilemaan, niin ettei kesälläkään ole monia tunteja päivässä oltu ulkona. Tosi kiva, et nyt tyttö saa olla kesälläkin ulkona niin paljon kuin jaksaa, voin kuvitella ettei varmaan paljon sisällä näy. B)

 

5 vuotiasko?

Ja taas saadaan lukea lehdestä jotain kamalaa.

 

Niinpä, tuon ikäiseen en 100 pros. vielä luottaisi. Ehkä jos oma piha olisi suoraan siinä oven edessä ja pystyisin vahtimaan kuitenkin koko ajan niin sitten. Kuinka vapaasti annat tyttäresi siis mennä ap?
Toivottavasti ei ole metsiä, autoteitä tai jokia tai junaratoja lähellä.
Tuossa iässä voi vielä helposti mielikuvitus lähteä valloilleen ja sitten ei kaikkia vaaroja huomaa. Itse pienenä sain mennä ihan yksin menojani 7 vuotiaana, silloin ehkä tietää jo hieman enemmän ympäristön vaaroja eikä luule enää itsestään liikoja.

 

Heh, onpas hauska kun huolehditte. Nyt on tosiaan useampi kuukausi harjoiteltu, ja tämän harjoittelun jälkeen uskallan luottaa 100%. Säännöt on niin hyvin menneet kaaliin, ettei kertaakaan ole lähtenyt sovitulta alueelta pois. Meillä on suojainen piha, autoja välillä ajaa, mut jos tulevat niin ajavat tosi hiljaa. Ikkunasta näkee koko sen alueen, jossa lapsella on lupa olla.

Meri on takapihalla, mutta takapihalle ei ole lupa mennä. Oma piha siis on suoraan oven edessä (tai ikkunan edessä, eli kun tästä katseeni nostan, niin pihalle näen). Olen vähän ehkä turhankin tarkka, monet tässä pihalla ovat ulkoilleet yksin jo 3-vuotiaasta, itse en vielä senikäistä uskaltaisi näin turvallisellekaan pihalle päästää. Isoja teitä ei ole lähellä, ei isoa metsää johon voisi eksyä.

 

Asuinpaikasta päätellen vaaroja on varmasti lähellä.
Mä en päästäisi tuon ikäistä vielä yksinään ulos.

 

Ei noin pieneen lapseen voi luottaa 100 pros. vaikka olisit päntännyt niitä sääntöjä jo hänen elämänsä 5 vuotta. Ei ei . Meneppä tuon ikäisen päähän ja mieti että tarvisit vettä noihin kurakakku leikkeihin, etkös silloin hakisi sitä merestä tai jos pallo lentää sinne tielle ja tyttäresi hakee sen ja juuri silloin joku ei ajakkaan niin kauhean hiljaa.

 

Ei noin pieneen lapseen voi luottaa 100 pros. vaikka olisit päntännyt niitä sääntöjä jo hänen elämänsä 5 vuotta. Ei ei . Meneppä tuon ikäisen päähän ja mieti että tarvisit vettä noihin kurakakku leikkeihin, etkös silloin hakisi sitä merestä tai jos pallo lentää sinne tielle ja tyttäresi hakee sen ja juuri silloin joku ei ajakkaan niin kauhean hiljaa.

Onpas omituista, et nyt mun rauhallisen 5v:n itsenäiseen ulkoiluun puututte, mutta ette muiden palstalaisten 3-vuotiaiden. Se, jos pallo lentää tielle (pienenpienelle pihatielle tässä pihalla) ja auto juuri sillä hetkellä tulee, on sellainen asia, että silloin en voisi itsekään olla sitä estämässä. Ja kuvitelkaa, tyttö pelkää merta. Ei hän edes uskaltaisi mennä sinne. Sitäpaitsi kurkin ikkunasta tässä 5 minuutin välein, huomaisin kyllä jos hän takapihalle menisi. Sitäpaitsi meri on tuossa noin 20 cm syvä rannasta, aika huonosti saisi käydä jos siihen vedenhakureissulla hukkuisi.

Kaikkea voi tapahtua, myös isommille. Siksi olen todennut että tämän lapsen kohdalla tämä aika oli hyvä.

