Ihan oikeesti, kertokaas mulle mihin niitä sisaruksia tarvitaan?

Mulla ja mun siskolla on lähes 9 vuotta ikäeroa ja muistan kun koko lapsuuden kärtin vanhemmiltani että haluan siskon. Ihan pienenä olin jo itkeny äidilleni että miksi mulla ei ole isoveljeä vähän vaikea järjestää joo..., mutta pikkusiskon hän sitten järjesti ja siitä olen kyllä ikuisesti kiitollinen. Lapsuuden olen siis elänyt ilman sisaruksia ja pikkusiskon ollessa lapsi elin itse tuskaisia teinivuosiani, joten siskon tärkeyden olen oppinut huomaamaan vasta näin varttuneemmalla iällä. Ja kyllä paljosta olisin jäänyt paitsi jos ei minulla siskoa olisi. Paljon olemme yhdessä kokeneet ja omien lasten jälkeen ne siskon lapset on lähes yhtä tärkeitä kuin omat

 

Tiedätkö, kuka jätti nuorena likkana kesätyöt hankkimatta ja tuli minulle palkattomaksi lapsenlikaksi, kun minulla oli vauva, 2 v ja 4 v? No se oli sisko.
Tiedätkö kuka ei koskaan kysele mitä teemme juhannuksena, koska meille kahdelle, minulle ja siskolleni, "juhannus" on sama kuin pelko, suru ja häpeä? No se on sisko.
Tiedätkö kuka istui illasta iltaan vierelläni kun sairastin vakavasti syöpäosastolla, toi ruokaa, tuli katsomaan, toi kirjoja, tuli käymään? No se oli sisko.
Tiedätkö, kuka sen kummempaa kyselemättä ostaa pojalleni lenkkarit kun näkee että kengät ovat hajalla (ja ymmärtää, että meidän rahat tiukilla)? No se sisko tietysti.
Tiedätkö kenelle kerroin ensimmäiseksi raskauksistani, elämänmuutoksistani ja asioistani? Sille siskolle.

Niin. Ja ne muinaiset kiinalaiset. He sanoivat, että jos et voi jättää lapsellesi temppeliä tai muutamaa, jätä edes sisaruksia.

 

Ei mullakaan ole sisaruksia mutta näin aikuisena kaipaisin heitä jakamaan tulevaisuudessa vastuuta ikääntyvistä vanhemmista :snotty:

Tämä sama tuli minullekin mieleen, kun luin kysymyksen. Onneksi on niin onnellisesti, että minulla on kaksi veljeä, jotka huolehtivat äidistäni. Muuten en tiedä, miten selviäisin, kun en täältä matkan päästä pysty huolehtimaan mistään äitini asioista.

 

Tiedätkö, kuka jätti nuorena likkana kesätyöt hankkimatta ja tuli minulle palkattomaksi lapsenlikaksi, kun minulla oli vauva, 2 v ja 4 v? No se oli sisko.
Tiedätkö kuka ei koskaan kysele mitä teemme juhannuksena, koska meille kahdelle, minulle ja siskolleni, "juhannus" on sama kuin pelko, suru ja häpeä? No se on sisko.
Tiedätkö kuka istui illasta iltaan vierelläni kun sairastin vakavasti syöpäosastolla, toi ruokaa, tuli katsomaan, toi kirjoja, tuli käymään? No se oli sisko.
Tiedätkö, kuka sen kummempaa kyselemättä ostaa pojalleni lenkkarit kun näkee että kengät ovat hajalla (ja ymmärtää, että meidän rahat tiukilla)? No se sisko tietysti.
Tiedätkö kenelle kerroin ensimmäiseksi raskauksistani, elämänmuutoksistani ja asioistani? Sille siskolle.

Niin. Ja ne muinaiset kiinalaiset. He sanoivat, että jos et voi jättää lapsellesi temppeliä tai muutamaa, jätä edes sisaruksia.

onko siskollasi omaa perhettä?Vähän tuli surku hänen puolestaan, jos ei ole omaan perheeseen aikaa, kun teidän perheen eteen venyy. ja sinä teet lisää lapsia ja hän ostelee lenkkareita isommille lapsillesi. Kuulostaa läheisriippuvaiselta.
Mitä sinä olet tehnyt häne puolestaan?

 

Ei niitä mihinkään tarvita. Ihminen tarvitsee yleensäkin elääkseen varsin vähän. Vettä päivittäin, ruokaa silloin tällöin ja sen verran vällyä niskaan, ettei tule hypotermiaa.

Ihmiset on erilaisia ja on ihmisiä, jotka eivät kaipaa lähelleen juuri ketään. Mä olen sellainen, mutta silti musta on mukavaa ajatella, että kun noi tenavat tästä omilleen lähtee ja vanhuksistakin aika jättää, on toi systeri, jonka kanssa keitell kahvit ja ottaa napanderit. Turista mukavia, taivastella nykynuorisoa ja vertailla virtsankarkaussuojien imukykyä.

Omien lasteni kohdalla olen ajatellut, että on varmaan ihan mukavaa, kun on joku, jota ei avioerossakaan menetä. Joku, jolla on yhteinen elämänkaari jo vuosikymmenlitä. Joku, joka on "samaa verta ja lihaa".

