Hyviä kokemuksia ison lapsen synnyttämisestä?

Meille oli lupailtu laskettuun aikaan mennessä noin 4kg vauvaa mut nyt alkaa kaiketi olla jo 4,5kg... Haluaisin kuulla hyviä synnytyskertomuksia näistä kun on alkanut itseä jännittää/pelottaa...

 

Itse synnytin 4,5-kiloisen, normaalisti alakautta ilman mitään ongelmia ja vain pari tikkiä.

 

4,3 kg painoi suurin mukulani syntyessään ja päänympäryskin oli 38 cm. Yhdellä ponnistuksella syntyi, pienen nirhauman teki tullessaan, yksi tikki siihen laitettiin

 

Esikoinen ei ollut ihan jätti (4kg) mutta päänympärys oli kiitettävät 38cm . Erittäin hyvä kokemus, lyhyt ponnistusvaihe, eikä isompia taistelujälkiäkään.

 

mulla 4,5kg ja 37cm päänympärys tuli ihan helposti ja kaikki meni hyvin! pari tikkiä ja toivuin täysin synnytyksestä! pienempi muksu tuon jälkeen tuli sitten erittäin helposti

 

Kolmas lapseni painoi 4750g. Nopein ponnistus vaihe. Ulos tuli samalla lailla kun muutkin ja pari tikkiä kans. Paino arvio meni päin mäntyä. Arvioivat 500g pienemmäksi ja olihan tuo paino pikkunen järkytys.

 

ite oon synnyttäny neljästä lapsestani kolme alakautta,, sektio ainoastaan perätilan takia.. alakautta syntyneet olivat 2195g(8vkoa etuajassa), ja nää muut sitte 4510g ja 4450g..pari tikkiä tuli isointa synnyttäes, muuten tul yhtä heleposti ku ois vessassa käyny. samoin tää toiseks isoin,.... jos oisin ollu tunnin pitempään kotona viel ni ois syntyny ooppeliin motarilla..

luota itseesi, kehoosi ja kätilöön

 

Ite ähelsin ulos 4220g, 54cm, py 37cm vauvan tuossa joulukuussa. Imukupilla vähän avustettiin kun sydänäänet dippas, mut sit olikin nopeesti ulkona. Välilihaa ei leikattu, toisen asteen repeämät tuli mut niihin sattui just ja just sen ekan päivän. Muodon vuoks otin sairaalassa tarjotut särkylääkkeet ekana päivänä, sen jälkeen en tarvinnu yhtään.

Pään ympärysmittahan siinä vissiin eniten merkkaa ja sitä nyt ei painosta oikeen osaa ennustaa.

 

Esikoinen 4kg, py 33cm. Synnytys 8h ja ponnistus 12min.
Toinen 4,3kg, py 36cm. Synnytys 6h ja ponnistus 4min.
Kolmas 3,6kg, py 36cm. Synnytys 1,5h, ponnistamista ei edes tapahtunut..

Ekassa synnytyksessä tehtiin eppari "varmuuden vuoksi". Nykyään sitä ei helpolla leikata.
Kahdessa viimeisessä synnytyksessä ei tullut minkäänlaisia taisteluarpia. Ja itsekkin olen ihan kääpiömallia, 155cm.

 

Ensisynnyttäjä, vauvan paino 5,1kg, ei tikin tikkiä

 

Musta tuntuu että sillä pään ympärysmitalla on enemmän merkitystä repeämiin ja synnytyksen kulkuun kuin vauvan painolla.

 

Minulla eka painoi 4750g ja hän syntyi käynnistyksen jälkeen sektiolla, oli tulossa kasvotarjonnassa ulos ja muutenkaan ei synnytys tahtonut edetä yhtään minnekään.

 

Isokokoinen mullakin oli tuo esikoinen, ja ihan mukavasti meni. Päänympärys oli iso. No, toisen lapsen synnyttäminen oli huomattavasti kivuliaampaa ja nopeaa rytinää, joten siinä mielessä eka oli helpompi. Kuopus oli kuitenkin vain 3,5-kiloinen, eli selvästi esikoista pienempi.

 

16-vuotiaana pukkasin pihalle 4200g vauvan. Ihan samalta tuntui kuin vanhempana alle 4kiloisen synnyttäminen.

 

[QUOTE="Mie";28435207]Musta tuntuu että sillä pään ympärysmitalla on enemmän merkitystä repeämiin ja synnytyksen kulkuun kuin vauvan painolla.[/QUOTE]

Usein nämä kuitenkin ovat jonkinlaisessa suhteessa keskenään.

