Hyvänlainen ja vääränlainen herkkyys

[vierailija]

Itse en näe herkkyyttäkään noin mustavalkoisena asiana. Ennemmin olen sitä mieltä, että nämä sun kaksi eri herkkyysluokittelua löytyvät meistä jokaisesta. Jopa siltä sun turvallista elämää eläneeltä ihmiseltä. Ylipäätänsä asioiden kategorisoiminen oikeaan ja väärään, niin tarvitseeko sitä tehdä j o k a asiassa. On olemassa vain asioita. Niin kuin herkkyyttäkään. En näe itse sitä tuolla tavoin luokiteltuna, koen että kuvailemasi asiat ovat yhtä ja samaa nippua.

Se ns. turvallisen elämänkin sisällä oleva on aivan varmasti saanut myös omalle kohdalleen käsiteltäväksi oman annoksensa tunteiden negatiivisuutta. Emme me tiedä, mitä ja miten toinen on kokenut tilanteita. Me vain oletamme. Ja silloin jo liikutaan huteralla pinnalla.

Juuri näin.

Olen erityisherkkä ihminen. Siinä ei pysty valitsemaan mille on herkkä, milloin on, ja mikä on se viimeinen pisara kun kestokyky on siltä erää loppu. Opetella voi monia asioita omassa toiminnassaan ja suhteissa muihin, ja kannattaakin, mutta sen hetkinen sekä kasvuympäristö vaikuttavat enemmän kuin järki.

Kannattaa tutustua erityisherkkyyteen (Highly sensitive person), koska 15-20% ihmisistä on sellaisia. En sano että kärsimme tästä, eikä tää ole sairaus, vaikka usein toivoisi olevansa vähemmän herkkä, mutta sitten taas muistaa miten paljon siitä myös saa.

Ja jos joku sanoo, että ei sellaista ole olemassakaan ja luulet vaan, niin kyllä tän tietää että tämmöinen ominaisuus on kun se omalle kohdalle sattuu. Olen fiksu, vahva ja järkevä ihminen, mutta tuo herkkyys on aika määräävä tekijä ja nykyisessä elämänvaiheessa se on taas voimakkaana pinnalla.

 

[Echo]

Olen eri mieltä. Sillä turvassa elävällä voi olla niin turtunut käsitys ja osin hyvin pinnallinen kuva elämästä, että hänen tunne-elämänsä myös voi olla köyhempi kuin sillä ns. kovia kokeneemmalla (tosin sekin on sitä herkkyyden muovautumista, jota ei välttämättä todella siinä tilanteessa edes ymmärrä) . Usein se kolhiintunut ihminen osaa paremmin nähdä tilanteet ja ihmiset, ihmisen kerrostumat, kun on saanut olla osana kumpaakin herkkyyskokemusta. Minun mielestä, ja kokemuksiinkin perustuen, kun sillä enemmän kolhitulla on kuitenkin elämässään tarjolla molempia suuntauksia, usein lähellä on sitä ns. turvallista tasoa tarjoava, huolehtiva ihminen.

Ihmisestä itsestään löytyy kaikki tunne-elämän kerrostumat. Omat kokemukset, lähiympäristö ja tilanteet ihmisineen muokkaavat suhtautumistapaa, miten muokkaa tunteitaan, miten paljon jalan sijaa antaa niille missäkin tilanteessa.

No juu, täysin turvallisen elämän eläneet ovat tylsiä ja usein empatiakyvyttömiä. Mieheni eräs sukulainen on hyvin putkikatseinen ja ennakkoluuloinen kun on elänyt pumpulissa ja elämä mennyt putkeen. Mut jos mun pitäis rekrytoida
"Hyvän perheen kasvatti Maija jolla on ollut tasapainoinen elämä"
Vs.
"Mauri katuojasta joka on eheytynyt 5 vuoden aikana"

valitsisin Maijan (toki Maijan pitää olla työntekijänä pätevä, ja keskustelu-ja ongelmanratkaisultaan kiva).
Maija olisi yllätyksetön, mutta vakaa ja luotettava.

 

[Lispetti]

Juuri näin.

Olen erityisherkkä ihminen. Siinä ei pysty valitsemaan mille on herkkä, milloin on, ja mikä on se viimeinen pisara kun kestokyky on siltä erää loppu. Opetella voi monia asioita omassa toiminnassaan ja suhteissa muihin, ja kannattaakin, mutta sen hetkinen sekä kasvuympäristö vaikuttavat enemmän kuin järki.

Kannattaa tutustua erityisherkkyyteen (Highly sensitive person), koska 15-20% ihmisistä on sellaisia. En sano että kärsimme tästä, eikä tää ole sairaus, vaikka usein toivoisi olevansa vähemmän herkkä, mutta sitten taas muistaa miten paljon siitä myös saa.

Ja jos joku sanoo, että ei sellaista ole olemassakaan ja luulet vaan, niin kyllä tän tietää että tämmöinen ominaisuus on kun se omalle kohdalle sattuu. Olen fiksu, vahva ja järkevä ihminen, mutta tuo herkkyys on aika määräävä tekijä ja nykyisessä elämänvaiheessa se on taas voimakkaana pinnalla.

Antaisitko muutaman esimerkin miten tuo ilmenee.

 

[Echo]

Esim. suhteessa jossa toinen on syntynyt kultalusikka suussa ja toinen on syönyt nälkäänsä kissanruokaa, voi olla tosi haastavaa asennoitua toisen saappaisiin.

Suvussa on yksi tällainen aviopari joille tuli valitettavasti ero.

Juu.
Sanon tämän painokkaasti.

Usein kehotetaan miettimään asioita huono-osaisten ja kärsineiden kannalta, ja niin pitääkin, se on empatiaa ja tärkeää ihmisyyttä.
Mutta pystyvätkö kärsineet asettumaan elämässä pärjänneen saappaisiin ja ajattelumaailmaan? ( Heitä on Suomessa melkein suurin osa väestöstä) - Eivät läheskään aina.

Terve ihminen ymmärtää molempia.
Vaillinainen ihminen vain luulee ymmärtävänsä parempiosaisten kokemuksia.