 

Tiedätkö, kuka jätti nuorena likkana kesätyöt hankkimatta ja tuli minulle palkattomaksi lapsenlikaksi, kun minulla oli vauva, 2 v ja 4 v? No se oli sisko.
Tiedätkö kuka ei koskaan kysele mitä teemme juhannuksena, koska meille kahdelle, minulle ja siskolleni, "juhannus" on sama kuin pelko, suru ja häpeä? No se on sisko.
Tiedätkö kuka istui illasta iltaan vierelläni kun sairastin vakavasti syöpäosastolla, toi ruokaa, tuli katsomaan, toi kirjoja, tuli käymään? No se oli sisko.
Tiedätkö, kuka sen kummempaa kyselemättä ostaa pojalleni lenkkarit kun näkee että kengät ovat hajalla (ja ymmärtää, että meidän rahat tiukilla)? No se sisko tietysti.
Tiedätkö kenelle kerroin ensimmäiseksi raskauksistani, elämänmuutoksistani ja asioistani? Sille siskolle.

Niin. Ja ne muinaiset kiinalaiset. He sanoivat, että jos et voi jättää lapsellesi temppeliä tai muutamaa, jätä edes sisaruksia.

Mulle tuli ihan kyynelet silmiin tästä. Ihanasti kirjotit, tässä se kaikki kiteytyy.

 

Tiedätkö, kuka jätti nuorena likkana kesätyöt hankkimatta ja tuli minulle palkattomaksi lapsenlikaksi, kun minulla oli vauva, 2 v ja 4 v? No se oli sisko.
Tiedätkö kuka ei koskaan kysele mitä teemme juhannuksena, koska meille kahdelle, minulle ja siskolleni, "juhannus" on sama kuin pelko, suru ja häpeä? No se on sisko.
Tiedätkö kuka istui illasta iltaan vierelläni kun sairastin vakavasti syöpäosastolla, toi ruokaa, tuli katsomaan, toi kirjoja, tuli käymään? No se oli sisko.
Tiedätkö, kuka sen kummempaa kyselemättä ostaa pojalleni lenkkarit kun näkee että kengät ovat hajalla (ja ymmärtää, että meidän rahat tiukilla)? No se sisko tietysti.
Tiedätkö kenelle kerroin ensimmäiseksi raskauksistani, elämänmuutoksistani ja asioistani? Sille siskolle.

Niin. Ja ne muinaiset kiinalaiset. He sanoivat, että jos et voi jättää lapsellesi temppeliä tai muutamaa, jätä edes sisaruksia.

onko siskollasi omaa perhettä?Vähän tuli surku hänen puolestaan, jos ei ole omaan perheeseen aikaa, kun teidän perheen eteen venyy. ja sinä teet lisää lapsia ja hän ostelee lenkkareita isommille lapsillesi. Kuulostaa läheisriippuvaiselta.
Mitä sinä olet tehnyt häne puolestaan?

Niin, ja miten hän elätti itsensä kun ei mennyt kesätöihin sinun vuoksi? Oliko opiskelija?

 

Ei niitä mihinkään tarvita. Ihminen tarvitsee yleensäkin elääkseen varsin vähän. Vettä päivittäin, ruokaa silloin tällöin ja sen verran vällyä niskaan, ettei tule hypotermiaa.

Ihmiset on erilaisia ja on ihmisiä, jotka eivät kaipaa lähelleen juuri ketään. Mä olen sellainen, mutta silti musta on mukavaa ajatella, että kun noi tenavat tästä omilleen lähtee ja vanhuksistakin aika jättää, on toi systeri, jonka kanssa keitell kahvit ja ottaa napanderit. Turista mukavia, taivastella nykynuorisoa ja vertailla virtsankarkaussuojien imukykyä.

Omien lasteni kohdalla olen ajatellut, että on varmaan ihan mukavaa, kun on joku, jota ei avioerossakaan menetä. Joku, jolla on yhteinen elämänkaari jo vuosikymmenlitä. Joku, joka on "samaa verta ja lihaa".

tämä oli hyvin kirjoitettu. Valitettavasti tuo kahvi ja napanderi ei monelle onnistu tämän yhteiskuntapolitiikan seurauksena. Ihmiset ajetaan pois synnyinseuduilta

 

on hänellä perhe, totta kai. hoidamme luonnollisesti hänen lapsiaan ja olemme auttanet ja autamme häntä kaikessa missä voimme ja missä apua tarvitaan.

Mutta en voi vastata hänen puolestaan siitä mitä se hänelle merkitsee. Voin vain kertoa mitä sisaruus minulle merkitsee ja on merkinnyt 33 sisaruus vuoden aikana.

ja sinä kesänä kun tuo suuri lapsenvahtioperaatio tapahtui, hän oli opiskelija. Tavallaan tietysti kesän elätimme häntä (ruoka yms.) mutta hän tuli ensisijaisesti auttamaan. Semmoisia ne siskot ovat.

 

Ei välttämättä tarvii. Omistani olen silti enemmän kuin kiitollinen!

Vuoden itseäni vanhempi isoveli ajoi mut lapsena ja teininä välillä hulluuden partaalle! Toisaalta sai mut tuntemaan oloni turvalliseksi neuvomalla ja ei-niin-ilmeisellä suojelemisella. Opin häneltä raivokkaan painin taidon sekä jalkapallomaalivahdin kurjan roolin Aikuisiällä veli on ollut mitä parasta dokailuseuraa ja hauskin tyyppi ikinä!

Itseäni 4 vuotta nuorempi sisko oli niin ikään aikamoinen kiusankappale lapsena, mutta ihanasti määräiltävissä. Kävi leikkikaverista jos ei oman ikäisiä ollut tarjolla. Kannoin huolta siskosta jo lapsena enkä antanut hälle käydä ikinä mitään pahaa. Nykyään olemme parhaita ystäviä. Molemmat, sekä veli että sisko on olleet jossain vaiheessa elämää mun kämppiksiä vuorollaan.

Meillä kaikilla on niin samanlainen huumori ja yhteiset lapsuuden hyvät ja huonot muistot. Välillä tuntuu etten tarvitsisi muita ystäviä elämääni ollenkaan! :heart: