"Hyvän" perheen rappiotila

[vieras]

Kyllä minusta on niin että toiseen ei käydä kiinni vaikka toinen nalkuttaisi ympäri vuorokauden.

Näinpä. Silloin joko yritetään saada muutettua parisuhteen ja perheen dynamiikkaa tai vaihdetaan maisemaa. Mutta kiinni ei käydä.

 

[vieras]

Mä itse pahoinpitelin (revin hiuksista, potkin, löin jne.) miestäni suhteen alussa kymmenen vuotta sitten. Mutta enpä niin tee enää, ja saman miehen kanssa olen edelleen.

 

[ajatuksia]

Mä en menisi ton perusteella sanomaan ap:n miestä alkoholsitiksi tai muuten malailemaan piruja seinille. Mutta ehkä oli ihan hyväkin että tilanne noin laukesi vakavamman kautta? Jos miehellä on tapana padota asioita sisälleen ja vaimolla nalkuttaa, niin olisi varmaan hyvä saada vähän keskusteluapua tilanteeseen ja siihen miten kriisejä käsitellään.

Miehellä voi kuitenkin olla huolinensa todella paha olo vaikka sitä yrittääkin peittää ja on todella ikävää jo sellainen alkaa purkautua noin. Sinänsä hyväkin että vaimo soitti poliisit ja juttu otetaan vakavasti, ehkä mieskin silloin pelästyy ja huomaa että asiat on purettava muulla tavalla eikä voi antaa mennä tuohon pisteeseen. Se että ap olisi kiltisti vain nuollut haavansa olisi voinut antaa miehelle ihan toisenlaisen kuvan.

Kaikkea hyvää teille, ja selittkää tilanne vain ihan rehellisesti sossuille. Miettikää jotain keskusteluapua tai ainakin lastenhoitajaa niin että pääsette kaksin juttelemaan rauhassa asiat halki.

 

[m]

Terveydenhoitaja minua viime viikolla ripitti siitä että max kerta-annosten määrä on miehille 7/ vrk ja naisille 5/ vrk. Ja sen jälkeen uutisissa annettiin vielä tiukemmat rajat, 6 ja 4 kpl, ja annoksiksi lasketaan keskiolutpullollista vastaava määrä. Nämä rajat paukkui tässä tapauksessa ja sitten paukkuin nyrkkikin...

 

[yt]

minusta toiseen ei käydä kiinni, vaikkka miten suututtaa.
voitte olla hyvä perhe ja lapset onnellisia.
Mutta ei vahvemmalla ole oikeutta väkivaltaan

Eikä kyllä sillä heikommallakaan.

mutta siis kamala ap:n syyllistäminen alkoi
Kyllä hänellä oli oikeus ajaa mies sohvalle ilman että mies alkaa hakkaamaan ja heittelemään vaimoaan.
Mies tässä nyt oli täysinkusipää ja vastuuton.
Ja ymmärrän että pinna kiristyy itse kullakin jos 3 pientä lasta ja lisäksi työelämssä ollaan.
Mutta täysin omia valintoja, jos jostain helkkarin laskusta pinna kiristyy noi, on ollut oma valinta rakentaa isot talot ja elää leveästi ja miettiä miltä näyttää ystävien silmissä ja onko niitä.
Se ett on rahaa ja iso talo ja molemmat töissä, ei tee yhdestäkään perheestä parempaa perhettä kuin sellainen jossa molemmat työttömiä.

Ap yritti vakuuttaa että ovat kunnollisia koska heillä on rahaa. jaystäviä. näin kärjistetysti. ystävät ovat hyvänä aikana mukana mutta onko tosi ystäviä? jotka olisivat myös huonompina aikoina, kun olisi sairautta tai työttömyyttä?

kenelläkään ei ole mitään oikeutta ajaa toista sohvalle. ap voi itse mennä sinne sohvalle jos ei kykene aviovuoteessaan nukkumaan!
ja nipottajille tiedoksi: tämä ei tarkoita että hyväksyisin millään tavalla toiseen käsiksi käymisen!!

