Hyvin herkkä itkeämään. Alttarille kävely?

[vieras]

Minä olen hyvin herkkä itkemään. Aina itken häissä sitä kun morsian kävelee alttarille ja kaikki nousee seisomaan. Nyt ensi kesänä minä kävelen sinne alttarilla ja pelkään jo nyt, että itken oikein räkä-poskella itkua sielä ja se ei todellakaan nyt ole mikään miellyttävin muisto.

Onko kenelläkään kokemuksia, että olisi todella herkkä itkemään, mutta kuitenkin tuo alttarille kävely on mennyt ilman mitään kohtausta?

 

[Rukoilijasirkka]

Joo, mä en kyl itkenyt siinä. Vähän häiritsi ne itkevät ihmiset, mutta hymyilin kuitenkin ihan leveästi.

Mitä jos ajattelisit jotain ei-itkettävää asiaa?

 

[rouvaliini]

:wave: Täällä yksi! Ihan yllätyin kun en juuri itkeny koko toimituksen aikana. Pari kyyneltä ehkä tuli, mut mukaan varattua nenäliinaakaan en tarvinu. Ihme kyllä. Luulin ettei yks nenäliina edes riitä.

 

[vieras]

Hui. Mikähän ihme tässä on, että kaikkea pitää itkeä. Kyllästyttävä piirre.

Mie en ole kovin hyvä keskittyjä, joten en tiedä osaanko alkaa miettimään mitään, kompastun vielä pukuuni... Ihan hermoraunio jo täällä

 

[Mamma italiana]

minàkin pelkàsin etukàteen, mutta keskin hassun valmistautumiskeinon. autossa mulla oli aina pitkillà tyòmatkoilla hààmusiikki cd ja jotenkin totuttelin. muutenkin kirkossa jànnitys vei voiton, ei itku

 

[Rukoilijasirkka]

Hui. Mikähän ihme tässä on, että kaikkea pitää itkeä. Kyllästyttävä piirre.

Mie en ole kovin hyvä keskittyjä, joten en tiedä osaanko alkaa miettimään mitään, kompastun vielä pukuuni... Ihan hermoraunio jo täällä

No, tää on vähän ilkeetä, mutta etsi sieltä kirkosta ne huvittavimman näköiset vieraat ja hoopoimmat puvut. Naureskele niille, niin näyttää, että hymyilet.

 

[vieras]

Mitään naureskella tarvitse.

Minäkin olen erittäin helposti kyynelehtivä ihminen. Ja omissa häissäni pelkäsin ihan samaa. Mutta kuinkas kävikään! Kun toimitus alkoi ja ovet aukesivat, olin rauhallinen kuin viilipytty ja onnellisen hymyilevänä astelin ensin isäni sitten mieheni käsipuolessa alttaria kohti. Kaikki pelko kovasta itkemisestä osoittautui turhaksi. Kyyneleet tulivat kauniin musiikkiesityksen aikana mutta niin kuului tullakin. Muutoin esityksen valitisija olisi varmaankin loukkaantunut jos ei tunnekuohua olisikaan saanut aikaiseksi. =) Minusta kun tuntuu että sinä, ap, myös hyvin herkkänä ihmisenä tulet huomaamaan ja kokemaan ihan saman asian.

Niin ja onnea!

 

[Mii26]

miul toimi se, et katsoin vaan suoraan eteenpäin sitä käytävää! kyyneleet ei valu, jos et kertaakaan vilkaise niihin mahdollisesti liikuttuneisiin vieraisiin. itelläni katse herpaantui ihan loppumetreillä, mut se ei enää haitannut kun juuri ja juuri ehdimme ihmisten ohi siihen alttarille

 

[vieras]

Täytyy kyllä kuunnella etukäteen tuota häämusiikkia...Koska sekin saa minut jo liikuttumaan..Siedätyshoitoa.

On mulle joskus aikaisemminkin käynyt niin, että pelkään itkeväni hullun lailla, mutta sitten onkin ollut tila aivan kyyneleetön. Jos tuntuu, että alan kyynelehtimään, täytyy keksiä jokin etukäteen pohdittava asia, jota myöskin harjoittelen. Kaikkeen sitä joutuukin =)

 

[itkuiita]

Oli pala kurkussa, kun ovi avautui ja isän kanssa käsikynkässä lähdettiin. "Hymyä läpi kyynelten", joka sitten laantui, kun pari askelta oli otettu. Jos itkettää niin sitten itkettää, ei siihen mitään poppakonsteja ole. Takaan kuitenkin, että tapahtumien keskipisteessä yrität kuulla ja aistia kaiken, joten itku unohtuu. Kun "äksöni" on ohi, vai taas kyyneleet tulla, mutta mitäs sitten!

 

[minä]

Minä hoin vaan hiljaa mielessäni "aku ankka, aku ankka", ihan järjetön hokema/ajatus mutta piti itkuun purskahtamisen poissa.

 

[vaimo jo]

No sen verran tilaisuus jännitti, ettei tullut edes mieleen alkaa pillittää. En kyllä muutenkaan vetistele joka asialle....

 

[vieras]

minàkin pelkàsin etukàteen, mutta keskin hassun valmistautumiskeinon. autossa mulla oli aina pitkillà tyòmatkoilla hààmusiikki cd ja jotenkin totuttelin. muutenkin kirkossa jànnitys vei voiton, ei itku

Mulla kanssa jännitys vei voiton, enkä itkenyt. Hiukan kyllä liikutuin papin puheen aikana, muttei ihan kyyneliksi asti revennyt.

