hyvin pärjäävät yh:t

heips!
kunnitoitukseni ensinnäkin kaikille yh:ille! (vaikka sanana yh:lla valitettavasti negatiivinen leima, eli itse ainakin puhun mielummin olevani sinkkuäiti)
meillä on kaikilla varmasti erilaisia vaikeita elämäntilanteita joko menossa parhaillaan tai takanamme. kuitenkin itse koen tällä hetkellä voivani erittäin hyvin ja kaipaisin tälle palstalle enemmänkin positiivisia tarinoita ja aiheita. varmasti löytyy elämää ja ehkä parempaakin elämää huonon suhteen jälkeen. varmasti meissä monissa on selvityjäainesta. varmasti meistä moni on saanut elämän raiteilleen ja elävät todella hyvää elämää lasten kanssa huonon suhteen jälkeen.

haluaisin kuulla hyviä tarinoita yksinhuoltajan tai sinkkuäidin elämästä!

 

Olen kohta 2-vuotiaan pojan yh-äiti. Poju sai alkunsa inseminaatiolla, joten tietoinen valinta sinkkuäitiys on. Olen ollut hoitovapaalla tähän saakka, maaliskuun alussa palaan töihin. =) Olen todella onnellinen lujatahtoisesta pikkuisännästä. Voimia kaikille yh-äideille. :wave:

 

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Saatiin tänään asunto Tampereelta, muutetaan kuun lopulla

 

Mulla on 15v poika ja tyttö 1v9kk ja hyvin pärjätään ilman isejäkin. Eri isät siis on. Vanhimman on jossain määrin tekemisissä ja nuorimman ei ollenkaan. Mutta mun elämä nyt näin ilman miestä tuntuu sujuvan paljon paremmin ja vaikka saan minimit elareista ni sekään ei haittaa Mul ois ihan sama et saisinko niitäkään lapset on tärkeintä

 

:wave:
Täytyy tänne vilkuttaa..
vaikka tuota toista ihmistä välillä lähelle kaipaiskin niin silti olen jo pitkään samaa miettiny.. siis sitä kuinka onnellinen kuitenkin on elämäntilanteessaan..

mullakin aukeni eron myötä mahdollisuuksia joita ei ollut ennen... nyt ensi syksynä uuden ammatin paperit taskussa mitä jo pitkään ennen erookin haaveilin..
taloudellisesti menee hyvin, ei rahalla mällätä mut normaalisti pärjätään ettei joka kuukausi tartte vyötä kiristää loppukuusta.
lasten kanssa menee hyvin..
itsellekkin liikennee aikaa silloin kun lapset ovat exällä..

siis tulevaisuuskin tuntuis näyttävän valoistalta.. työn saanti mahdollisuudet opiskelun jälkeen näyttäisi ihan hyvältä
vielä kun sen oikean löydän rinnalle niin voisko elämä olla enää paremmin.. ainahan haaveita ja tavotteita löytyy ja niinhän pitääkin olla mutta silti voi olla tyytyväinen siihen mitä on olemassakin.. moni tajuaa sen mitä arvokasta on ollut vasta sen menetettyään..<br><br>

 

poistetaas ylimääränen näppiskohellus<br><br>

 

Minä myös :wave:
Oikeesti onnellinen #&%?$!* parisuhteen jälkeen. Kaksin tomeran poikani kanssa olen elänyt pian 2 vuotta katumatta päätöstäni minuuttiakaan.
Ex joi ja löi. Nyt on tasapainoista ja ennen kaikkea turvallista. Saan kutsua vieraita, saan nukkua omassa kodissa pelkäämättä.
Töissä käyn ja omaa kotia makselen. Talous ihan ookoo myös ja 7 vuoden kuluttua on lainakin historiaa =)
Olen joka päivä kiitollinen lapsestani ja siitä että elämme rauhassa.
Toiveena toki joskus joku...mutta eipä ole aikaa baareissa pörrätä ja oman ajan puuttumisen takia on omasta ulkonäöstä ja kropasta huolehtiminen jäänyt.. :ashamed:
Mutta siis , elämä on parempaa ja tulevaisuus toiveikas =)

 

Olen mielestäni onnellinen yh. Poika on 1,5 v. Olen vielä hetken kotona, viimeistään ensi syksynä töihin. Elämä on hyvää. RAhat riittää onneksi, kun laskee menot huolella.