 

[Wertin isosisko]

Tarinasi ei valitettavasti kuulosta kuvaamasi "superonnellisen" perheen elämältä. Onnellisen ihmisen "pieni hutikka" tuskin saa ketän kilahtamaan kuvaamallasi tavalla. Kirjoittamasi perusteella pinnan alla kytee jotain suurempaa. Onko sinulla jäänyt jotain huomaamatta? Ehkä miehesi ei olekaan superonnellinen, ehkä et ole itsekkään?

 

[ap]

minusta toiseen ei käydä kiinni, vaikkka miten suututtaa.
voitte olla hyvä perhe ja lapset onnellisia.
Mutta ei vahvemmalla ole oikeutta väkivaltaan

Eikä kyllä sillä heikommallakaan.

mutta siis kamala ap:n syyllistäminen alkoi
Kyllä hänellä oli oikeus ajaa mies sohvalle ilman että mies alkaa hakkaamaan ja heittelemään vaimoaan.
Mies tässä nyt oli täysinkusipää ja vastuuton.
Ja ymmärrän että pinna kiristyy itse kullakin jos 3 pientä lasta ja lisäksi työelämssä ollaan.
Mutta täysin omia valintoja, jos jostain helkkarin laskusta pinna kiristyy noi, on ollut oma valinta rakentaa isot talot ja elää leveästi ja miettiä miltä näyttää ystävien silmissä ja onko niitä.
Se ett on rahaa ja iso talo ja molemmat töissä, ei tee yhdestäkään perheestä parempaa perhettä kuin sellainen jossa molemmat työttömiä.

Ap yritti vakuuttaa että ovat kunnollisia koska heillä on rahaa. jaystäviä. näin kärjistetysti. ystävät ovat hyvänä aikana mukana mutta onko tosi ystäviä? jotka olisivat myös huonompina aikoina, kun olisi sairautta tai työttömyyttä?

Ne joita kutsun ystäviksi, ovat olleet mun elämässä hyvissä ja pahoissa hetkissä, jo yli 20 vuotta. Mutta en kyllä sitä noin tarkoittanut, että oltain hyviä kun on rahaa ja talo. Esim talo on kyllä iso, mutta se on vanha ja kaipaisi remppaa, mutta se on meille superrakas. Ja esim. rahaa on siihen, että pärjätään mutta ei mihinkään ylimääräiseen. Ja esim nyt on tosi tiukka kuukausi takana, ei todellakaan ole rahaa siten kuin monet käsittää. Mutta tuloja on, ja sekin on laman jälkimainingeissa siunaus.

Se on hassua, miten jotkut kääntää asian niin, että jos sanoo että "me pärjätään" niin se tarkoittaa että "muut ei pärjää" tai että "muut on mun mielestä huonompia". Vaikka itse olen aina elänyt sen mukaan, että kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Enkä usko, että kukaan minut edes etäisesti tunteva sanoisi, että kuvittelen olevani parempi kuin muut. Mutta jotenkin nyt halusin alkuun kuvata sitä, miten ja millaista elämää me ollaan eletty viime yöhön asti. Kun tuota tuntia lukuunottamatta mikään ei ole muuttunut.

 

[ajatuksia]

Tarinasi ei valitettavasti kuulosta kuvaamasi "superonnellisen" perheen elämältä. Onnellisen ihmisen "pieni hutikka" tuskin saa ketän kilahtamaan kuvaamallasi tavalla. Kirjoittamasi perusteella pinnan alla kytee jotain suurempaa. Onko sinulla jäänyt jotain huomaamatta? Ehkä miehesi ei olekaan superonnellinen, ehkä et ole itsekkään?

Mä en usko mihinkään superonnellisiin perheisiin. Mutta siihen kyllä että on tavallisia onnellisia perheitä joilla on omia hankaluuksiaan mutta kuitenkin rakkautta niiden yli ja asiat hyvin.

Niissä tavallisen onnellisissa perheissä voi pinna kiristyä huolten alla ja tulla yhteentörmäyksiä varsinkin silloin kun molemmat ovat jostain syystä väsyneitä tai ahdistuneita.

 

[peilikuva]

Jos kilahtaa muutaman kaljan ottamisesta on ap:n syytä katsoa peiliin. Joku muu syy sille nalkuttamiselle on taustalla..

