Ihana, Kauhea Ihastus

[Ei niin ihana vaimo]

Tässä alkaa pikkuhiljaa olla pää aivan pyörällä ja itsekin olen ymmälläni.

Olen edelleen rakkaudessa avomieheeni, melkein kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Hän on ihana mies kaikinpuolin. Hyvä isä lapsille, reilu ja luotettava. Fiksu, mukava ja komea ja paras rakastaja, mitä minulla on koskaan ollut. Haluan edelleenkin viettää hänen kanssaan koko loppuelämäni.

Mutta mutta. Nyt on käynyt niin, että olen jostain syystä aivan hullaantunut toiseen mieheen, jonka kanssa olen töiden vuoksi enemmän tai vähemmän yhteydessä. En todellakaan halua jakaa elämääni hänen kanssaan, enkä loukata miestäni. Mutta haluan sitä toista miestä niiiiiin paljon. Mitä ilmeisimmin tunne on molemminpuoleinen.

Olen ollut ihastunut häneen jo jonkun vuoden. Voisihan sitä toki lopettaa flirttailun ja kaikki, mutta toisaalta... Ihastumiseni on kohottanut mielialaani ja itsetuntoani. Koen itseni naiselliseksi ja haluttavaksi. Intohimo mieheni kanssa on pysynyt paremmin yllä, kuin ennen ihastumistani. Olenhan paljon useammin valmiiksi virittyneessä tilassa.

Enpä kyllä tiedä, mitä tekisin, enkä tiedä miksi tein tämän avauksen, kun tiedän ne mahdolliset vastaukset etukäteen, jos niitä tulee edes yhtäkään.
Halusin vain johonkin purkaa itseäni, kun en ole edes ystävilleni kertonut ihastuksestani.

 

[ei niin ihana vaimo]

No joo. Aivan ymmärrettävää, että tähän ei tullut vastauksia. Jostain syystä oli vain pakko avautua.

 

[luonteenlujuutta]

Eihän tuossa mitään ongelmaa ole, et ole ensimmäinen jolle on käynyt noin. Ole ylpeä itsestäsi, ettet ole tehnyt mitään sen ihastuksen kanssa. Äläkä teekkään. Siinähän se luonteenlujuus punnitaan, miten tunteisiinsa reagoi.

 

["Jep jep"]

ja menee. Pitkässä suhteessa lienee normaalia, omallakin kohdalla käynyt niin. Se ihastus kipuilee ja kutkuttelee sielun pohjalla, mutta koskaan en ole ajatellut jättää miestäni, lasten isää ja rakastettuani, toimivaa suhdetta. Tärkeimmät asiat ennen kaikkea. Mitä mieltä muut ovat?

 

[Ei niin ihana vaimo]

[QUOTE="Jep jep";24636505] Mitä mieltä muut ovat?[/QUOTE]

Muut palstailijat, vai muut asianosaiset?

 

[NipaNeutroni]

Luulisin että tuo on ihan normaalia olla välillä ihastanut muihinkin. Minusta on tärkeintä, että ei ainakaan lähde pettämään. Sinun tapauksessa yrittäisin jäähdytellä halut tuota toista miestä kohtaan, ja tehdä mukavia asioita oman miehen kanssa

 

["Jep jep"]

Muut palstailijat. Asianomaisilta ei liene kannata kysellä..

 

["Hilla"]

Sama juttu, siis umpi-ihastunut toiseen mieheen. Omani kanssa kaikki jo vuosia (yli 10) niin tasaista ja "ei mitään" enkä tiedä mitä tehdä...

 

[Ei niin ihana vaimo]

[QUOTE="Jep jep";24636586]Muut palstailijat. Asianomaisilta ei liene kannata kysellä..[/QUOTE]
No ei varmaankaan. Mies on kyllä aika vapaamielinen, eikä voi sanoa liian mustasukkaiseksi. Joskus kauan aikaa sitten, ennen ihastumistani, olen kyllä kysynyt, josko saisin ottaa rakastajan, mutta ei hän oikein lämmennyt ajatukselle. Nyt kun olen oikeasti ihastunut, taidan jättää tällaiset juttelut väliin. En halua loukata häntä.