 

:wave: täällä myös yksi onnellinen! maailman ihanin lapsi on ja se on koko elämän tärkein asia :heart: toki olisi kiva löytää rinnalle se oikea ja haaveilen vielä joskus saavani lisääkin noita pikkuisia. Mutta jotenkin nuo miehet jotka itseensä yrittävät tyrkyttää, eivät kiinnosta pätkääkään. Kaikki tuntuvat niin lapsellisilta. Ei tämä elämä hassumpaa ole näinkään

 

Yksinhuoltajuudessa on myös omat hyvät puolensa..et vastaa tekemisestä kenellekään.et tarvitsee taistella jonkun kanssa arkipäivän asioissa olet tietyllä tavalla vapaa...olinitse monet vuodet yksinhuoltajaana nyt elän uusperheessä...molemalla puoleensa =)

 

olin raskausajan yksin ja olen edelleen. lapsen isän kanssakin ollaan hyvissä väleissä. Poika on nyt 3 kk:tta. Alussa pelotti kuinka jaksan yksin mutta kaikki on mennyt aivan ihanasti. Meillä on niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillä! :heart: Mummat, paapat, kummit, kaverit B)

Minulle raskaus oli yllätys mutta iloinen sellainen! Tein heti valinnan että olen yksin vaikka isä olisikin halunnut kuviohin mukaan. Mutta meillä oli jo pitkä suhde takana, ei siitä silloin tullut mitään, miksi nyt. En usko että lapsi sitä loopupeleissä muuttaa paremmaksi... mutta nyt ainakin olen onnellinen sinkkuäiti

 

Onnellinen yksinhuoltaja täälläkin. Olen yksinhuoltaja jo nykyisen 2-vuotiaani odotusajasta lähtien.

Otsikon perusteella luulin, että ap tarkoitti varakkaita yksinhuoltajia ja siihen pinoon en olisi vastannutkaan. Mutta eipä materia onnea tuo.
=)

Itse pidän yksinhuoltaja nimityksestä. makunsa kylläkin, mutta sinkkuäiti kuullostaa mielestäni todella teennäiseltä. Minulle se tuo mieleen äidin, jonka viikko kuluu viikonlopun baarireissuja odotellessa...
Ei mitenkään pahalla.
Minua saa ihan vapaasti nimittää yksinhuoltajaksi; olen ihan ylpeä siitä tittelistä. =)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille.

 

\

:wave:
Täytyy tänne vilkuttaa..
vaikka tuota toista ihmistä välillä lähelle kaipaiskin niin silti olen jo pitkään samaa miettiny.. siis sitä kuinka onnellinen kuitenkin on elämäntilanteessaan..

mullakin aukeni eron myötä mahdollisuuksia joita ei ollut ennen... nyt ensi syksynä uuden ammatin paperit taskussa mitä jo pitkään ennen erookin haaveilin..
taloudellisesti menee hyvin, ei rahalla mällätä mut normaalisti pärjätään ettei joka kuukausi tartte vyötä kiristää loppukuusta.
lasten kanssa menee hyvin..
itsellekkin liikennee aikaa silloin kun lapset ovat exällä..

siis tulevaisuuskin tuntuis näyttävän valoistalta.. työn saanti mahdollisuudet opiskelun jälkeen näyttäisi ihan hyvältä
vielä kun sen oikean löydän rinnalle niin voisko elämä olla enää paremmin.. ainahan haaveita ja tavotteita löytyy ja niinhän pitääkin olla mutta silti voi olla tyytyväinen siihen mitä on olemassakin.. moni tajuaa sen mitä arvokasta on ollut vasta sen menetettyään..

saanko kysyä sinulta yh-isä, että oletko lähivanhempi vai etävanhempi?
ihan muuten vaan kiinnostaa.

 

\

Onnellinen yksinhuoltaja täälläkin. Olen yksinhuoltaja jo nykyisen 2-vuotiaani odotusajasta lähtien.

Otsikon perusteella luulin, että ap tarkoitti varakkaita yksinhuoltajia ja siihen pinoon en olisi vastannutkaan. Mutta eipä materia onnea tuo.
=)

Itse pidän yksinhuoltaja nimityksestä. makunsa kylläkin, mutta sinkkuäiti kuullostaa mielestäni todella teennäiseltä. Minulle se tuo mieleen äidin, jonka viikko kuluu viikonlopun baarireissuja odotellessa...
Ei mitenkään pahalla.
Minua saa ihan vapaasti nimittää yksinhuoltajaksi; olen ihan ylpeä siitä tittelistä. =)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille.

niin, en ole parempaakaan nimitystä keksinyt kuin sinkkuäiti. ehkä siinä kavahtaa sanaa sinkku, joka tuo mieleen jokaviikon baarireissut, mutta sitä en tarkoita. vaan sitä, että on yksin lasten kanssa. minusta yh on leimallinen sana, jota en mielelläni käytä. johtuu varmaan siitä, että useimmiten yksinhuoltajat miellettään jotenkin säälittäviksi ja huonosti pärjääviksi. ja nyt en todellakaan, kuten en aloituksessaninkaan tarkoita rahallista pärjäämistä, vaan elämää ihan yleensä. (kyllästyin niin näihin aloituksiin: en jaksa jne. kaikki mättää.. kun itsellä on asiat jo hyvin)

kiva kuulla että myös muilla menee hyvin! lisää saa kertoa, myös y-viesteillä! =)

 

Täälä! Kivasti menee, vaikka pakko myöntää, että paikka paikoin raskasta on ollut. Ja ihan onnellinenkin olen

Elämä ei vaan aina ole kivaa, eikä nykyisetkään ilonaiheet miltään tuntuisi, jos ei olisi joskus mennyt vähän huonomminkin

Voimia kaikille pitkään ja pimeään talveen :flower:

 

