Hyväksyisitkö sitä, että miehesi on kotona yhden viikonlopun kuukaudesta?

["vieras"]

Tilanne on raastava. Mieheni on muuten täydellinen: uskollinen, luotettava, rehellinen, rakastava isä ja mies, tekee lähestulkoon kaikkensa perheensä eteen. MUTTA on kotona yhden viikonlopun kuukaudesta, muutoin on harrastustensa tai muiden projektiensa parissa. Viikot toki kotona, mutta silloinkin tekee pitkää työpäivää.

En ole vielä ottanut asiaa puheeksi, sillä tämä on ollut elämäämme aina, jo ennen lasta. Toki oletin, että hän olisi luopunut menoistaan ja asettanut ennen kaikkea lapsen mutta toki minutkin etusijalle. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka pienempiä menojaan on karsinutkin.

Voinko vaatia miestä jättämään harrastuksensa - jos ei kokonaan, niin huomattavasti vähemmälle? Onko minulla oikeus siihen? En haluaisi rajoittaa hänen elämäänsä, mutta tuntuu kuin olisin yksin tässä suhteessa ja sekä äidin että isän roolissa lapsellemme.

 

["tsirp"]

Hyväksyn, sillä jos vaatisin muuta olisi varmaan ero edessä. Meillä aika samalainen tilanne kuin sinulla. Tyydyn siihen mitä aikaa jää..

 

[vieras myös]

Tarkennatko? Mies on siis kolmena viikonloppuna neljästä pois kotoa koko viikonlopun, niinkö? Ei sopisi mun makuun, enkä oikein osaa kuvitella lapsiperhettä, jossa toi olisi ok. Minuu tuppaa ärsyttämään jo lisääntyneet työmatkat. Nille ei oikein voi mitään. Välistä harmittaa silti.

 

[mitä itse kestät]

Jos tukiverkkoja huonosti ja pää hajoaisi niin en sitten jaksaisi tuota. Kyllähän harrastuksista voisi karsia..mutta kyllähän yksinhuoltajanakin olisit yksin.

 

[leijonanmorsian]

siis onko hän myös yöt poissa kotoa viikonloppuisin.

 

["Piika-äiti"]

En.

Ja mietin asian sillä tavalla valmiiksi jo aikoja sitten, etten huolinut miehekseni enkä lasteni isäksi mitään intohimoisesti metsästävää, urheilevaa tai muuhun harrastukseen tiukasti sitoutunutta miestä.

 

[Suzyanne]

En hyväksyisi, riitaa tulisi.

 

[?]

Ap, huhuu!

 

["Horuksen silmä"]

Myönnän etten hyväksyisi. Sillä mun mielestä miehellä täytyy olla aikaa lapsilleen. Ja silloin sitä ei ole, jos tekee viikot pitkää päivää duunissa ja viikonloputkin on kiinni harrastuksissa.

 

["noh"]

Olen hyväksynyt, mies painaa töissä sekä arkena että pyhänä. Siis periaatteessa on kyllä kotona, mutta valmiina lähtöön joka puhelimen pirinästä, eipä siinäkään voi mitään miehen varaan laskea. Näin on ollut kuitenkin aina, joten lomilla tuntuu oikeastaan tosi hassulta, kun mies ei ole lähdössä mihinkään.

 

[Non compos mentis]

Se ois aika hyvä määrä. <3

 

["mä"]

en hyväksyisi. Tästä syystä en voisi ottaa esim metsämiestä. Kavereiden hirvimiehiä ei näy lokakuu-joulukuu akselilla ollenkaan. Ja sitten alkaakin jo pupujahti....

 

[Lilii lisänimetön]

En.

 

[Pampas]

En haluaisi sopeutua siihen.

 

[Äiti x2]

Olen hyväksynyt pitkin hampain, mutta nyt olen päättänyt ja tehnyt selväksi myös miehelle että siihen on tultava loppu! Harrastaa saa, mutta perhe on kuitenkin etusijalla. Tästä lähtien mies saa harrastaa vain joka toinen viikonloppu. Ne muut viikonloput on sitten perheen yhdessäoloa (ja joskus ehkä myös minun omaa aikaa) varten. Lapsetkin oli ihan ihmeissään kun isi olikin koko päivän kotona!

 

[Fleur de la Cour]

Hyväksyin pitkän aikaa, silloin kun olimme kahdestaan ja sen jälkeen kun lapsi syntyi ja minä olin kotiäitinä. Sitten menin vuorotyöhön ja aloin itse olla pois kotoa viikonloput, se on vähentänyt miehen menoja, vaikka toki vieläkin harrastuksia ja työmenoja aina välillä on.

 

[Näppärää]

[QUOTE="Piika-äiti";24558200]En.

Ja mietin asian sillä tavalla valmiiksi jo aikoja sitten, etten huolinut miehekseni enkä lasteni isäksi mitään intohimoisesti metsästävää, urheilevaa tai muuhun harrastukseen tiukasti sitoutunutta miestä.[/QUOTE]

Ja mitä sitten teet, kun miehesi yhtäkkiä innostuu jostain aikaavievästä harrastuksesta niin, että jäät käytännössä yksin lapsen/lapsien kanssa. Minulle kävi niin kunolimme olleet yhdessä kymmenen vuotta.