Minä taas en ymmärrä sitä asettelua, että normista poikkeaminen on uskallusta elää.
Vierasvaan
Suomessa on ihan liian sulkeutunutta porukkaa. Kyyrätään siellä oman kodin nurkissa että "miten sekin..." ja "kuinka se nyt..." ja samalla huokaillaan kun "tekis mieli" ja "voi kun..." . Kysy, soita, tee aloite, tee itse elämästäsi sellaista kun sen haluaisit olevan!!!
tjaah
Itse asiassa en mä tiedä onko Suomessa jotenkin enemmän sellaista kuin muualla. Esimerkiksi Espanjan tai Italian maaseudulla. Tai Yhdysvaltojen keskilännessä...
Oikeastaan koko käsite on kummallinen. Eläminen ei liene uskalluskysymys vaan annettu fakta, kunnes ei.Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;27201655:
Niinpä! Tai ylipäätään missään, kummallinen yleistys.
Niinpä.
Nyt just alkoi vähän ärsyttää tämä aloitus.
Myös tuo, että ihailisin jotakuta. Ja tuollaisesta syystä.
Ärh. :xmas:
Nykyään tuntuu, että jos elää perinteiden mukaan, erottuu enemmän joukosta. Nykypäivänä melkein enemmän menee siihen suuntaan, että normaalista poikkeavuus ainakin pinnallisessa mielessä on se tavoiteltava. Ja en kadehdi heitä. Kadehdin niitä, jotka osavat elää ihan sitä normaalia elämää, tekemättä numeroa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, heistä ne suurimmat persoonat nykyään löytyy.
Vierasvaan
Kannattaa varmaan nyt sulkea tämä keskustelu jos ärsyttää. Miksi tietoisesti teette elämästänne surkeampaa ärsyyntymällä tällaisesta?
Nimenomaan sellaista mitä itse haluat, ei sellaista mitä oletat toisten haluavan. Nykyään mielestäni kaikkien pitäisi olla maailmanmaktaajia ja tehdä kaikenlaista extriimiä.
Mun elämästä ei tullut parempaa/surkeampaa sen takia, että luin tämän ketjun ja jopa vastasin siihen pari kertaa. Ärtymys on tunne siinä missä muutkin. On myös hyvä tiedostaa itsessään herääviä tunnereaktioita, sillä ne vaikuttavat usein omaan toimintaan.
Voiko ärsyyntyminen olla tietoista toimintaa?
Tämä on vähän vaikea otsikko.
<mutta varmaan riittävän kiinnostava, että sen avaa.
Jotenkin se jättää pienen ajatuksen vaivaamaan.
Ja itse haluaisin ensin vaihtaa tuon sanan "uskaltavat" sanaan "osaavat".
ja alkaisin taas pohtimisen sitten alusta...mutta sittenhän se ei olisi enää se sama otsikointi.
Toisaalta, ehkä ne jollain tavalla kuitenkin tarkoittaisivat samaa?
Uskaltaa elää /osata elää.
<mutta varmaan riittävän kiinnostava, että sen avaa.
Jotenkin se jättää pienen ajatuksen vaivaamaan.
Ja itse haluaisin ensin vaihtaa tuon sanan "uskaltavat" sanaan "osaavat".
ja alkaisin taas pohtimisen sitten alusta...mutta sittenhän se ei olisi enää se sama otsikointi.
Toisaalta, ehkä ne jollain tavalla kuitenkin tarkoittaisivat samaa?
Uskaltaa elää /osata elää.
Vierasvaan
Siinä vaiheessa kun huomaat ärsyyntyneesi voit vaikuttaa tunnetilaasi monellakin tavalla.
Alkuperäinen kirjoittaja lasipää edellä;27201826:
Mäkin vaihtaisisin noi sanat. Kadehdin nimittäin niitä, jotka osaavat elää täysillä. Mutta uskaltaminen taas tarkoittaa sitä, että pitää tehdä jotain, mitä ei osaa luonnostaan tehdä vaan uskaltaa ylittää sen oman rajan. Tottakait on hyvä, että uskaltaa joskus omia rajojaankin ylittää, mutta se ei ole se mitä kadehdin. Jokaisella kun on ne omat rajat erilaiset, toiselle on hienoa, että uskaltaa sanoa naapurille moi ja toiselle se voi olla, että uskaltaa muuttaa Afrikkaan nälkäpakolaiseksi.
mun äiti taas ei oikein halunnut ymmärtää mitä se "osata elää" on.
hän kai mietti, että kyllä jokainen nyt elää osaa.
Mutta mä taas ajattelen sen liittyvän itsenäisyyteen ja omien arvojen syvälliseen tuntemiseen. "Tunne itsesi"-fraasiin sen hyvinkin paljon yhdistän.
Ja noihin asioihin, joita tässä ketjussa paljon onkin sanottu -
hän kai mietti, että kyllä jokainen nyt elää osaa.
Mutta mä taas ajattelen sen liittyvän itsenäisyyteen ja omien arvojen syvälliseen tuntemiseen. "Tunne itsesi"-fraasiin sen hyvinkin paljon yhdistän.
Ja noihin asioihin, joita tässä ketjussa paljon onkin sanottu -