 

[vierailija]

Miksi herkän pitää juuri mukautua toisen tunnetilaan? Ja siis on hyväkin olla kovuutta. Mut ei se tarkoita et tarvii olla ilkee sille toiselle. Ku se voi tuntua tosi pahalta varsinkin jos on herkkä. Sellasta tukevaa vahvuutta tarvitaan. Eikä herkkä voi et sille mitään et kokee huonot ja hyvät hetket voimakkaina. Ei se valinnut herkkyyttä. Jos on aina olllut isosti tunteellinen ni miten voi tietää täysin miten "normaali" tuntee. Ja miten voit sanoa ettei herkkä ole terve? Kyl sen niin pitäisi mennä et normi tuntija mukautuu syvemmin herkän maailmaan ni voi oppia elämän kauneudesta enemmän. Herkälle muutenkin maailma on pelottovampi paikka kun kokee ne negatiiviset jutut niin isosti ja aistii ihmisten pahantahtoisuuden ja ilkeät kommentit satuttaa enemmän. Täällä maailmassa on niin paljon sydämmensä kovettaneita et hyvä jos joku uskaltaa olla tunteellinen sitä pitää rohkaista. Noh tiedän yhen kundin joka on erityisherkkä ni se sydämmessään tietää että onko joku topakka ratkaisu järkevä. Paremmin kuin se järkityyppi sydämmestä löytyy yllättävän paljon ratkaisui eri ongelmiin ja tunteesta. Mut onhan siinäkin perää et ei aina voi vedota menneeseen ja mennä sen taakse piiloon ja herkänkin on kuunneltava jos tekee väärin ei elämä ole pelkkää positive vibes only se tie vie ettei kukaan voi olla erimieltä ku siitä loukkaannutaan. Mut erimielisyyden voi kertoo monella tapaa. Et on herkänkin saatava vähän kovuutta kestää sitä et kaikki ei mene oman tahdon mukaan vaan täällä on muitakin. Ku oon nyt lukenut et moni julkku esim vaatii koko ajan et näin kaiken pitää mennä tai sit ollaan ilkeitä sille "tavikselle" et pitäisi "herkän" muusikon tajuavan ku ittestä ilkeily tuntuu pahalle ni miksi itte on sitten muille. Nojoo kaikki sortuu välillä ilkeilyyn. Mut yhteikunta voisi paljon paremmin ilmankin. Ja joo erimielisyys ei ole ilkeyttä ja sitä pitääkin jo lapsena opettaa et joku voi olla erimieltä sun kaa mut se ei ole mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan.

Ja joo moni ei niin tunteellinen just loukkaantuu kun sanoo erimielipiteensä asiasta. Mut nää asiat pitäisi opettaa vissiin jo lapsena et kehittyy terve itse tunto kestämään erilaisuutta ja erimielipiteitä. Ja tulla rohkeemmaksi.
Ja joo kyl huonoo käytöstä saa arvostella oli kuka vaan. Mut täällä netissä se ach niin objektiivine palaute on toisen maanrakoon haukkumista ja sit lytätään kaikki siinä jos yksi ratkaisu on huono. Esim palstan persut ei näe mitään hyvää vihervasemmisto hallituksessa ja sitä moititaan kaikesta. Et ei ne järki tyypitkään mitään kovin hyviä ole puhumaan objektiivisuudesta ja lisäksi haukutaan kaikki afrikkalaiset tyhmiksi ja sitä muut komppaa. Sehän edistääkin sitä asiaa ja on ach niin ihanaa järkeilyä. Tollasesta käytöksestä on järki kaukana. Et itse kullakin on ongelmia objektiivisuuden kanssa.

 

[Echo]

Juuri näin.

Olen erityisherkkä ihminen. Siinä ei pysty valitsemaan mille on herkkä, milloin on, ja mikä on se viimeinen pisara kun kestokyky on siltä erää loppu. Opetella voi monia asioita omassa toiminnassaan ja suhteissa muihin, ja kannattaakin, mutta sen hetkinen sekä kasvuympäristö vaikuttavat enemmän kuin järki.

Kannattaa tutustua erityisherkkyyteen (Highly sensitive person), koska 15-20% ihmisistä on sellaisia. En sano että kärsimme tästä, eikä tää ole sairaus, vaikka usein toivoisi olevansa vähemmän herkkä, mutta sitten taas muistaa miten paljon siitä myös saa.

Ja jos joku sanoo, että ei sellaista ole olemassakaan ja luulet vaan, niin kyllä tän tietää että tämmöinen ominaisuus on kun se omalle kohdalle sattuu. Olen fiksu, vahva ja järkevä ihminen, mutta tuo herkkyys on aika määräävä tekijä ja nykyisessä elämänvaiheessa se on taas voimakkaana pinnalla.

Pystyykö erityisherkkyyksiä siedättämään mitenkään?
Siis juu, erityisherkkyyttä on, se on biologista syntyperää.
Mutta mä luokittelisin se herkkyydeksi, joista ei ole kuin harmia elämässä, paitsi nyt ehkä vertaistukiryhmässä ei.
Mutta se on tavallisen tilanteen kokemista aistien kautta ja muutoinkin väärin, liian kuormittavana.

Mä ainakin tekisin kaikkeni itseni karaisemiseen ja siedättämiseen.

 

[vierailija]

. Mutta he eivät pääse siltikään usein kokemuksen tasolla, keskustelutaitojen ja sosiaalisuuden tasolla jonkun kivasti pärjänneen ihmisen tasolle.

Voi v....u

 

[Lispetti]

Juu.
Sanon tämän painokkaasti.

Usein kehotetaan miettimään asioita huono-osaisten ja kärsineiden kannalta, ja niin pitääkin, se on empatiaa ja tärkeää ihmisyyttä.
Mutta pystyvätkö kärsineet asettumaan elämässä pärjänneen saappaisiin ja ajattelumaailmaan? ( Heitä on Suomessa melkein suurin osa väestöstä) - Eivät läheskään aina.

Terve ihminen ymmärtää molempia.
Vaillinainen ihminen vain luulee ymmärtävänsä parempiosaisten kokemuksia.

Hyvä pointti.