 

[hm]

minusta toiseen ei käydä kiinni, vaikkka miten suututtaa.
voitte olla hyvä perhe ja lapset onnellisia.
Mutta ei vahvemmalla ole oikeutta väkivaltaan

Eikä kyllä sillä heikommallakaan.

mutta siis kamala ap:n syyllistäminen alkoi
Kyllä hänellä oli oikeus ajaa mies sohvalle ilman että mies alkaa hakkaamaan ja heittelemään vaimoaan.
Mies tässä nyt oli täysinkusipää ja vastuuton.
Ja ymmärrän että pinna kiristyy itse kullakin jos 3 pientä lasta ja lisäksi työelämssä ollaan.
Mutta täysin omia valintoja, jos jostain helkkarin laskusta pinna kiristyy noi, on ollut oma valinta rakentaa isot talot ja elää leveästi ja miettiä miltä näyttää ystävien silmissä ja onko niitä.
Se ett on rahaa ja iso talo ja molemmat töissä, ei tee yhdestäkään perheestä parempaa perhettä kuin sellainen jossa molemmat työttömiä.

Ap yritti vakuuttaa että ovat kunnollisia koska heillä on rahaa. jaystäviä. näin kärjistetysti. ystävät ovat hyvänä aikana mukana mutta onko tosi ystäviä? jotka olisivat myös huonompina aikoina, kun olisi sairautta tai työttömyyttä?

Ne joita kutsun ystäviksi, ovat olleet mun elämässä hyvissä ja pahoissa hetkissä, jo yli 20 vuotta. Mutta en kyllä sitä noin tarkoittanut, että oltain hyviä kun on rahaa ja talo. Esim talo on kyllä iso, mutta se on vanha ja kaipaisi remppaa, mutta se on meille superrakas. Ja esim. rahaa on siihen, että pärjätään mutta ei mihinkään ylimääräiseen. Ja esim nyt on tosi tiukka kuukausi takana, ei todellakaan ole rahaa siten kuin monet käsittää. Mutta tuloja on, ja sekin on laman jälkimainingeissa siunaus.

Se on hassua, miten jotkut kääntää asian niin, että jos sanoo että "me pärjätään" niin se tarkoittaa että "muut ei pärjää" tai että "muut on mun mielestä huonompia". Vaikka itse olen aina elänyt sen mukaan, että kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Enkä usko, että kukaan minut edes etäisesti tunteva sanoisi, että kuvittelen olevani parempi kuin muut. Mutta jotenkin nyt halusin alkuun kuvata sitä, miten ja millaista elämää me ollaan eletty viime yöhön asti. Kun tuota tuntia lukuunottamatta mikään ei ole muuttunut.

ok. Sinä olet ollut onnellinen. Entä mies? Ehkä teidän pitää nyt puhua.
Miehesi teki väärin. Mikä rangaistus? seuraus?

Lapset saisivat moisesta rangaistuksen tai ainakin pitäisi. entä aikuinen?

ehkä rangaistus juuri tuo sossun puuttumienn elämään.

 

[Jaana]

Miehesi teki väärin. Mikä rangaistus? seuraus?

Lapset saisivat moisesta rangaistuksen tai ainakin pitäisi. entä aikuinen?

Rangaistus? Oletko ihan vakavissasi?

 

[kojootti]

:hug: Ette te ole mikään rappioperhe, vaan ihan tavallinen perhe jolle sattui ikävä välikohtaus. Ja kertomasi lukeneena uskon, että siihen kertaan se myös jää. Ihan turhaan soimaat itseäsi. Puhutte miehen kanssa asian selväksi, niin ettei mitään jää hampaankoloon. Ja voitte aloittaa vaikka siitä, että mikä siinä miehen hiprakassa nostatti sinussa sellaisen kiukun, toinen oli kuitenkin tehnyt kotitöitä eikä varmaan missään kännissä ollut. Sopikaa yhteiset pelisäännöt mm. alkoholin nauttimisen suhteen.

 

[ap]

Tarinasi ei valitettavasti kuulosta kuvaamasi "superonnellisen" perheen elämältä. Onnellisen ihmisen "pieni hutikka" tuskin saa ketän kilahtamaan kuvaamallasi tavalla. Kirjoittamasi perusteella pinnan alla kytee jotain suurempaa. Onko sinulla jäänyt jotain huomaamatta? Ehkä miehesi ei olekaan superonnellinen, ehkä et ole itsekkään?