 

Mä olen synnyttänyt myös 4,4 -kiloisen, 55-senttisen pojan alakautta. Ponnistusvaihe 5 minuuttia, ja ei tikin tikkiä. Kipeä olin kyllä, supisteli niin kovin ja olin sängyn vanki, sillä sydänäänet romahtivat, jos yritin sängystä pystyyn. Poitsulla oli iso solmu napanuorassa.

 

Ensimmäinen lapsi, 4,3kg (arvio oli suurempi), nopea synnytys, noin 6h, ponnistus 26min. Ei suurempia repeämiä tai mitään (3 tikkiä), en ehtinyt saada epiduraalia/spinaalia. Nopeasti oli synnytys ohi ja toipuminen myös nopeaa

 

Mulla oli vaikea synnytys, mutta se ei liittynyt lapsen kokoon (kohtutulehdusta, kuumetta, tehottomia mutta kivuliaita supistuksia käynnistyksestä jne.), eli ei jäänyt pelkoa siitä että joutuisin jatkossakin synnyttämään isoja vauvoja 4,2-kiloinen poika ja ensisynnytys siis oli kyseessä. Imukupilla autettiiin, kun mulla oli useamman päivän univelat ja kova kuume, ja voimat loppu, mutta se ei sattunut yhtään, ei tuntunut lainkaan pahalta. Eppari ja repeämä paranivat todella nopeasti, ja pystyi esimerkiksi istumaan ihan pian synnytyksen jälkeen vaikka haavoja tulikin. Alapää palautui entiselleen lantionpohjalihaksia jumppaamalla. Sain epiduraalin + spinaalin synnytyksessä, mikä tietysti helpotti aika tavalla asiaa Verta menetin aika paljon, se haittasi synnytyksne jälkeen enemmän kuin repeämät, koska oli todella hutera olo.

 

Sektio.

 

[QUOTE="vieras";28435218]Usein nämä kuitenkin ovat jonkinlaisessa suhteessa keskenään.[/QUOTE]

Jonkinlaisessa, kyllä. Toisaalta on myös niin, että geneettiset seikat vaikuttavat mutta eniten viikot: lapsi kerää viimeiset viikot (noin 36-42, jos niin pitkäksi menee) pelkkää rasvaa eli painoa. keuhkot ja muut tärkeät elimet ovat täysin kehittyneet, kuten myös pää ja sen sisällä olevat aivot. Näin ollen esim. 37-viikolla syntyvällä lapsella on jo melkein "täyteen mittaansa" kasvanut kallonympärys, mutta syntymäpaino voi olla vaikkapa 3100g. Jos sen sijaan sama lapsi syntyisi 4 viikkoa myöhemmin, voisi paino olla 4,3 kiloa, mutta päänympäryksessä ei olisi tapahtunut samassa suhteessa enää kasvua. Ymmärrätkös?

 

1tunti 5min meni ponnistuvaiheessa.n. vuorokausi meni 4kg koko synnytyksessä.Toisen asteen repeämät.

 

Mulla esikoinen oli 3350 g/48 cm ja pipo 38 cm. Sain 1. asteen repeämän ja synnytys kesti 48 tuntia ja ponnistusvaihe 12 minuuttia.
Kun yliaikakontrollissa painoarvioksi todettiin 4200 g, niin itkin järkytyksestä kun pelkäsin että repeä edestä ja takaa kun esikoisesta tuli jo repeämät. Käynnisteltiin pari päivää kunnes kalvojen puhkaisun jälkeen synnytys starttasi rivakasti. Kesti 1,5 tuntia ja ponnistusvaihe 5 minuuttia.. Painoa 4170 g, 51cm ja pipo 38 cm. Ja ainoastaan sain asfaltti-ihottumaa!! Pohkeet olivat kaikista kipeimmät kaikesta rapussa kävelemisestä edestakaisin synnytyssairaalassa.

 

Kiitos vastauksista! Pelottaa kun kaikki jolle olen asiasta kertonut, ovat vain kauhistelleet. Ja että nyt pitäisi jotain tehdä jos meinaavat sen ulos saada... Ainoa, jotka ovat osanneet tukea, ovat äitini ja mies. He ovat olleet rauhallisia. Eivät ole vetäneet överiksi. Ja kun minkä mä tälle voin, että iso lapsi on tulossa. Supistaa, supistaa, mutta ei riittävästi.