No juu, täysin turvallisen elämän eläneet ovat tylsiä ja usein empatiakyvyttömiä. Mieheni eräs sukulainen on hyvin putkikatseinen ja ennakkoluuloinen kun on elänyt pumpulissa ja elämä mennyt putkeen. Mut jos mun pitäis rekrytoida
"Hyvän perheen kasvatti Maija jolla on ollut tasapainoinen elämä"
Vs.
"Mauri katuojasta joka on eheytynyt 5 vuoden aikana"

valitsisin Maijan (toki Maijan pitää olla työntekijänä pätevä, ja keskustelu-ja ongelmanratkaisultaan kiva).
Maija olisi yllätyksetön, mutta vakaa ja luotettava.

Tä?
Miksi Mauri ei eheytyneenä voisi olla kaikkea mitä Maija?

Maija valittaisi heti kun pitäisi antaa suurempi työpanos - olla ylitöissä jne.
Maija ei myöskään välttämättä kykenisi sellaiseen ongelmanratkaisuun mitä Mauri. Maurihan on joutunut tekemään töitä superisojen ponnisteluiden eteen ja ratkonut ongelmia. Mauri on myös kokenut miltä oikea voittajafiilis tuntuu ja tavoittelee tätä tietenkin myös työssään.

Palkkaisin Maurin. Maurilla on isompi nälkä!

 

[vierailija]

Miksi herkän pitää juuri mukautua toisen tunnetilaan? Ja siis on hyväkin olla kovuutta. Mut ei se tarkoita et tarvii olla ilkee sille toiselle. Ku se voi tuntua tosi pahalta varsinkin jos on herkkä. Sellasta tukevaa vahvuutta tarvitaan. Eikä herkkä voi et sille mitään et kokee huonot ja hyvät hetket voimakkaina. Ei se valinnut herkkyyttä. Jos on aina olllut isosti tunteellinen ni miten voi tietää täysin miten "normaali" tuntee. Ja miten voit sanoa ettei herkkä ole terve? Kyl sen niin pitäisi mennä et normi tuntija mukautuu syvemmin herkän maailmaan ni voi oppia elämän kauneudesta enemmän. Herkälle muutenkin maailma on pelottovampi paikka kun kokee ne negatiiviset jutut niin isosti ja aistii ihmisten pahantahtoisuuden ja ilkeät kommentit satuttaa enemmän. Täällä maailmassa on niin paljon sydämmensä kovettaneita et hyvä jos joku uskaltaa olla tunteellinen sitä pitää rohkaista. Noh tiedän yhen kundin joka on erityisherkkä ni se sydämmessään tietää että onko joku topakka ratkaisu järkevä. Paremmin kuin se järkityyppi sydämmestä löytyy yllättävän paljon ratkaisui eri ongelmiin ja tunteesta. Mut onhan siinäkin perää et ei aina voi vedota menneeseen ja mennä sen taakse piiloon ja herkänkin on kuunneltava jos tekee väärin ei elämä ole pelkkää positive vibes only se tie vie ettei kukaan voi olla erimieltä ku siitä loukkaannutaan. Mut erimielisyyden voi kertoo monella tapaa. Et on herkänkin saatava vähän kovuutta kestää sitä et kaikki ei mene oman tahdon mukaan vaan täällä on muitakin. Ku oon nyt lukenut et moni julkku esim vaatii koko ajan et näin kaiken pitää mennä tai sit ollaan ilkeitä sille "tavikselle" et pitäisi "herkän" muusikon tajuavan ku ittestä ilkeily tuntuu pahalle ni miksi itte on sitten muille. Nojoo kaikki sortuu välillä ilkeilyyn. Mut yhteikunta voisi paljon paremmin ilmankin. Ja joo erimielisyys ei ole ilkeyttä ja sitä pitääkin jo lapsena opettaa et joku voi olla erimieltä sun kaa mut se ei ole mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan.

Ja joo moni ei niin tunteellinen just loukkaantuu kun sanoo erimielipiteensä asiasta. Mut nää asiat pitäisi opettaa vissiin jo lapsena et kehittyy terve itse tunto kestämään erilaisuutta ja erimielipiteitä. Ja tulla rohkeemmaksi.
Ja joo kyl huonoo käytöstä saa arvostella oli kuka vaan. Mut täällä netissä se ach niin objektiivine palaute on toisen maanrakoon haukkumista ja sit lytätään kaikki siinä jos yksi ratkaisu on huono. Esim palstan persut ei näe mitään hyvää vihervasemmisto hallituksessa ja sitä moititaan kaikesta. Et ei ne järki tyypitkään mitään kovin hyviä ole puhumaan objektiivisuudesta ja lisäksi haukutaan kaikki afrikkalaiset tyhmiksi ja sitä muut komppaa. Sehän edistääkin sitä asiaa ja on ach niin ihanaa järkeilyä. Tollasesta käytöksestä on järki kaukana. Et itse kullakin on ongelmia objektiivisuuden kanssa.

Viisasta puhetta. Puhetyyliin kirjoitettu teksti on hitaampaa luettavaa.
Luultavasti ap. otti nokkiinsa arvostelustani.
Kannattaa kirjoittaa sivistynyttä tekstiä ja miettiä tovi mitä kirjoittaa.
Ei minun tarkoitus ole leikkiä tällä palstalla terapeuttia. Aikuisia ihmisiä en ala neuvomaan.
Riittää kun noudattaa nettietikettiä.
Aamulla kirjoitin naisen elämää käsittelevään ketjuun ja liitin viestiin kopiotekstin. Sain virheilmoituksen, jossa viestiäni epäiltiin roskapostiksi. Pyyhin pois copypastaukseni ja painoin onnistuneesti uudestaan Lähetä-nappia.
Herkkien ihmisten kanssa kannattaa valita sanansa tarkkaan. Tyyppi saattaa olla erittäin pitkävihainen.
Monesti sanon omaisilleni, että avioerossa on paljon hyvääkin. Sain perintöasuuteni hyvään aikaan. Vaikka mitä ohjeita olen saanut en taatusti puutu viimeisimpään pesänselvitykseen. Asianomaiset saavat sopia keskenään asiansa.
Minulla ei ole mitään käsitystä mistä kenkä puristaa. Uutta vettä virtaa jatkuvasti Vantaan joessa.
Minulla on erityisherkät silmät. Silmöni vuotavat ruudun kirkkaudessa.
Pihassa möyrii auraaja. Ihana päästä myräkän jälkeen ulos. Valtteri oli luultua maltillisempi.