Onpas kiva kun saa taas tuntea olevansa paskamutsi, ihan vain sen takia että tänne tuli iloitsemaan asiasta. Ei tämä meidän nurkka sen vaarallisempi paikka ole asua kuin taivalkoskikaan, päinvastoin oikeastaan.

 

Pöh. Meidän koti-nurkilla pistettiin aikoinaan muksut pihalle ku istumaan oppivat. Välillä kurkattiin ikkunasta, jottei mitään ihan kaameeta tapahdu. Ku katolle kiivettiin tuli kyllä vähän sanomista... Ja hengissä ollaan.

Kerran veli keksi kavereineen leikkiä laskuvarjojääkäreitä - hyppivät yläkerran aulasta alakerran eteiseen... :xmas:

Ei lapsia tarvii pumpulissa kasvattaa. Niistä tulee vaan köntyksiä, jos ei mihinkään saa kiivetä tai jos mitään ei sa tehdä. :saint: Ja harvinaisen uusavuttomia, jos äiti on kokoajan vieressä roikkumassa.

 

Pöh. Meidän koti-nurkilla pistettiin aikoinaan muksut pihalle ku istumaan oppivat. Välillä kurkattiin ikkunasta, jottei mitään ihan kaameeta tapahdu. Ku katolle kiivettiin tuli kyllä vähän sanomista... Ja hengissä ollaan.

Kerran veli keksi kavereineen leikkiä laskuvarjojääkäreitä - hyppivät yläkerran aulasta alakerran eteiseen... :xmas:

Ei lapsia tarvii pumpulissa kasvattaa. Niistä tulee vaan köntyksiä, jos ei mihinkään saa kiivetä tai jos mitään ei sa tehdä. :saint: Ja harvinaisen uusavuttomia, jos äiti on kokoajan vieressä roikkumassa.

No olipa harvinaisen typerä kirjoitus Onneksi nykyään lapsista huolehditaan paremmin kuin ennen!

 

No olipa harvinaisen typerä kirjoitus Onneksi nykyään lapsista huolehditaan paremmin kuin ennen!

Toisaalta ja toisaalta. Nykyaikana on jotenkin vaikeampi tietää, milloin se lapsi on valmis siihen itsenäiseen ulkoiluun. Ja eihän siitä mitään ikärajoja voi antaakaan! Joku lapsi on varmaan valmis vasta 7-vuotiaana, toinen 4-vuotiaana. Jokainen äiti tuntee oman lapsensa, mutta tietysti joskus voi myös harkintakyky pettää. Tottakai on hyvä, että lapsia valvotaan, mutta joskus täytyy opetella myös itsenäisyyttä.

Voin kyllä kuvitella, että jos tuo esikoinen olisi yhtään arvaamattomampi, niin ainakin vuodella olisin tätä lykännyt. Ennen kouluikää jokatapauksessa pitää jo opetella itsenäiseksi, niin vilkkaalla tapauksella voikin tulla jo se vastaan, ennenkuin muuten uskaltaisi päästää yksin ulos. Esim. meidän toinen lapsi on tällainen vilperi, joka varmaan ainakin 6-vuotiaaksi asti joutuu olemaan valvonnan alla...

 

Niinpä, tuon ikäiseen en 100 pros. vielä luottaisi. Ehkä jos oma piha olisi suoraan siinä oven edessä ja pystyisin vahtimaan kuitenkin koko ajan niin sitten.

Voiko minkään ikäiseen luottaa 100%:sesti? Mun mielestä ei, aina on se vaaraa olemassa että joukossa ns. tyhmyys tiivistyy.

En olis kyllä itsekään uskonut vielä viime syksynä, että voin päästää 5-vuotiaan (syksyllä eskariin menevän) yksin kerrostalopihalle, johon ei ole koko ajan näköyhteyttä. Mutta niin vaan on tuo kakkonen nyt ollut kavereiden kans pihassa ja hyvin on mennyt. Eivät ole keksineet mitään älyttömyyksiä ja pysyneet kiltisti sovittujen rajojen sisällä. Enemmän olen huolissani ekaluokkalaisesta, joka mennä rymistää pitkin kalloista metsää, kiipeilee puihin jne. Mutta, jos vahiko on sattuakseen se sattuu vaikka itse seisoisin vieressä, en sentään ala hysteeriseksi ja kiellä lapselta kaikkea hauskaa