V
vieras
Vieras
Odotan toista lastamme. Menossa on 34 raskausviikko. Olen jostain syystä alkanut panikoida ja miettiä onko musta tähän? Jaksaako mies? Mites esikoinen? Esikoista rakastan niin kovin että kuinka voi rakkautta riittää sitten molemmille? Jääkö esikoinen nyt täysin huomiotta? Tuleeko musta huono äiti?
Olen useana iltana itkenyt kun saanut oman rauhan ja miettinyt näitä asioita. Kaikki yksinkertaisetkin tuntuu jotenkin tosi hankalalta.
Rakkauttahan pienelle riittää sillä kuka nyt omaa lastaan ei rakastaisi? Oma rakkaus esikoista kohtaan kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Pakahdun onnesta jo pelkästä katsomisesta.
Jääkö meille enää miehen kanssa aikaa niinkuin ennen? Tai siis meille riittää se että saadaan illalla istahtaa vierekkäin sohvalle käpertyä toistemme kainaloon ja katsoa vaan töllöä. Tai lukea sängyssä yhdessä kirjaa.
Toki kyllä tukiverkostoakin löytyy. Rakastavat isovanhemmat. (tosin joista yhdelle vaan uskodutaan antamaan lapsi yökylään)
Onko nää mun ajatukset ihan normaaleja? Miski mä alan panikoida vaikka tämä lapsi on toivottu?
Olen useana iltana itkenyt kun saanut oman rauhan ja miettinyt näitä asioita. Kaikki yksinkertaisetkin tuntuu jotenkin tosi hankalalta.
Rakkauttahan pienelle riittää sillä kuka nyt omaa lastaan ei rakastaisi? Oma rakkaus esikoista kohtaan kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Pakahdun onnesta jo pelkästä katsomisesta.
Jääkö meille enää miehen kanssa aikaa niinkuin ennen? Tai siis meille riittää se että saadaan illalla istahtaa vierekkäin sohvalle käpertyä toistemme kainaloon ja katsoa vaan töllöä. Tai lukea sängyssä yhdessä kirjaa.
Toki kyllä tukiverkostoakin löytyy. Rakastavat isovanhemmat. (tosin joista yhdelle vaan uskodutaan antamaan lapsi yökylään)
Onko nää mun ajatukset ihan normaaleja? Miski mä alan panikoida vaikka tämä lapsi on toivottu?