Mä en usko mihinkään superonnellisiin perheisiin. Mutta siihen kyllä että on tavallisia onnellisia perheitä joilla on omia hankaluuksiaan mutta kuitenkin rakkautta niiden yli ja asiat hyvin.

Niissä tavallisen onnellisissa perheissä voi pinna kiristyä huolten alla ja tulla yhteentörmäyksiä varsinkin silloin kun molemmat ovat jostain syystä väsyneitä tai ahdistuneita.

Kyllä munkin mielestä onnellisuus on sitä, että virheistä opitaan KUN niitä sattuu ja sitten jatketaan toivottavasti vahvempina. Omasta mielestäni olen ollut superonnellinen. Vähän kuin sinkkuelämää elokuvassa Charlotte sanoi: en koko päivää joka päivä, mutta joka päivä kuitenkin.

Uskon siihen, että ainakin yhden virheen saa tehdä. Se on joillekin pettäminen, jättäminen, joskus voi olla päälle käyminen. Mutta yhdessä me tää selvitetään, kun yhdessä se soppa keitettiin. Eikä mulla ole enää tän keskustelun jälkeen mitään sitä vastaan, että käydään sosiaalitoimistossa juttusilla. Eikä olisi ollut mitään hävettävää, vaikka olisivat yllättäen tulleet yöllä tai tänä aamuna. Ihan rehellisesti voin sanoa, että ihan koska vaan kuka vaan voisi kävellä ovesta sisään kattomaan! Ihan vaikka joku palstalaisista. Häpeilisin kyllä, mutta vain sitä miten koira on syöny tapettia eteisestä ja että pakkasessa ei ole pullaa (kun ahmin ne jo).

 

[ap]

Miehesi teki väärin. Mikä rangaistus? seuraus?

Lapset saisivat moisesta rangaistuksen tai ainakin pitäisi. entä aikuinen?

Rangaistus? Oletko ihan vakavissasi?

En minä ajatellut rankaista. Lapsillekin "rangaistus" toista kohtaan tehdyistä hölmöilyistä on se anteeksipyyntö. Mielestäni se miten mies itse kärsii teostaan, on tarpeeksi kova rangaistus. Koska se on takuulla vihaisempi itselleen kuin minä. Minä olen lähinnä vaan surullinen, en vihainen.

 

[Jaana]

Miehesi teki väärin. Mikä rangaistus? seuraus?

Lapset saisivat moisesta rangaistuksen tai ainakin pitäisi. entä aikuinen?

Rangaistus? Oletko ihan vakavissasi?

En minä ajatellut rankaista. Lapsillekin "rangaistus" toista kohtaan tehdyistä hölmöilyistä on se anteeksipyyntö. Mielestäni se miten mies itse kärsii teostaan, on tarpeeksi kova rangaistus. Koska se on takuulla vihaisempi itselleen kuin minä. Minä olen lähinnä vaan surullinen, en vihainen.

Niin. Plus että minä en äkkiä keksi, miten toinen aikuinen voi 'rankaista' täysivaltaista toista aikuista. Se ei ikäänkuin kuulu toimivaltaan. Kuten en oikein ymmärrä lastenkaan rankaisemista jonain ihme automaationa. Kuten sanoit, anteeksipyyntö riittää.

Turhaan olet surullinen, ainahan sitä ylilyöntejä sattuu. Elämään ja ihmissuhteisiin mahtuu kaikenlaista. Hienoa on, jos pystyy näistä tilanteista ottamaan sen positiivisen annin eli opin irti.

 

[Kowalski]

Minä en pystyisi enkä edes haluaisi antaa anteeksi tuollaista, saatikka unohtaa.

Eli mulle 10 superonnellista vuotta ei merkitsisi mitään, jos mies mun kimppuuni tuolla lailla kävisi.
Milloin se kilahtaa seuraavaksi ja mistä syystä? Mitä se sitten tekee? Mitä sille uskaltaa sanoa tai millainen uskaltaa sen edessä olla? En minä haluaisi tuollaisia joutua pohtimaan omassa liitossani, omassa kodissani.

 

[up]

Mitään uutta kerrottavaa?