\

saanko kysyä sinulta yh-isä, että oletko lähivanhempi vai etävanhempi?
ihan muuten vaan kiinnostaa.

lähi-isäpä minä

 

uusioneidiksi jäin, kun lukioajoista kaverina ollut aviomies ei sitten jaksanutkaan sitä avioliittoa.. Lapset oli sillon 3,5v, 2 v ja 5 kk. Eipä paljon naurattunut, mutta hyvinhän sitä on pärjätty. Niin ja onhan lapsilla hyvä etäisäkin, jopa nuorin on luontevasti isin kanssa, vaikka kahdella nuorimmalla ei ole mitään mielikuvaa ajasta, jolloin isä asui kotona.
Kun nuorin täytti 1v, lähdin korkeakouluopiskelijaksi. Sitä ennen mies opiskeli ja minä olin lasten välillä töissä, ajatus oli, että kun hän valmistuu, minun vuoro... No olin koko päivä opiskelija, opintotuella, illat äitinä ja yötä myöten tein kotitehtäviä. Ja istä päätöstä opiskelusta en kadu.
Lapseni ovat hienoja teinejä nyt, minulla haastava ammatti ja kaikki hyvin. Paitsi sitä uutta vakavaa ihmissuhdetta en ole jaksanut aloittaa. En ole pessimisti, mutta energia ei riitä siihen "onhan tou ihan ok, katsotaan".. Nähtäväksi jää sitten mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Vauvakin olisi vielä ihana, mutta kun sitä miestä ei ole, niin..

 

Täällä myös (tuleva) yh jolla jolla asiat hyvin. Olen jo pitkään elänyt yksin ja nautin autonomiastani. Mies olisi "kiva lisä" mutta tuskin tähän edes ketään vakituisesti haluaisin. Sen verran mukavasti asiat ovat näin. Nyt sitten tulee vielä keväällä vauva =) - täytenä yllätyksenä melkein nelikymppiselle. Eli olen todella onnellinen. Miestä en kuvioihin edes halua mukaan. Hyvät ystävät ja perhe ovat tukiverkkona ja miehen mallia saadaan sieltä tarpeen mukaan. Ärsyttää kun aina puhutaan yksinhuoltajista säälivään tai tuomitsevaan sävyyn. Veikkaisimpa että meidän yh:n käsistä lähtee maailmalle tomerampia ja yhteiskunnalle vaarattomampia lapsia kuin monestakin "ydinperheestä". Tsemppiä kaikille yksinodottaville ja yksinhuoltajille.

 

Tätä elämää en kyllä vaihtaisi avioliittooni! Vuosi kulunut erosta ja elämä maistuu hyvälle. Nautin todella lasten kanssa asumisesta ja siitä, että voin yksin päättää kaikki suuretkin asiani!
Välit ex mieheen on hyvät ja hänen uudesta kumppanistaankin olen saanut melkeinpä ystävän. Aikaa itselle on roppakaupalla verrattuna entiseen, koska lapset ovat välillä isällään tai hän vierailee kotonamme jolloin onnistun pistäytymään kuntosalilla ym. jos siltä tuntuu.

Eli hyvin menee. Myös taloudellisesti, kun ne pienet rahat vain osaa käyttää oikein.

Joskus kyllä toivon vielä rakastuvani, mutta sillä ei ole kiirettä.

 

No mulla on vasta ero niin meneillään että loppuviikosta muutetaan tytön parivuotta, kanssa omaan asuntoon..... En tiedä mahtaako helpottaa, mutta ainakin olen ylpeä ja onnellinen itsestäni niin että rohkenin ottaa ison askeleen pois huonosta suhteesta.

 

\

No mulla on vasta ero niin meneillään että loppuviikosta muutetaan tytön parivuotta, kanssa omaan asuntoon..... En tiedä mahtaako helpottaa, mutta ainakin olen ylpeä ja onnellinen itsestäni niin että rohkenin ottaa ison askeleen pois huonosta suhteesta.

Kyllä helpottaa. henkinen hyvinvointi on parasta!

 

Ei tarvitse kuin käydä ystävien ja tuttavien avio/avoliitot läpi ja miettiä kuinka monesta miehestä todella on avuksi arjessa tai kuinka moni suhde on sellainen joka mielestäsi on terveellä pohjalla ja "kadehtimisen arvoinen". Ei kauhean moni suhde jää jäljelle veikkaisin... Eli nautitaan itsenäisyydestämme ja vapaudestamme =)

 

\

Ei tarvitse kuin käydä ystävien ja tuttavien avio/avoliitot läpi ja miettiä kuinka monesta miehestä todella on avuksi arjessa tai kuinka moni suhde on sellainen joka mielestäsi on terveellä pohjalla ja "kadehtimisen arvoinen". Ei kauhean moni suhde jää jäljelle veikkaisin... Eli nautitaan itsenäisyydestämme ja vapaudestamme =)

Näin aivan!
Jossain määrin myönnän, että itselläni on todella kyyninen suhtautuminen parisuhteeseen, mutta juuri siksi, etten lähipiirissäni tunne yhtäkään parisuhdetta, jota kadehtisin/haluaisin...

eli näillä mennään! =)