Ja se toinen mies...Kyllä hän mulle varmaan joustais, on joskus puolivakavissaan pyytänyt mukaansakin.Mutta mutta...

Tällaiset ihastukset menisi varmasti paljon helpommin ohi, jos ne olisivat aivan yksipuolisia.

 

["Jep jep"]

Ihastuminenhan on maailman makein tunne. Mutta kun se menee ohitse ja edessä olisivat uusioperhekuviot ja asianosaisten hyvinvointi pidemmällä aikavälillä...en usko että kannattaa.
Jos on valmis selvittämään kestävätkö tunteet pidempään ja ottamaan riskin, antakaa palaa siskot!

 

[luonteenlujuutta]

Huomioi riskit myös, nythän ruokit sitä ihastuksen tunnetta jatkuvasti ja se lisääntyy. Pikkuhiljaa alat tuntea myös syyllisyyttä kotona ja tavalliset hyvät tunteet vähenee miestäsi kohtaan. Kannattaa ottaa asia siltä kannalta, että kaipaat omaan parisuhteeseesi säpinää ja ala toimia sen mukaan!

 

[Ei niin ihana vaimo]

Huomioi riskit myös, nythän ruokit sitä ihastuksen tunnetta jatkuvasti ja se lisääntyy. Pikkuhiljaa alat tuntea myös syyllisyyttä kotona ja tavalliset hyvät tunteet vähenee miestäsi kohtaan. Kannattaa ottaa asia siltä kannalta, että kaipaat omaan parisuhteeseesi säpinää ja ala toimia sen mukaan!

Taidat olla oikeassa. Mutta kun siitä lirkuttelusta on niin ikävä luopua.

 

[cc]

Only unfulfilled love can be romantic

ihastus siis säilyy voimakkaana osittain siksi ettet voi tehdä asialle mitään, et voi toteuttaa sitä
Ymmärrä itseäsi, ihan normaalia ja mukavaa jos piristää! mutta jos voisit kuvitella itsesi viemässä aisaa pidemmälle ja päätyväsi pettämään niin koita sitte rajoittaa tekemisiäsi ihastuksen kanssa ettei houkutus käy liian suureksi!

 

[luonteenlujuutta]

[QUOTE="Jep jep";24636649]Jos on valmis selvittämään kestävätkö tunteet pidempään ja ottamaan riskin, antakaa palaa siskot![/QUOTE]

Sinä yllytät loukkaamaan läheisiä ihmisiä yhtä kevyesti, kuin kyse olisi uudesta urheiluharrastuksesta. Varsinkin jos lapsia on suhteessa, on tuollainen kommentti aivan ala-arvoinen.

 

["Jep jep"]

Sinä yllytät loukkaamaan läheisiä ihmisiä yhtä kevyesti, kuin kyse olisi uudesta urheiluharrastuksesta. Varsinkin jos lapsia on suhteessa, on tuollainen kommentti aivan ala-arvoinen.

Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni, pahoitteluni jos joku (sinä?) asian näin ymmärsit. Luithan mitä kirjoitin ENNEN sitä mainitsemaasi?
Kuten sanoin vastaavia tunteita on kokenut itse kukin. Asiaa pohtineena en kuitenkaan itse salli itselleni ihastumisen tunnetta enempää, en edes sitä lirkuttelua mitä ap itse sanoi ikävöivänsä. Näissä asioissa kannataa olla todella harkitsevainen ja olla valmis kantamaan seuraukset JOS päättää ottaa riskin.

 

[huuuuiii]

No jos osaa erottaa tunteen ja järkevän tunteen niin asia ei ole hankala. Vielä jos on nii mahti henkilö kuin minä niin tunteita voi jopa muuttaa! :O