U
uunoilija
Vieras
Perheemme kiltti ja lauhkea 11-vuotias veteraanikoira on todettu perustarkastuksessa fyysisesti terveeksi, vaikka pari lyhytkestoista epilepsiakohtausta viimeisen vuodena aikana saanut. Vaivaa ei lähdetty tarkemmin tutkimaan koiran ikä huomioiden ja sillä ajatuksella, että jos tilanne huononee, niin koira pääsee autuaammille metsästysmaille.
Mutta, nyt mietityttää, sillä koirasta on tullut ajoittain äärimmäisen säikky. Pelkää ja säikkyy lasten nopeita liikkeitä, leikkakaluista lähteviä ääniä ja tietysti huutamista kaikenlaista kiljuntaa ja mekkalaa. Siis normaaleja lapsiperheen ääniä. Koira ei ole käyttäytynyt missään vaiheessa uhkaavasti tai aggressiivisesta, mutta vouhkaa ja juoksee hädissään ympäri huushollia eikä osaa asettua paikoilleen. Käytöstä kuvaa parhaiten sanonta "juoksee päin seiniä". Eli kolhii itseään huonekaluihin tai törmää ihmisiin.
Eli yksi päivä saattaa olla em.kaltainen ja toinen päivä sitten normaali oma rauhallinen itsensä. Lapset eivät ole koiraa kaltoin kohdelleet, se on satavarmaa eikä nuoremmatkaan koirat vanhusta kiusaa. Oma rauhallinen paikka koiralla on ja sinne pääsee, mutta huonona päivänä ei osaa asettua edes sinnekään.
Huolestuttaa, että kärsiikö koira itsekin, kun pelko on aivan silminnähden nähtävissä eikä koiraa saa rauhoitettua tuolloin eleillä eikä puheella. Paniikki saattaa kestää useamman tunnin ajan. Lisäksi pelottaa, että voisiko koira huonommassa tapauksessa purra, jos kokisi lapsen jotenkin uhaksi...
Koiralliset, mitä mieltä olette?
Mutta, nyt mietityttää, sillä koirasta on tullut ajoittain äärimmäisen säikky. Pelkää ja säikkyy lasten nopeita liikkeitä, leikkakaluista lähteviä ääniä ja tietysti huutamista kaikenlaista kiljuntaa ja mekkalaa. Siis normaaleja lapsiperheen ääniä. Koira ei ole käyttäytynyt missään vaiheessa uhkaavasti tai aggressiivisesta, mutta vouhkaa ja juoksee hädissään ympäri huushollia eikä osaa asettua paikoilleen. Käytöstä kuvaa parhaiten sanonta "juoksee päin seiniä". Eli kolhii itseään huonekaluihin tai törmää ihmisiin.
Eli yksi päivä saattaa olla em.kaltainen ja toinen päivä sitten normaali oma rauhallinen itsensä. Lapset eivät ole koiraa kaltoin kohdelleet, se on satavarmaa eikä nuoremmatkaan koirat vanhusta kiusaa. Oma rauhallinen paikka koiralla on ja sinne pääsee, mutta huonona päivänä ei osaa asettua edes sinnekään.
Huolestuttaa, että kärsiikö koira itsekin, kun pelko on aivan silminnähden nähtävissä eikä koiraa saa rauhoitettua tuolloin eleillä eikä puheella. Paniikki saattaa kestää useamman tunnin ajan. Lisäksi pelottaa, että voisiko koira huonommassa tapauksessa purra, jos kokisi lapsen jotenkin uhaksi...
Koiralliset, mitä mieltä olette?