Ei ole olemassakaan sellaista tilannetta, jossa hyväksyisin minkäänlaisen pettämisen. Pettämiseksi lasken myös flirttailun, koska flirttailemisessa, vaikka kuinka viattomaksi joku sitä väittää tai vaikka ei itse sitä tiedosta, on aina taka-ajatuksena vastakkaisen osapuolisen seksuaalisen kiinnostuksen herättäminen. Minulle uskollisuus on kattava ja ehdoton käsite, ei pelkästään teoriassa vaan myös käytännössä. Lisäksi siinä on se ulottuvuus, että kun olen sanani antanut, sen pidän. Odotan samaa, en vähempää, en enempää, myös vastapuolelta.
Etenkin nykyaikana on niin helppo päästä irti vakisuhteesta. Suhteisiin mennään heppoisin perustein ja tuntuu, että joissakin tapauksissa niistä myös lähdetään heti kun on vähänkin vaikeaa ja arkista elämää edessä. ( En tarkoita tällä väkivaltaa tms, vaan ihan esim. parisuhteen tai lapsiperheen tavallista elämää. ) Kun irroittautuminen ei ole miljoonan lakiteknisen pykälän takana, miksi sitä ei voi tehdä edessä päin ja julkisesti, miksi pitää mennä ja pettää kumppania ja lapsiakin. En voi ymmärtää niitä, jotka asettavat kielletyn jännityksen tarpeensa etusijalle, tärkeämmäksi kuin kumppanille tehty lupaus ja tämän ja mahdollisen muun perheen kunnoittaminen.
Voin hyväksyä sen, että parisuhde ei kestä ikuisesti. En voi hyväksyä sen minkään muotoista pettämistä. Nykyisin parisuhteen voi katkaista siististi, ei ole pakko mennä ja puukottaa selkään puolisoa ja perhettä.