 

[vierailija]

Terve ihminen ymmärtää molempia.
Vaillinainen ihminen vain luulee ymmärtävänsä parempiosaisten kokemuksia.

Siis koviakokenut on nyt jo vaillinainenkin?

 

[Elena777]

Se ns. turvallisen elämänkin sisällä oleva on aivan varmasti saanut myös omalle kohdalleen käsiteltäväksi oman annoksensa tunteiden negatiivisuutta. Emme me tiedä, mitä ja miten toinen on kokenut tilanteita. Me vain oletamme. Ja silloin jo liikutaan huteralla pinnalla.

Totta.

 

[Elena777]

Väärällä tavalla herkät ihmiset, tai helposti näihin luokitelluksi tulevat, ovat mielestäni myös: mielensäpahoittajat, turvallisen tilan vaatijat ja osittain myös tahallaan väärinymmärtävät ihmiset.
He ovat katalia kun käyttävät edellä mainittuja oman agendansa läpi lyömiseen.

ja saattavat kuluttaa elämäänsä näillä keinoilla muita satuttaen, jopa nauttivat sitten kun toiseen sattuu.

 

[Elena777]

Joskus on kokemusasiantuntijoita jotka on eläneet raa'an elämän. He pystyvät kertomaan paranemisprosessistaan ja sillä auttamaan muita. Mutta he eivät pääse siltikään usein kokemuksen tasolla, keskustelutaitojen ja sosiaalisuuden tasolla jonkun kivasti pärjänneen ihmisen tasolle.

Mä tunnen ihmisiä joilla ollut todella hyvä elämä, siis turvallinen ja onnellinen lapsuus, nuoruus jne...sellaselle on todella hankalaa selittää miltä tuntuu kun lapsuuskodin ilmapiiriä pystyi kuvailemaan sanalla: Kaaos.
Keskustelin kerran erään kanssa muutaman tunnin Vantaalaisessa kahvilassa ja hänen loppukommentti oli:''Vitsit, että mä olen kateellinen sun lapsuudesta''
Se pysäytti, koska minä taas kaipasin sitä turvallisuutta mitä hänen elämänsä oli ollut.

 

[vierailija]

Antaisitko muutaman esimerkin miten tuo ilmenee.

No esimerkiksi kun kysyit tavallaan kysymyksen mutta et laittanut perään kysymysmerkkiä, niin nyt mä mietin että haluutko oikeasti vastauksen vai oliko tämä kovasävyinen toteamus tyyliin en usko vaikka miten vakuuttelisit. Päädyn siihen että toivot vastausta. Minkä sävyisen vastauksen mahdat tarvita, koska et muotoillut kysymystäsi oikein niin oletko esim hieman ärtynyt ja miten minun pitäisi vastaukseni muotoilla: lepytellen vai lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa joku tapahtuma?

Tässä siis alkajaisiksi eli tämmöinen jahkailu ja toisen tunnetilojen skannailu liittyy asiaan. Muita asioita on pienien yksityiskohtien huomaaminen esim toisten kehonkielessä, ympäristön hajuissa, valossa, äänissä, muutokset, ja se mikä ketjussakin jo tuli esiin niin muiden tunnetilat vaikuttaa keskivertoa voimakkaammin omaan tunnetilaan. Nämä kaikki kuormittaa ja niistä pitää saada välillä taukoa, jotta jaksaa taas.
Tämä on erilaista kuin esim Asperger-henkilön juuttumista tunteisiin ja yksityiskohtiin, en juutu, vain huomaan ne.
Positiivista on esim se tyydytys minkä saa kun saa tehdä valtavasti huomioita, eläytymään pikkutarkasti mukaviin tunteisiin ja asioihin jotka tapahtui vaikka vuosi sitten.

En voi tietää miten keskiverto ihminen asiat kokee, mutta keskustelut, kirjoista opettelu ja terapia ovat kaikki antaneet saman tuloksen että ihan ääripäässä elän.

Googlaa HSP tässä välissä.
Mun pitää mennä laittamaan ruokaa.

 

[Elena777]

No juu, täysin turvallisen elämän eläneet ovat tylsiä ja usein empatiakyvyttömiä. Mieheni eräs sukulainen on hyvin putkikatseinen ja ennakkoluuloinen kun on elänyt pumpulissa ja elämä mennyt putkeen. Mut jos mun pitäis rekrytoida
"Hyvän perheen kasvatti Maija jolla on ollut tasapainoinen elämä"
Vs.
"Mauri katuojasta joka on eheytynyt 5 vuoden aikana"

valitsisin Maijan (toki Maijan pitää olla työntekijänä pätevä, ja keskustelu-ja ongelmanratkaisultaan kiva).
Maija olisi yllätyksetön, mutta vakaa ja luotettava.

Mä taas Maurin, koska Maija ei välttämättä ymmärrä sitä joka elämässä on kärsinyt kun taas Mauri voi ymmärtää todella hyvin.

PS: Onko Mauri komee? Edes söötti ja sinkku? Niin??

 

[vierailija]

Eihän ihmisen herkkyys mikään vika tai puute saatika sairaus ole! Toki herkkyyteen voi sairastua mutta silloin sitä ruokkii ihmisen itsensä lisäksi myös ympäristö. Jotkut jopa tieten tahtoen nähdessään toisen epävarmuuden, mikä kuuluu herkkyyteen ja on meissä jokaisessa, vain omilla toiminnoillaan lietsovat sitä ja siten myös alistavat toisen, nöyryyttävät.
Ihmisen herkkyys on aina kuitenkin pohjimmiltaan subjektiivista kokemusta, tietysti. Herkkyys on myös tasapainottelua, se on vahvuutta ja se on heikkoutta. Sitä voi ns. kouluttaa, muokata vastaamaan tilanteita, jos näkee sille tarvetta. Toki välttämättä sitä ei itse edes näe, silloin olisi hyvä jos olisi lähipiirissä ihminen, joka reagoisi - varsinkin jos näkee tilanteen luisuvan henkilöä vahingoittavaksi suunnaksi eli ihmisen elämänhallinta minäkuvineen on jo sairaalloista.
Se, että on herkkä ja vaikka kovia kokenut elämässään ei suinkaan tarkoita sitä, ettet tulisi koskaan pärjäämään tai jopa menestymään. Kaikki on kiinni ihmisestä itsestään sekä myös niistä muista ihmisistä. Annetaanko tilaisuuksia, uusia mahdollisuuksia. Kannustetaanko.
Ihmisen itsensä käsissä on tarttuminen niihin.

