Ihan kamalaa olla yksin lapsen kans kotona!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä pelkään ihan hirveesti jotain tunkeilijoita ja yliluonnollisia asioita. En pysty nukkuu kun on sydän kurkussa. Ootan vaan että mies tulis kotiin. En viitsi hoputtaa kun on vapaailtansa ansainnu. Millon mä kasvan aikuiseks enkä pelkää yksin?
 
Musta on kanssa vähän omituista olla kaksin jätkän kanssa. Mies töissä ja neitikin lähti isälleen: täällä ei kukaan rutise, narise ja oo pahalla päällä. Tosi erikoista. :|

Ja se on itseasiassa vielä omituisempaa, ettei tarvitse edes odottaa ketään, kun ne ei tule yöksi kotiin... :/
 
Täällä toinen ketä ei kans oikein pidä lasten kanssa yksin olemisesta. Enkä tiedä miksi.
Nyt on helpottanut kun muutettiin kerrostaloon, eikä asuta enää rivitalotyyppisessä.. Se oli ihan kamalaa!
 
Minä olen yksin ok-talossa kahden lapsen kanssa, kun mies on kekkereissään ja minusta on oikeastaan ihanaa olla ihan rauhassa. Ulko-ovikaan ei ole lukossa eikä verhoja ikkunoiden edessä, joten kuka hyvänsä hiippari voi bongata minut tästä koneen äärestä. =)

Mistähän omat pelkosi ovat peräisin? Onko joskus tapahtunut jotain pahaa, joka nytkin vielä pelottaa? Uskoisin, että pelosta voi päästä yli vaikka juttelemalla siitä jonkun ns. ammattiauttajan kanssa. Voisi olla hyväkin asia, ei pelkojen kannata antaa rajoittaa omaa elämäänsä. :)
 
Mulla sama juttu. Tosin en ole yksin öitä viettänyt vuosiin kuin kerran miehen ollessa töissä, ja se oli kamalaa. Olin aikoinaan 3 vuotta yh ja asuin esikoiseni kanssa kahden. Pelkäsin joka ikinen yö. Monesti mietin että kauan voi ihmisen psyyke sellaista kestää, mutta empä tämän hullumpi vielä ainakaan ole.
 
No eläs ny!!
Nautihan olostasi, näin määkin teen tilanteen salliessa :p
Ens tiistaina miekkonen lähtee taas ruottinkeikalle ja tulee vasta torstaina takas, niin tasan tarkkaan nautin koko sängyn vallottamisesta. Ja muutennii.. ;)
 
Mä en pelkää kotona kun asutaan kerrostalossa mutta auta armias kun ollaan maatasossa :|

Viime kesänä menin yksin mökille keskelle mettää lasten kanssa, päivät meni hyvin mutta illat vapisin ihan oikeasti pelosta ja itkin itseni uneen kun olin varma että kirvesmurhaaja iskee...siis aikuinen nainen ja tosissani olin.
Mun isällä oli lomaa niin se ajo mun tueksi ja turvaksi sitten mökille :snotty:
 
En yhtään tiedä mistä tää johtuu enkä sitä miten selviäisin jos ei olisi enää miestä ollenkaan. Kai siihen tottuis? Oon kyllä nuorempana asunut pari vuotta yksin, mutta aina kun oli mahdollista pyysin jonkun yökylään tai menin äidilleni. Olen säälittävä mamis.
 
täällä on sulle kohtalokaveri. onneksi mies tulee ensyönä jossain vaiheessa työmatkalta. eilen illalla tulin lasten kanssa mummolasta kotiin. olin saanut lapset nukkumaan ja lähdin ite pesuhuoneeseen iltapesulle, olikin pesuhuoneen ovi lukossa ja sama homma meidän huoneen ovi, joka myöskin vie pesuhuoneeseen. arvatkaa vaan, mitä kaikkea mulla ehti käydä mielessä, kun avasin sitä ovea....eikä unikaan ihan vähällä tullut silmään. aamulla sit selvis että esikoinen oli käynyt vääntämässä ulkoapäin ne molemmat avaimella lukkoon...pieni helpotus.
 
Minäkin olen tällä hetkellä yksin,tai nukkuuhan tuo tyttö tuolla omassa sängyssään mutta kuitenkin.Isäntä lähti saunailtaan..Minä olen tottunut yksin oloon jo ennen lasta kun mies oli reissutöissä ja vain vkl kotona joten itselleni ei tämä tuota ongelmia kunhan en katso mitään pelottavia elokuvia tai sarjoja =) Asutaan vieläpä ok-talossa.
 
Niin no, toiset ne on 24/7 sen lapsen kanssa yksin kotona... Mutta ehkä sun kannattaa hakea nuihin pelkotiloihin jotain apua, ettet tartuta niitä lapseen turhaan! :( Mä kyllä ymmärrän, että jos jotain pelkää, niin sillon pelkää, mutta kun se on niinkin, että mitä enemmän niitä juttuja miettii ja antaa mielikuvituksen laukata, niin se vielä enemmän provosoi tai manipuloi sitä mieltä... Ja vaikka sditä lehdistä saa lukea kaikenlaista, niin loppu viimeksi väkilukuun suhteutettuna noita tunkeutumisia tms. tapahtuu aika harvoin. ;) Eli ihan relax vaan!
 
Mä olen tämän viikon yksin lasten kanssa kotona keskellä ei mitään. Illat on ikäviä mutta ei varsinaisesti pelota.
Eipä näillä kulmilla taida hiippailla kun sudet ja karhut.
 
Mun älytön pelko loppu siihen kun me otettiin koira :D

Nyt jos mua alkaa epäilyttään joku ääni niin sitten mä tajuun että koirat on ihan rauhallisia eikä se mitään ollut.
 
Mun mies lähti tänään pelimatkalle ja tulee su-ma yönä kotia.Kahden lapsen kanssa täällä vietetään aikaa ja itseasiassa nautin siitä suunnattomasti!
Toivon että sinäkin opit nauttimaan näistä ihanista hetkistä kun saat lapset/lapsen ihan vaan itsellesi :) Toki on ikävä miestä mutta kyllä se sieltä kotia tulloo :)
 

Yhteistyössä