N
nimetön
Vieras
Ahistaa!Asuttiin yhdessä 8 vuotta ja meillä on nelivuotias lapsi,meillä oli hyvä suhde ja kun toinen oli tulossa saneli mies tarkat ehdot:joko hän tai lapsi.Kiristi sillä kuinka meillä on ihanaa kolmistaan, mutta kaikki loppuu jos meitä on neljä.Heikkoina hetkinä oikeasti jo mietin jos en pitäisikään lasta(kaikkea ihminen alistettuna miettiikin)Kun fyysinen väkivalta tuli kuvioon tajusin onneksi lähteä.esikoiselle ero oli kova paikka, syytti minua, pissasi öisin sänkyynsä,ikävöi isäänsä ja neuroottisesti pelkää yksin jäämistä.mulla oli todella rankka raskaus muutenkin,useita kertoja sairaalassa.nyt kun vauva onnellisesti mailmassa isä tapaa kyllä mutta kohtelee kuin mitäkin esinettä.esikoisen ottaa luokseen,mutta on jättänyt yksin, huutaa ja tukistelee turhan päiten.pattitilanne lapsi haluaa välillä isänsä luokse,, mutta isäkin sopii vain tapaamiset lapsen kanssa ei mun ja kun mulle ei sovi on lapsen näkökulmasta syy taas mun.Elareita maksaa alle minimin koska peloissani lasten valvojalla suostui siihen se täti ei paljon mun puolella ollut ihme kyllä.Rasittavaa on myös että isä on meillä tapaamassa lapsia kerran viikossa en pääse siitä millään eroon...Miten ihmeessä tästä voi selvitä eteenpäin?Ystävät todella vähissä ja perhettäkin käytetty jo tarpeeksi,koska kaiken kukkuraksi vauvalla vielä sydän sairaus joka edellyttä jatkuvia lääkärireissuja.Oon ihan sekaisin kaikesta mitä on tahtunut ja surullinen kun jäin yksin. :'(