 

[Lispetti]

Miksi herkän pitää juuri mukautua toisen tunnetilaan? Ja siis on hyväkin olla kovuutta. Mut ei se tarkoita et tarvii olla ilkee sille toiselle. Ku se voi tuntua tosi pahalta varsinkin jos on herkkä. Sellasta tukevaa vahvuutta tarvitaan. Eikä herkkä voi et sille mitään et kokee huonot ja hyvät hetket voimakkaina. Ei se valinnut herkkyyttä. Jos on aina olllut isosti tunteellinen ni miten voi tietää täysin miten "normaali" tuntee. Ja miten voit sanoa ettei herkkä ole terve? Kyl sen niin pitäisi mennä et normi tuntija mukautuu syvemmin herkän maailmaan ni voi oppia elämän kauneudesta enemmän. Herkälle muutenkin maailma on pelottovampi paikka kun kokee ne negatiiviset jutut niin isosti ja aistii ihmisten pahantahtoisuuden ja ilkeät kommentit satuttaa enemmän. Täällä maailmassa on niin paljon sydämmensä kovettaneita et hyvä jos joku uskaltaa olla tunteellinen sitä pitää rohkaista. Noh tiedän yhen kundin joka on erityisherkkä ni se sydämmessään tietää että onko joku topakka ratkaisu järkevä. Paremmin kuin se järkityyppi sydämmestä löytyy yllättävän paljon ratkaisui eri ongelmiin ja tunteesta. Mut onhan siinäkin perää et ei aina voi vedota menneeseen ja mennä sen taakse piiloon ja herkänkin on kuunneltava jos tekee väärin ei elämä ole pelkkää positive vibes only se tie vie ettei kukaan voi olla erimieltä ku siitä loukkaannutaan. Mut erimielisyyden voi kertoo monella tapaa. Et on herkänkin saatava vähän kovuutta kestää sitä et kaikki ei mene oman tahdon mukaan vaan täällä on muitakin. Ku oon nyt lukenut et moni julkku esim vaatii koko ajan et näin kaiken pitää mennä tai sit ollaan ilkeitä sille "tavikselle" et pitäisi "herkän" muusikon tajuavan ku ittestä ilkeily tuntuu pahalle ni miksi itte on sitten muille. Nojoo kaikki sortuu välillä ilkeilyyn. Mut yhteikunta voisi paljon paremmin ilmankin. Ja joo erimielisyys ei ole ilkeyttä ja sitä pitääkin jo lapsena opettaa et joku voi olla erimieltä sun kaa mut se ei ole mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan.

Ja joo moni ei niin tunteellinen just loukkaantuu kun sanoo erimielipiteensä asiasta. Mut nää asiat pitäisi opettaa vissiin jo lapsena et kehittyy terve itse tunto kestämään erilaisuutta ja erimielipiteitä. Ja tulla rohkeemmaksi.
Ja joo kyl huonoo käytöstä saa arvostella oli kuka vaan. Mut täällä netissä se ach niin objektiivine palaute on toisen maanrakoon haukkumista ja sit lytätään kaikki siinä jos yksi ratkaisu on huono. Esim palstan persut ei näe mitään hyvää vihervasemmisto hallituksessa ja sitä moititaan kaikesta. Et ei ne järki tyypitkään mitään kovin hyviä ole puhumaan objektiivisuudesta ja lisäksi haukutaan kaikki afrikkalaiset tyhmiksi ja sitä muut komppaa. Sehän edistääkin sitä asiaa ja on ach niin ihanaa järkeilyä. Tollasesta käytöksestä on järki kaukana. Et itse kullakin on ongelmia objektiivisuuden kanssa.

En nyt usko etteikö Persut tai heitä kannattavat näkisi mitään hyvää muissa puolueissa. Tämä on ihan oma tulkintasi.

Toki on niin, että näin vastakkainasetellulla alustalla näitä hyviä asioita tuskin tulee sillä tavoin esiin.

Ja, onko vihreillä tai heitä kannattavilla mitään hyvää sanottavaa Persuista? Hmmm…onko tässä kohtaa vihreillä järki mukana?

 

[Lispetti]

No esimerkiksi kun kysyit tavallaan kysymyksen mutta et laittanut perään kysymysmerkkiä, niin nyt mä mietin että haluutko oikeasti vastauksen vai oliko tämä kovasävyinen toteamus tyyliin en usko vaikka miten vakuuttelisit. Päädyn siihen että toivot vastausta. Minkä sävyisen vastauksen mahdat tarvita, koska et muotoillut kysymystäsi oikein niin oletko esim hieman ärtynyt ja miten minun pitäisi vastaukseni muotoilla: lepytellen vai lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa joku tapahtuma?

Tässä siis alkajaisiksi eli tämmöinen jahkailu ja toisen tunnetilojen skannailu liittyy asiaan. Muita asioita on pienien yksityiskohtien huomaaminen esim toisten kehonkielessä, ympäristön hajuissa, valossa, äänissä, muutokset, ja se mikä ketjussakin jo tuli esiin niin muiden tunnetilat vaikuttaa keskivertoa voimakkaammin omaan tunnetilaan. Nämä kaikki kuormittaa ja niistä pitää saada välillä taukoa, jotta jaksaa taas.
Tämä on erilaista kuin esim Asperger-henkilön juuttumista tunteisiin ja yksityiskohtiin, en juutu, vain huomaan ne.
Positiivista on esim se tyydytys minkä saa kun saa tehdä valtavasti huomioita, eläytymään pikkutarkasti mukaviin tunteisiin ja asioihin jotka tapahtui vaikka vuosi sitten.

En voi tietää miten keskiverto ihminen asiat kokee, mutta keskustelut, kirjoista opettelu ja terapia ovat kaikki antaneet saman tuloksen että ihan ääripäässä elän.

Googlaa HSP tässä välissä.
Mun pitää mennä laittamaan ruokaa.

