Ihana tavata puistossa kerrankin sellainen äiti joka oikeasti puhui rehellisesti arjestaan kahden pienen lapsen kanssa!

Yleensä kun itse kerron rehellisesti , että olen välillä sekoamispisteessä niin siihen tulee äiti joka kertoo miten hyvin lapset on taas syöneet, käyttäytyneet ja nukkuneet. Nyt kerrankin tapasin ihmisen joka puhui samalla kielellä, että ei se elämä aina ole lasten kanssa helppoa! =) tuli tosi hyvä mieli, kun olen aina pitänyt itseäni vaan todella huonona kasvattajana/ äitinä.

 

Eivät oo muut vaan olleet ennen rehellisiä Joo kyllä se on mukava huomata ettei muillakaan ole aina niin helppoa =)

 

samaa mieltä! :hug: piristää todella, todella paljon saada jutella jonkun sellaisen kanssa, joka kehtaa sanoa ääneen jos lapset ja arki eivät aina olekaan kuin saduissa ja unelmissa =)
Itse aina rehellisesti päästän suustani milloin millaisia sammakoita. Itse en niitä niinkään vakavasti ota, mutta kyllä sen aina muiden äitien katseesta näkee milloin puhun paheksuttavista asioista :snotty:

 

samaa mieltä! :hug: piristää todella, todella paljon saada jutella jonkun sellaisen kanssa, joka kehtaa sanoa ääneen jos lapset ja arki eivät aina olekaan kuin saduissa ja unelmissa =)
Itse aina rehellisesti päästän suustani milloin millaisia sammakoita. Itse en niitä niinkään vakavasti ota, mutta kyllä sen aina muiden äitien katseesta näkee milloin puhun paheksuttavista asioista :snotty:

joo. Tämä on huomattu. Minä kun en todellakaan peittele tuntemuksiani tai kokemuksiani ja sanon ne kyllä suoraa. Välillä saa kyllä sellaisia katseita että olen varmaan sekopää. Tosin en kyllä osaa edes kaunistella asioita.

 

samaa mieltä! :hug: piristää todella, todella paljon saada jutella jonkun sellaisen kanssa, joka kehtaa sanoa ääneen jos lapset ja arki eivät aina olekaan kuin saduissa ja unelmissa =)
Itse aina rehellisesti päästän suustani milloin millaisia sammakoita. Itse en niitä niinkään vakavasti ota, mutta kyllä sen aina muiden äitien katseesta näkee milloin puhun paheksuttavista asioista :snotty:

joo. Tämä on huomattu. Minä kun en todellakaan peittele tuntemuksiani tai kokemuksiani ja sanon ne kyllä suoraa. Välillä saa kyllä sellaisia katseita että olen varmaan sekopää. Tosin en kyllä osaa edes kaunistella asioita.

jep. en edes tajua miksi minun pitäisi edes yrittää hymyillä ja niellä ärsytystäni jos päivä kokonaisuudessaan on alkanut ja kulunut huonosti? tai jos joku muu asia painaa mieltä :/ Mut, kai se sit oikeasti on joillekin kauhun paikka myöntää joskus olevansa v*ttuuntunut äitinä olemiseen :saint:

 

Minä en viitsi yleensä puhua mitään arjesta. On tullut niin paljon vastaan näitä "mitä sitä lapsia tekee" ja vastaavia kommentteja ja ilmeitä, että olen oppinut pitämään suuni kiinni.

 

Joku melkein suuttu kerran ku tokasi et "joo on lapset ihania niin kauan ku ei ole omia". :saint:

 

Minä en viitsi yleensä puhua mitään arjesta. On tullut niin paljon vastaan näitä "mitä sitä lapsia tekee" ja vastaavia kommentteja ja ilmeitä, että olen oppinut pitämään suuni kiinni.

keneltä? muilta äideiltäkö? minä taas saan ne katseena ja se katse porautuu aika syvälle... ja oikeastaan sen takia että jos avaudun jostain katsovat ihmiset heti ensimmäisenä ikääni ja sitten lapsilukumäärää. Kaksi pahettani