Ei kelloista mutta unesta on kokemus. Isoisäni oli minulle todella läheinen ja tärkeä. Hän oli sairaalassa aivohalvauksen jälkeen. Koko ajan piti olla toivoa ja kuntoutus oli tarkoitus aloittaa, minä en vain uskonut näihin kun olin nähnyt isoisäni sairaalassa.
Eräänä yönä näin unta, olimme koko suku mummolassa. Istuin omalla lempipaikallani ja ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka puhuivat iloisesti. Yhtäkkiä isoisä tuli ovesta tuttu lakki ja takki yllään. Tervehdin iloisesti ja kaikki muut ihmiset olivatkin siirtyneet salin puolelle juttelemaan. Isoisä tuli sisään heilautti kättään ja lähti takaisin ovesta. Kysyin minne hän on menossa, juurihan hän tuli. Sanoi, että takaisin sairaalaan, hänen täytyy mennä nyt. Uni loppui siihen, olin hyvin pettynyt.
Seuraavana iltapäivänä kuulin, että isoisäni oli kuollut nukkuessaan viime yönä.
Toisen isoisän lähtö oli myös "outo". Hän oli sairaalassa ja minun oli tarkoitus mennä katsomaan häntä töistä tultuani, noin klo 16:30 ajoissa. Tulin kotiin klo 16, käytin koirat ulkona. Olin veskissä, ovi auki kun yksin olin kotona. Molemmat koirat tulivat siihen oven eteen, toinen murisi karvat pystyssä tuijottaen seinään ja toinen perääntyi sen toisen taakse. En itse huomannut mitään ihmeellistä. Lähdin sairaalalle, olin alaovella 16:35. Isoisää oltiin käyty katsomassa klo 16 ja kaikki oli ollut niin ok kun syöpäsairaalla voi olla. Klo 16:30 huoneessa oli käyty uudelleen ja hän oli kuollut, siis 16-16:30 välisenä aikana. En voinut olla miettimättä tuota koirien käytöstä...