Ennen kuuklaamista:

Vaikuttaa siltä, että elät elämääsi muiden kautta. Ihan kuin sinulla ei olisi oikeutta olla rohkeasti sinä itse. Ikään kuin et arvostaisi itseäsi…

Juu nyt kuuklaan!

 

[vierailija]

Pystyykö erityisherkkyyksiä siedättämään mitenkään?
Siis juu, erityisherkkyyttä on, se on biologista syntyperää.
Mutta mä luokittelisin se herkkyydeksi, joista ei ole kuin harmia elämässä, paitsi nyt ehkä vertaistukiryhmässä ei.
Mutta se on tavallisen tilanteen kokemista aistien kautta ja muutoinkin väärin, liian kuormittavana.

Mä ainakin tekisin kaikkeni itseni karaisemiseen ja siedättämiseen.

Et ehkä tekisi jos olisit erityisherkkä ei se ole mikään pelkästään negatiivinen ominaisuus. Eikä myöskään säälittävä ominaisuus.
Googlaa HSP, netistä löytyy paljon asiallista tietoa aiheesta.

 

[vierailija]

Ennen kuuklaamista:

Vaikuttaa siltä, että elät elämääsi muiden kautta. Ihan kuin sinulla ei olisi oikeutta olla rohkeasti sinä itse. Ikään kuin et arvostaisi itseäsi…

Juu nyt kuuklaan!

Elän ihan hyvin elämääni, olen opetellut mitä voin tehdä ja mitä ei kannata (esim ei kannata lukea tätä palstaa, tai ei ainakaan kannattaisi kirjoittaa tänne mutta nyt aihe liippasi niin läheltä). Totta on että en ole aina kovin rohkea olemaan oma itseni, usein kaipaan hieman tukea, hymykin riittää. Joskus poistun tilanteesta jos rohkeus ei riitä. Tämä johtuu pelosta että saan arvosteluja, niitä olen koko ikäni saanut koska olen vauhdikas sählääjä. Äsken kuitenkin keskityin kertomaan keskiverrosta poikkeavasta ominaisuudestani.
Arvostan myös sitä ominaisuutta, sen mukanaan tuomaa elämiskykyä. Näen esim muista ihmisistä aika nopeasti minkälaisia he ovat, mutta voin myös olla kaveri vaikka en pitäisikään tyypistä, se vaan vaatii taas enemmän voimavaroja.
Erityisherkillä ,niin kuin kellään, ei muuten ole samaa määrää voimavaroja, vaan määrä on yksilöllistä.
Olen korkeastikoulutettu, mulla on oma yritys ja yksi työntekijä, perhe, omakotitalo, kesämökki, ystäviä, harrastuksia joista osa on sosiaalisia ja osa yksin nyhräämistä.

 

[vierailija]

En nyt usko etteikö Persut tai heitä kannattavat näkisi mitään hyvää muissa puolueissa. Tämä on ihan oma tulkintasi.

Toki on niin, että näin vastakkainasetellulla alustalla näitä hyviä asioita tuskin tulee sillä tavoin esiin.

Ja, onko vihreillä tai heitä kannattavilla mitään hyvää sanottavaa Persuista? Hmmm…onko tässä kohtaa vihreillä järki mukana?

No lisbe todista se vääräksi. Tee aloitus jossa kehut hallitusta jostain aikaansaannoksesta katotaan mitä löydät.

 

[KOOWEE]

Tässä ketjussa rinnastetaan "herkkyys" ihan toiseen asiaan nimeltä "yliherkkyys" asiat yhteen sotkien.

Mutta olin tuubissa keskustelussa erityisherkkyydestä tässä taannoin, ja sain luettavaksi siitä seuraavan sivuston:

https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/usein-kysytyt-kysymykset/

ja sieltä löysin linkin "Erityisherkkä lapsi", jota alla käsittelen:

https://1596517.169.directo.fi/@Bin/eae6866a7178bb5493eebc86582becc2/1643542390/application/pdf/172076/ea89b1_fd339e439f4c4553ab9dbc4a336c8bca.pdf

Tässä kopio kommentistani:

"Saattaa olla, että aliarvioin geneettisten ominaisuuksien osuuden monessakin asiassa, tarkoittaen tässä synnynnäisten hermoston herkkyys- ym. ominaisuuksien vaikutusta. Lukiessani sivustolta löytämästäni linkistä ”Erityisherkkä lapsi” tällaisen lapsen ominaisuuksista, en kuitenkaan voi välttää ajattelemasta, että varhaisilla vuorovaikutuksilla ja olosuhteilla on olennainen osallisuus tämän ominaisuuskirjon synnyssä.

Esim. toteamukset otsikon ”Kuormittuminen on seurausta liian monesta ärsykkeestä” alla ovat mielestäni selvästi hyvin varhaisten kokemusten muovaamia eivätkä synnynnäisiä, kun lapsi ”valmistautuu yleensä huolellisesti eri tilanteisiin”, ”saattaa olla varautunut ja jännittynyt”, ”on itsekriittinen ja arvioi itseään tarpeettoman ankarasti”, ”kokee palautteen voimakkaasti”, ”saattaa olla muita heikompi itsearvostus (tämä varsinkin olennainen huomio!) ja aliarvioi kykynsä”, ”vierasta puolustaa ja tuoda esille itseään ja tarpeitaan” sekä ”päätösten tekeminen vaikeaa” jne. Loput kuvaukset vastaavat myös mielestäni hyvin ihan ympäristön muovaamia ominaisuuksia (huom! ”tunteakseen olonsa turvalliseksi”!).

Otsikon ”Erityisherkkyyden ilmeneminen” alla olevat luonnehdinnat (kohdat ”Sosiaalinen herkkyys” ja ”Psyykkinen herkkyys”) ovat mielestäni myös ihan selvästi kokemuksellisia seurauksia. Ehkä ainoa synnynnäisiä hermostollisia ominaisuuksia selvästi puoltava osuus löytyy kohdan ”Fyysinen aistiherkkyys ja muu kehollinen herkkyys” alta, mutteivät niidenkään kohdalla ole mielestäni täysin poissuljettua, että ne olisivat voineet aiheutua kokemuksellisten seikkojen pohjalta. Esim. toinen pojistani oli pienenä hyvin ärsytysherkkä (muistan elävästi kuinka hän sai raivareita juuri noista ihoa hiertävistä lapuista), mutta se liittyi selvästi kireisiin kotioloihimme ja lieveni vähitellen olojen rauhoituttua. Hermosto jännittyy (ja saattaa jopa tulehtua?) ja ylivirittyy psyykkisen stressin myötä.