 

[johan pomppas]

Hui. Mikähän ihme tässä on, että kaikkea pitää itkeä. Kyllästyttävä piirre.

Mie en ole kovin hyvä keskittyjä, joten en tiedä osaanko alkaa miettimään mitään, kompastun vielä pukuuni... Ihan hermoraunio jo täällä

No, tää on vähän ilkeetä, mutta etsi sieltä kirkosta ne huvittavimman näköiset vieraat ja hoopoimmat puvut. Naureskele niille, niin näyttää, että hymyilet.

Sä olet sairas! Naureskelet ihmisille, jotka tulevat paikalle kunnioittamaan suurta päivääsi ?

 

[Rukoilijasirkka]

Hui. Mikähän ihme tässä on, että kaikkea pitää itkeä. Kyllästyttävä piirre.

Mie en ole kovin hyvä keskittyjä, joten en tiedä osaanko alkaa miettimään mitään, kompastun vielä pukuuni... Ihan hermoraunio jo täällä

No, tää on vähän ilkeetä, mutta etsi sieltä kirkosta ne huvittavimman näköiset vieraat ja hoopoimmat puvut. Naureskele niille, niin näyttää, että hymyilet.

Sä olet sairas! Naureskelet ihmisille, jotka tulevat paikalle kunnioittamaan suurta päivääsi ?

No en mä naureksellut. Mutta mua ei yllättäen jännittänyt tilanne ollenkaan ja aidosti saatoin hymyillä. Myöhemmin kyllä itkin.

Olen tosi herkkä, itken niin helposti, että joskus on ollut pakko keksiä noin inhottavia keinoja itkut häätämiseksi. Ei ole kivaa, kun aina vollottaa.

 

[Kanttori]

kyllä minullakin monesti meinaa tulla kyynel silmään ku näen onnellisen parin alttarilla, vaikka se näky on edessä lähes joka vkl. ja varsinkin näin kesäisin... vaikken tunnekkaan paria sen enempää kuin puhelin keskustelun tai vihkiharjoitusten perusteella...

varsinkin se hetki on tosi sykähdyttävä kun pappi julistaa parin aviopuolisoiksi...

itsellä tuosta hetkestä 4v.

paljon onnea teille!

 

[Rukoilijasirkka]

No, älä noudata tuota inhottavaa ohjettani. Jos tippa tulee silmiin, niin se on aitoa sinua.

 

[wb]

mäkin itken aina mut se on nii jännä tilanne ettei siinä kauheesti mieti.mä en itkenyt siinä nimittäin. ja eihän se haittaa vaik tuliskin kyynel,sit vaan pyyhkii ne pois.

 

[viiras]

Minä hoin vaan hiljaa mielessäni "aku ankka, aku ankka", ihan järjetön hokema/ajatus mutta piti itkuun purskahtamisen poissa.

Tällaista ehdottaisin itsekin, mulla on hokemana mannapuuroa, mannapuuroa. Ollut pelastus monissa tilanteissa kun en ole halunnut itkeä tai nauraa hervottomasti

 

[Rukoilijasirkka]

Itkemisessä ikävintä on se, että naama vääntyy, minulla ainakin. Kyyneleet ei tule niinkuin elokuvissa, ei ne näytä kauniilta. Ja kun yrittää sanoa jotain, ei saa sanottua, kukaan ei saa selvää. :ashamed:

Anteeksi nyt vielä kerran tuo inhottava ohje.

 

[vieras]

No, älä noudata tuota inhottavaa ohjettani. Jos tippa tulee silmiin, niin se on aitoa sinua.

Varmasti tämä toimi hyvin sinulla, mutta minä päättelin, että koska silloin joutuisin katsomaan vieraita (joita on vähän ja kaikki hyvin läheisiä) ja jos nään heidät itkevän, niin en silloin pysty keskittymään asuihin.

 

[Rukoilijasirkka]

Minä hoin vaan hiljaa mielessäni "aku ankka, aku ankka", ihan järjetön hokema/ajatus mutta piti itkuun purskahtamisen poissa.

Tällaista ehdottaisin itsekin, mulla on hokemana mannapuuroa, mannapuuroa. Ollut pelastus monissa tilanteissa kun en ole halunnut itkeä tai nauraa hervottomasti

Paljon kivampi, ku toi mun ohje juhlaväelle naureskelusta. :flower:

 

[Rukoilijasirkka]

No, älä noudata tuota inhottavaa ohjettani. Jos tippa tulee silmiin, niin se on aitoa sinua.

Varmasti tämä toimi hyvin sinulla, mutta minä päättelin, että koska silloin joutuisin katsomaan vieraita (joita on vähän ja kaikki hyvin läheisiä) ja jos nään heidät itkevän, niin en silloin pysty keskittymään asuihin.

No totta. En mä tota käyttänyt omissa häissäni. Olin silloin niin nuori etten tiennyt, että häissä itketään kun pari menee sitä käytävää pitkin. Myöhemmin itkin kyllä puheen aikana. Ja sen jälkeen olen aina itkenyt ihmisten häissä. :/

 

[vieras]

Tuo on kyllä hyvä tämä jokin pelkkä sanan hokeminen. Kiitoksia ohjeista. Helpottaa jännitystäni.