Silmäiltyäni läpi otsikon ”Mitä erityisherkkyys ei ole”, missä verrattiin selviä psyykkisiä diagnooseja erityisherkkyyteen, on sekä todettava runsaasti yhteneväisyyksiä vähän jokaiseen diagnoosiin, kun myös se, että mainitut erilaisuudet myös ovat usein selvästi ”psykologisia” luonteeltaan - mikä mielestäni puoltanee psykologisen kehityksen (kokemuksellisuuden) katsomusta.

En siis kuitenkaan väitä, että erityisherkkyys on yksinomaan seurausta ”psyykkisestä traumasta”, kun jo paljon vaatimattomammatkin olosuhteet saattavat tuoda sitä esiin. Mielestäni olisi kuitenkin syytä, jo annettujen esimerkkienkin pohjalta, ottaa huomioon olosuhteiden muovaava vaikutus. Ehkä ilmiö syntyäkseen vaatii synnynnäisen predisposition, kun se kerran ei ilmeisesti kaikille kehity, mutta olosuhteiden osuus on silti mielestäni keskeinen."

 

[vierailija]

Elän ihan hyvin elämääni, olen opetellut mitä voin tehdä ja mitä ei kannata (esim ei kannata lukea tätä palstaa, tai ei ainakaan kannattaisi kirjoittaa tänne mutta nyt aihe liippasi niin läheltä). Totta on että en ole aina kovin rohkea olemaan oma itseni, usein kaipaan hieman tukea, hymykin riittää. Joskus poistun tilanteesta jos rohkeus ei riitä. Tämä johtuu pelosta että saan arvosteluja, niitä olen koko ikäni saanut koska olen vauhdikas sählääjä. Äsken kuitenkin keskityin kertomaan keskiverrosta poikkeavasta ominaisuudestani.
Arvostan myös sitä ominaisuutta, sen mukanaan tuomaa elämiskykyä. Näen esim muista ihmisistä aika nopeasti minkälaisia he ovat, mutta voin myös olla kaveri vaikka en pitäisikään tyypistä, se vaan vaatii taas enemmän voimavaroja.
Erityisherkillä ,niin kuin kellään, ei muuten ole samaa määrää voimavaroja, vaan määrä on yksilöllistä.
Olen korkeastikoulutettu, mulla on oma yritys ja yksi työntekijä, perhe, omakotitalo, kesämökki, ystäviä, harrastuksia joista osa on sosiaalisia ja osa yksin nyhräämistä.

Hitto. Mulla on sama ongelma et liikaa pelkään arvosteluita. En aina mut välillä se tuntuu pahalta. Siinä mulla on paljon rakkennetavaa. Ja joo mullakin välillä pettää rohkeus olla oma itteni ja mukaudun liikaa toisen tapaan mut huomaan et silloin oma henkinen energia taso laskee. Vältän liikaa konfliktei ja se saa mut liian varovaiseksi ja sit tulee sitä pelokkuutta ja huonoa oloa sydämmeen ku tuntuu nii pahalta. Mut sit just se ärsyttää kun moni ottaa sen loukkauksena jos on erimieltä ja vähättelee eikä ymmärrä et kaikesta voisi vapaasti jutella. Ja näitä on monia jotka itse raivostuu mut väittää mulle et mä raivoon ja sitkun tää alkaa mya ärsyttää ni mäkin alan kimmastuu ja alan loukkaan toista. Tää oli kiva aihe.

 

[Echo]

Hyvä pointti.

Tä?
Miksi Mauri ei eheytyneenä voisi olla kaikkea mitä Maija?

Maija valittaisi heti kun pitäisi antaa suurempi työpanos - olla ylitöissä jne.
Maija ei myöskään välttämättä kykenisi sellaiseen ongelmanratkaisuun mitä Mauri. Maurihan on joutunut tekemään töitä superisojen ponnisteluiden eteen ja ratkonut ongelmia. Mauri on myös kokenut miltä oikea voittajafiilis tuntuu ja tavoittelee tätä tietenkin myös työssään.

Palkkaisin Maurin. Maurilla on isompi nälkä!

No vertaillaan.

Maija 35 v. tavis, ja Mauri 35 v.katuojasta.
Työpaikkana vaikka ööööö sairaala johon molemmat hakee.

Maija suorittanu peruskoulun ja ammatilliset opinnot ajallaan, pyöräyttäny ukkonsa kans 2-3 muksua, ollu 2-3 alan työpaikassa.
Tavallisen tekevä, tavallisen keskusteleva, ennalta-arvattava ja tasainen. Tasapainoisia ystäviä ja perheitä lähipiirissä kaverina.

Mauri.
-13-vuotiaana ekan kännin myötä alkoholisoitunu, ollut lastenkodissa, peruskoulun just suoritti siellä mut 18-vee juominen riistäytyi käsistä ja huumeet tuli kuvioihin. Alkaa pyöriä huumeporukoissa ja kodittomana. Erilaisia pätkiä kuntoutuskodeissa, päihdekatkaisussa. Hanttihommia (raksalla avustamista, huoltomiehen töitä) selvinä kausina, mutta ne päättyy siihen kun Mauri ei tuu työpaikalle.
Raitistuu vihdoin 30-vuotiaana päihdekuntoutuksessa ja kun 17.muija heittäny pihalle, ja lapset jäi muijalle.
Käy lähihoitajan ja siitä sairaanhoitajan opinnot, hakee sisätautien osastolle hommiin.

Rekrytoija kuuntelee Maurin tarinaa: okei, Maijan vois palkata heti, lapsetkin on isoja. Suositukset edellisestä paikasta jees, ja Maija ei todennäköisesti tuo isoa draamaa taloon.

Mauri - rehellinen, aito ja iloinen kaveri haastattelussa, mutta tuleeko töihin ajallaan? Kestääkö kiireen, alkaako ryyppyputki kovassa psyykkisessä paineessa?
Mauri vaikuttaa vähän yksioikoiselta, ehkä katuelämä on raaistanut?
Mitä jos meille tulee asiakkaaksi joku vaativa ja kärkäs tapaus, alkaako Mauri väitellä sen kanssa?

Rekrytoija valitsee Maijan. Maurin kanssa kokeilemiseen ei oo aikaa.

 

[vierailija]

Viisasta puhetta. Puhetyyliin kirjoitettu teksti on hitaampaa luettavaa.
Luultavasti ap. otti nokkiinsa arvostelustani.
Kannattaa kirjoittaa sivistynyttä tekstiä ja miettiä tovi mitä kirjoittaa.
Ei minun tarkoitus ole leikkiä tällä palstalla terapeuttia. Aikuisia ihmisiä en ala neuvomaan.
Riittää kun noudattaa nettietikettiä.
Aamulla kirjoitin naisen elämää käsittelevään ketjuun ja liitin viestiin kopiotekstin. Sain virheilmoituksen, jossa viestiäni epäiltiin roskapostiksi. Pyyhin pois copypastaukseni ja painoin onnistuneesti uudestaan Lähetä-nappia.
Herkkien ihmisten kanssa kannattaa valita sanansa tarkkaan. Tyyppi saattaa olla erittäin pitkävihainen.
Monesti sanon omaisilleni, että avioerossa on paljon hyvääkin. Sain perintöasuuteni hyvään aikaan. Vaikka mitä ohjeita olen saanut en taatusti puutu viimeisimpään pesänselvitykseen. Asianomaiset saavat sopia keskenään asiansa.
Minulla ei ole mitään käsitystä mistä kenkä puristaa. Uutta vettä virtaa jatkuvasti Vantaan joessa.
Minulla on erityisherkät silmät. Silmöni vuotavat ruudun kirkkaudessa.
Pihassa möyrii auraaja. Ihana päästä myräkän jälkeen ulos. Valtteri oli luultua maltillisempi.

No siis kyl välillä on kiva vaan hassutellakkin. Ja siis kattoo mitä tulee mieleen ja siitä kirjoittaa. Jotenkin tunnelma ollut pitkään latistava täällä se voi olla mun vääristynyt tunnekkin ja näin ei ole joskus tunteetkin harhauttaa kun tulee paljon kerralla ni ei saa oikeista asioista kiinni.

No siis mulla on kaveri joka tosi herkkä ja empaattinen joka haluaa kaikille hyvää ja siis antaa vähästäänkin. Okei kalja maistui kesällä liikaa ja kehotin sitä monesti menemään tiukastikkin perheensä luokse ja kaikkee ei se mulle ollut vihainen me tullaan hyvin juttuun se on musiikki miehiä ja mäkin innostuin laulamaan ku se soitti musaa se on hauskaa silloin kun innostuu freestylaamaan ihan mitä vaan tulee ja ainakin omasta mielestä sointuu biitin tahtiin. Harmittaa kun viime vuosina ei oo paljoo laulattanut sekin johtuu siitä että tunne tilat on laimentuneet. Olisi kiva saada se pakahtunut sydän takaisin.

Mut ei ehkä liian varovainen voi olla ku se tappaa luovuutta. Musta tuli esim liikaa täydellisyyden tavoittelia ja sit pingotin jokaista sanaa ja etsin koko ajan virheitä ja kyseen alaistin liikaa itteeni ja mitätöin. Ootko sie siihen sortunut? Ja sit tuli liikaa omaa olemassaoloaan anteeksipyyteleväksi. Ku munkin pitäisi saada kaaliin et teen virheitä olen joskus töykeä ja huonotapainen ja joskus tahtomattanikin loukkaan toista. Aikamoista jojoilua siis.

 

[Lispetti]

No vertaillaan.

Maija 35 v. tavis, ja Mauri 35 v.katuojasta.
Työpaikkana vaikka ööööö sairaala johon molemmat hakee.

Maija suorittanu peruskoulun ja ammatilliset opinnot ajallaan, pyöräyttäny ukkonsa kans 2-3 muksua, ollu 2-3 alan työpaikassa.
Tavallisen tekevä, tavallisen keskusteleva, ennalta-arvattava ja tasainen. Tasapainoisia ystäviä ja perheitä lähipiirissä kaverina.

Mauri.
-13-vuotiaana ekan kännin myötä alkoholisoitunu, ollut lastenkodissa, peruskoulun just suoritti siellä mut 18-vee juominen riistäytyi käsistä ja huumeet tuli kuvioihin. Alkaa pyöriä huumeporukoissa ja kodittomana. Erilaisia pätkiä kuntoutuskodeissa, päihdekatkaisussa. Hanttihommia (raksalla avustamista, huoltomiehen töitä) selvinä kausina, mutta ne päättyy siihen kun Mauri ei tuu työpaikalle.
Raitistuu vihdoin 30-vuotiaana päihdekuntoutuksessa ja kun 17.muija heittäny pihalle, ja lapset jäi muijalle.
Käy lähihoitajan ja siitä sairaanhoitajan opinnot, hakee sisätautien osastolle hommiin.

Rekrytoija kuuntelee Maurin tarinaa: okei, Maijan vois palkata heti, lapsetkin on isoja. Suositukset edellisestä paikasta jees, ja Maijalla ei tuo isoa draamaa taloon.

Mauri - rehellinen, aito ja iloinen kaveri haastattelussa, mutta tuleeko töihin ajallaan? Kestääkö kiireen, alkaako ryyppyputki kovassa psyykkisessä paineessa?
Mauri vaikuttaa vähän yksioikoiselta, ehkä katuelämä on raaistanut?
Mitä jos meille tulee asiakkaaksi joku vaativa ja kärkäs tapaus, alkaako Mauri väitellä sen kanssa?

Rekrytoija valitsee Maijan. Maurin kanssa kokeilemiseen ei oo aikaa.

No voithan sä rakentaa ihan millaisia tarinoita haluat, vain taivas on rajana?
Esim. söisitkö mielummin kilon paskaa vai lettuja hillolla ja kermavaahdolla?

Mutta tää:

”Mauri vaikuttaa vähän yksioikoiselta, ehkä katuelämä on raaistanut?
Mitä jos meille tulee asiakkaaksi joku vaativa ja kärkäs tapaus, alkaako Mauri väitellä sen kanssa?”

Ootko tosissas?